sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kotimainen lempilelu


Meidän uusi lempilelu on tälläinen Jukka-lelun puumato. Jalat pyörivät vetäessä ja siitä lähtevä ääni on ihanan maltillinen. Eikä mene rikki kovinkaan helposti. 

Meidän mato aka Tuhatjalka on ostettu Tampereelta Miraakkelista, mutta joskus sitä saa tilattua myös täältä. Jälleen kerran kuluneen viikon aikana on tullut ilmoituksia yt-neuvotteluista. Yksi keino saada meille tänne lisää työpaikkoja on tukea suomalaista työtä ja tuotantoa, eli ostamalla suomalaisia leluja. 

Ja on siis suomalaisia ja "suomalaisia". Jälkimmäiset teettävät tuotteet milloin missäkin ja ikävä kyllä tuolloin työllistävä vaikutus on paljon pienempi kuin näissä mitkä tehdään Suomessa. Toki Portugalissa, Espanjassa ja Virossa on halvemmat palkat kuin meillä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ja näin ollen tuotteiden hinta on matalampi kuin Suomessa tehtyjen, mutta jos kukaan ei tee täällä mitään ja ostamme vain ulkomailla valmistettua, ei meillä kohta enää ole julkista terveydenhuoltoa, ilmaista korkeakoulua ja lapsilisiä. Ikävä kyllä. 

Siksi minä suosin kotimaista. 


lauantai 30. elokuuta 2014

Perjantaiasua


Ei meillä noudateta sukupuolineutraalia kasvatusta, ei. Meillä noudatetaan "sitä mikä tuntuu lapsesta hyvältä" kasvatusta. Lapsi saa leikkiä ihan millä haluaa ja pukea päälleen ihan mitä haluaa, sitten kun haluaa. Toki sään ja säällisyyden mukaisissa rajoissa.  En pyri siihen, että tyttölapsen lempivaate olisi autohaalari tai poikalapsen pinkki tutu mutta jos meillä olisi poika, niin hän kyllä saisi käyttää pinkkiä tutua jos niin haluaisi. Ja kuten kuvasta näkyy, välillä meidän tyttö käyttää hieman poikamaisempia vaatteita. Jos näin siis saa sanoa? 

Itse pidän lapsella väreistä ja kuoseista, mutta välillä on kiva olla myös vähän neutraalimmin. Ulkonäköä tärkeämpää meille kuitenkin on vaatteen eettisyys ja ekologisuus. Nyt syksyn tullessa on tarvetta hieman paksummille vaatteille ja viime viikonloppuna löysin kirpputorilta hyväkuntoiset Popin farkut tytölle (8euroa) ja sitten Tampereen Designtorilta sunnuntaina tuon harmaan Punaisen norsun karhupaidan kierrätetystä materiaalista. 


Lapsen päässä on Coston hattu. Coston, jonka hattuihin olen itsekin hattuihmisenä aivan hulluna hurahtanut. 


Itselläni oli perjantaina kauppareissulla päällä kauan himoitsemani Marya Jalavan käsin painetut sukkahousut, jotka vihdoin sain itselleni tuolta Tampereen Designtorilta, jonne vihdoin pääsin kun en ollut töissä kuten kaikki aiemmat kerrat. Päässä tuttu ja turvallinen Mukavan rusettipanta, päällä Mukavan mekko ja jalassa Vanssit ja selässä Globe Hopen reppu. 


 

Tyttö kasvoi ulos kesäkengistään ja kovalla kiireellä ostin hänelle kolmet syksykengät muistamatta, että meillä oli jo valmiiksi hänelle kahdet kengät. No, nyt meillä on yhdet Kavat tallessa tuleivaisuutta varten, jos vaikka toinen lapsi meille joskus vielä suotaisiin ja muut neljä paria yritetään käyttää sitten syksyn aikana. Neljä paria kenkiä on kyllä taaperolle liikaa... siis neljä plus kumisaappaat. Nämä Adidakset ostin ennen ekohurahdustani ja kyllä ne ovat söpöt. 





Kun nyt vielä hetken riittäisi lämpöä, niin että nuo kaikki vihreät tomaatit kypsyisivät... 

maanantai 25. elokuuta 2014

Itkupotkuraivarit


En oikein tiedä kehtaanko edes pahoitella huonolaatuisia kuvia. Hetket asukuvien ottamiseen ovat lyhyitä ja kun ajoittain kuvien otto tuntuu olevan toiselle pahin rangaistus ikinä, niin yritin taas napsia näitä automaattilaukaisulla. Mutta laatu kärsii siitä aina. En vain osaa. Haluaisin niin panostaa laatuun kuvissa ja teksteissä, mutta tuntuu, ettei aika ja energia riitä. Miksi sitten pitää blogia… no siksi, kun se on itselle tärkeää. Eikö niitä blogeja lähtökohtaisesti pidetä juuri siksi, eikä siksi että ne ovat jotenkin mediaseksikkäitä? Lukekoon ken haluaa ja jaksaa, vaikka siis tosi kivaltahan se tuntuu, että tätä joskus lukee joku muukin kuin minä. 


No mutta. Harmitusta riittää elämässä juuri niin paljon kuin haluaa. Kukaan ei kanna meille sylikaupalla onnea ja autuutta, vaan sen eteen pitää itse taistella joka ikinen hetki. Itse uskon siihen, että asenne ratkaisee ja sen vuoksi nämä harmitusjaksot tuntuvat niin turhilta. Ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Kaikki on kuitenkin ihan tosi hyvin. Silti. Nyt mä aion olla hetken ihan todella, todella harmistunut. Itkupotkuraivarit. Ja sitten se narusilta shoppailuun. 

Miksi edelleenkin haen hyvänolontunnetta ostamalla asioita? Miksi siitä ostamisesta on niin vaikea luopua? Tämän menneen viikonlopun suurimmat ilot olivat kirpputorireissu ja Tampereen Designtori. Ei suinkaan vapaa-aika lapsen kanssa. Oikeasti. Kuka mut on ohjelmoinut väärin? Mistä se shoppailuriippuvuus sikiää? Miksi edes julkisen EKOblogin pitäminen ei saa minua hillitsemään itseäni? Miksi se tavara tuo aina hyvän olon hetkeksi? 

Enkä siis todellakaan oleta, että se toisi sen pidemmäksi aikaa, toki myönnetään, että kyllä vaatteet tuovat mulle hyvän mielen melkein aina kun puen ne päälle. Paitsi silloin kun tunnen itseni läskiksi kuten jostakin syystä ylläolevassa kuvassa. Mekko on kuitenkin S-kokoa, eikä edes kovin paljon kiristä, joten miten voin tuntea itseni läskiksi? Siksi koska sekin kuuluu siihen harmitukseen. Kun ei ole jaksanut liikkua ja on syönyt koko viikonlopun roskaruokaa. No, kuka sille sitten voi tehdä yhtään mitään? Minä itse! Joten nyt, parin päivän harmituskauden jälkeen lupaan ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja piristyä. Nyt kuitenkin - itkupotkuraivarit


Reppu Globe Hope / Globe Hopen nettikauppa, Neuletakki Alchemist / Yalo.fi, Leggarit Kikarigu / Weecos.com, Paitamekko Mukava / Super Mukava, kengät Vans / Brandos. com, Panta Mukava /Super Mukava. 

EDIT: Miksi tämä bloggerin taitto on ihan avuton ja hanurista, miksi se keskittää tekstit mutta ei kuvia ja miksi mä en keksi miten sen saa muutettua järkevämmäksi, koska oikeasti sen vian on pakko olla mussa ei Googlen blogiohjelmassa???

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kotimaisia kenkiä!

Oi onnen päiviä, kun löysin Ideaparkista Sievin myymälän! Ja mitkä saappaat! Kotimaisia js kestäviä kenkiä. Kestäviä ainakin mun kokemuksen mukaan. Nimimerkillä työkengät Sieviltä seitsemän vuoden käytön jälkeen melkein kuin uudet.

torstai 21. elokuuta 2014

Kiviniityllä ja uusi erä sontaa laatua

Tehtiin sellainen ekstempore reissu viime sunnuntaina Kiviniityn kotieläinpuistoon. Kävin siellä Tsirpin kanssa reilu vuosi sitten viimeksi ja voin kertoa, että tällä erää tyttö nautti reissusta paljon enemmän. Mistäköhän moinen johtui?


En oikein tiedä mitä mietä olen eläintarhoista. Lähtökohtaisesti en hyväksy, mutta sitten taas toisaalta… arvostan sitä tutkimus- ja opetustyötä, mitä laadukkaat eläintarhat tekevät. Ja jos eläimillä on hyvät oltavat, niin miksi ei? 

Haluan opettaa lapseni niin, että eläimiä eikä muutakaan elollista saa satuttaa tai kiusata. Ja että eläimiä ei tarvitse pelätä. Lapsen on hyvä oppia heti pienestä pitäen, että esimerkiksi sitä häkkilintua ei saa pelotella  tai että sitä strutsia ei saa "ruokkia" niin, että ensin antaa jotain ja sitten vetää sen pois (tälläistä näin oikeasti yhden pojan leikkivän tuolla). Ei meillä kotonakaan saa repiä koiraa karvoista vaikka sitä välillä lapsi onnistuukin tekemään kun silmä sekunniksi välttää. Onneksi koiralla on pitkä pinna. 



MelliEcodesignin asukokonaisuus ja uudet kengät, Made in Spain, kun kesäksi hankitut Kavat ovat nyt auttamatta liian pienet. 





Loppuhuipennuksena trampoliini. En tiedä mikä voisi olla parempaa kuin viettää aikaa lapsen kanssa ja nauraa ja liikkua ja leikkiä? Ihanaa, kun toinen tykkää tempuista ja on ajoittain melkoinen hurjapää!

Niin ja siitä huonosta laadusta. Päällä on PepeJeansin shortsit ekaa kertaa ja tällä kertaa kokona XL… ja nappi irtosi tämän reissun jälkeen. En usko, että kyse oli siitä, että olisin ostanut liian pienet shortsit. Joo, sen siitä saa kun ostaa kiinalaista saksalaisesta nettikaupasta. Nyt todellakin lopetan sen uudelleen. Enkä nyt tähän hetkeen varmaksi osaa sanoa, onko PepeJeansit tehty Kiinassa ja onko Zalando saksalainen vai tanskalainen, mutta point taken. 



tiistai 19. elokuuta 2014

Ihana takapiha


Isossa takapihassa on se hyvä puoli, että siellä voi kasvattaa vadelmia, herneitä, mustikoita, viinimarjoja, tyrnimarjoja, porkkanoita, perunoita, tomaatteja, salaattia, kesäkurpitsaa, rucolaa, chiliä, luumuja ja parsaa. Ja kävellä lapsen kanssa käsi kädessä ja kerätä marjoista iltapalan itselleen. Tässä siis luettelo siitä mitä meillä kasvatetaan. Ensi kesänä toivottavasti vielä enemmän! 



Päivän asuna Uhanan puputoppi, Mukavan kynähame ja Hai-saappaat. Tsirpillä MelliEcodesignin body, Metsolan sukkahousut ja Nokian saappaat. 


maanantai 18. elokuuta 2014

Leluja lapselle


Nyt kesällä ei ole tullut montaa lelua ostettua. Ei olla ehditty käydä kirpputoreilla enkä itse asiassa ole heinäkuun alun jälkeen ehtinyt käydä edes kaupassa kunnolla. Onneksi, koska ollaan säästetty pitkä penni siinä, että tämä shoppailumaanikko ei ole päässyt ruokakauppaan. Kiinaboikotti pitää edelleenkin, ei kyllä ihan 100% mutta kuitenkin. Kesän lempileluja ovat olleet pallot joita tsirppi on oppinut potkimaan ja heittämään. Melko haasteellista oli löytää ei-kiinalainen pallo, mutta Minimanista ja Prismasta ollaan löydetty Espanjassa tehtyjä palloja. Ei meillä mitään sukupuolineutraalia kasvatusta noudateta, kuten ehkä pinkeistä vaatteista voi päätellä, mutta olen valinnut lapsella palloksi Turttles- ja Spiderman-palloja. Ja nimenomaan monikossa. Koska berni on tappanut jo kaksi palloa. 


Hiekkaleluja haalin jo viime syksynä alennusmyynneistä. Plaston ikuiset ja kotimaiset muovilelut ovat kyllä ihan parhaita. Mutta sitten on tullut askarreltua itsekin jotain. Kuten kuvan vanha shamppoopullo, jolla tsirppi tykkää kaivaa melkein enemmän kuin lapiolla. 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sontaa laatu(ako?)


Hetki sitten kerroin ostaneeni Zalandolta housut. Ja kuinka universumi kosti samantien, koska ostin vastoin periaatteitani a) ulkomaalaisesta nettikaupasta ja b) housut, joiden valmistusmaasta ei ollut mitään hajua. 

Housuthan sitten repesivät takapuolesta kun olivat toista kertaa päällä. Oma vikani ilmeisesti, kun "roikotin" niitä, eikä 100% puuvilla juurikaan jousta. Onneksi housuissa oli "kaksoissauma" niin alushousut eivät vieläkään vilku. 

No, nyt sitten huomasin että ylempää takapuolen saumasta on kangas hieman revennyt ompeleiden kohdalta. Ja siis ihan oikeasti, ostin normaalia kokoa yhden koon isommat housut, eivätkä nämä ole päällä mitenkään kireät, mutta kai tuo takapuolen kankaan venyminen sitten vaan tekee tuollaiset reiät kankaaseen? En kyllä ole aiemmin moiseen törmännyt. Ehkäpä kangas on vain liian ohutta? 


Tässä ylläolevassa kuvassa yritin kuvata sitä, miten nuo ompeleen reiät ovat venyneet. Kohota tuo varmaan repeää...


Pesin housut ensimmäisen kerran 30 asteessa pesuohjeen mukaan ja musta väri levisi valkoiselle pohjalle. Olisi pitänyt vain pestä 60 asteessa, kun ilmeisesti korkeammissa lämpötiloissa värit eivät niin helposti leviä. Korjatkaa, jos olen väärässä, koska tämä tieto perustuu ihan vain mututuntumaan. 


Tässä yllä on se takapuolen repeämä. 


Ja olihan yksi taskunreunuskin alkanut purkaantumaan jo ennen kuin ehdin taskua edes käyttämään. 


No, Zalando ehkä korvaisi näistä jotain, jos tekisin valituksen. En tee, koska en tiedä mikä on omaa mokaa ja mikä on valmistusvirhettä. Mutta nykyään kun puuvillahousuja saa jo 10 eurolla uutena, niin olettaisi sitä 89 euroa maksaneiden housujen kestävän hieman pidempään? Evaw meni nyt täältä joka tapauksessa ostoboikottiin. Mikään hyvitys ei poista sitä, että lähtökohtaisesti tehdään SONTAA. 

lauantai 16. elokuuta 2014

Arki-illan pitsareissu


Yhtenä arki-iltana lähdettiin porukalla Ideaparkkiin pitsalle. Toinen kerta Tsirpin kanssa ravintolassa niin, että sai oman annoksen. Ja äiti sai eväät töihin seuraavaksi päiväksi. Ulko-ovella otettiin jälleen pakolliset asukuvat. Pakolliset lapsella ja miehelle, joka hyppii riemusta joka kerta kun otan kameran esiin ja pyydän kuvaamaan. 


Pari vuotta sitten olimme vielä lapseton pariskunta jossa molemmat osapuolet kävivät töissä. Asuimme pienessä kerrostalokaksiossa (42 neliömetriä) ja harrastimme kiipeilyä ja hyviä ravintoloita. Tuosta ajasta on jäänyt jäljelle se, että esimerkiksi Ideaparkin ravintoloista en kovin montaa suosittelisi jos haluaa hyvää ruokaa, eikä vain mahantäytettä. 

Joskus laiskoina päivinä on kiva käydä syömässä, mutta Pancho Villa ja Bella Roma eivät ole sellaisia, joihin menisin viettämään esimerkiksi hääpäivää. Enkä sano tätä mitenkään snobeillen… mutta kun hyvä laaturuoka on vain niin hyvää. Ja monissa laaturuokapaikoissa panostetaan nimenomaan lähi- ja kausiruokaan. Paikoissa, joissa annoksen koko ja rasvapitoisuus eivät kompensoi hintaa. 

Luomuheräämisen myötä pikaruoka on alkanut aiheuttamaan pahoinvointia, ihan oikeasti. Ja siis nimenomaan fyysistä. Mäkkiruoka tekee huonon olon ennen kuin ateria syöty loppuun. Joka ikinen kerta.  Ja siitä syystä meidän pikaruoka on nykyään Kotipitsaa tai sitten tuolta Ideparkin Bella Romasta pitsaa. Kotipitsasta ilmeisesti saa nykyään myös luomupitsaa, ainakin näin jossain mainoksen?  Tiedä sitten, miksi nuo pitsat ovat jotenkin olevinaan parempia kuin hampurilaiset.


Tsirpin tuntoja jatkuvista asukuvista. 


Äidin vaatetus: Paita Marimekon 100%pellavapaita muutaman vuoden takaa, Marimekon laukku samoin muutaman vuoden vanha, Lindeksin äitiysmekko kokoa 36 kirpputorilta ja Vansin ballerinat sekä Coston hattu. Tsirpillä päällä Babiators aurinkonlasit, Kavatin kengät, Aarrekidin Made In Finland mekko ja Hand Made By Pitsi legginsit Etsy.comista. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Kikerigu


Törmäsin Weecos.comissa muutama viikko sitten uuteen kotimaiseen vaatemerkkiin, Kikeriguun. Lyhyt esittely Weecos.comin sivuilla kuuluu näin: 
KIKERIGU on ympäristömyötäinen vaatemerkki, joka pitää majaansa Helsingissä. 
Tuotteet on valmistettu ja ommeltu Suomessa. 

KIKERIGU vaatteet on suunniteltu vapaille ja rohkeille ihmisille, jotka haluavat käyttää vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Se ei ole pelkästään vaatebrändi vaan värien riemua, kontrasteja, luonnonläheisyyttä ja henkistä vapautuneisuutta. Ilolla tehty vaate on ilo pukea.


No, tässä sitä nyt ollaan. Vaatelakossa. Uudet Kikerigun legginssit jalassa. Puolustuspuheena yritän sanoa, että olen kohta myynyt sata tavaraa Huuto.netin kautta viimeisen puolen vuoden aikana. Pääasiassa vaatteita. Lisäksi olen myynyt Marimekko-facekirpun kautta melkein kaikki Marimekon vaatteni. Tai no, 2/3. Pyrin siihen, että vaatekaappini koostuisi vaatteista, jotka olisivat kotimaisia, eettisiä ja ekologisesta tuotettuja. Uusia tai käytettyjä, kestäviä ja laadukkaita. Koska edelleenkin, vaikka ostaisin vaatteen käytettynä, jos se on kahden pesun jälkeen käyttökelvoton, ei se ole ekologinen. 


Nää legginsit oli ihan pakko saada. En tiedä, mistä tämä leggarivillitys tuli, mutta nyt se on päällä. Jälkijunassa kenties? Ja toisaalta, niihin caprileggareihin en ole vielä tottunut. Ja se tämän kesän terveyskenkävillitys ja syksyn kengissä vilkkuvat traktoripohjat… whaat? Taidan olla vaan vähän vanha, koska muistan ne traktoripohjat, kun ne oli muotia. Silloin kun olin yläasteella


Meillä on taas menossa taapero valvoo-viikot ja pää hajoaa. Väsyttää. Itkettää. Raivostuttaa. Mies tekee paljon, enemmän kuin minä, ja silti mies tekee liian vähän. En tiedä koska on väärin olla väsynyt, ilmeisesti aina kun on äiti, mutta hemmetti mä oon väsynyt. Liikaa töitä, liian vähän laatuaikaa lapsen kanssa ja liian vähän unta (joo, en pärjää sillä 20 tuntia viikossa unimäärällä vaikka jotkut superihmiset pärjäävät). Ehkä se tyttö kiukutteleekin siksi, koska äiti ei ole tarpeeksi kotona. Joo, oma valinta… lopettaisin heti, jos en tietäisi, että jäisivät siellä töissä melkoiseen suohon kahden muunkin lopettaessa nyt lähiaikoina ilman, että ollaan saatu tulijoita tilalle. 

Avautumisvaatteina Poola Katarynan ekotunika Tampereen One Man Bandista ja jalassa Kikerigun leggarit Weecos.comista.

tiistai 12. elokuuta 2014

Limeä limen perään


En suostu olemaan sellainen puunattu ja photoshopattu blogikaunotar. En ole todellisuudessakaan mikään kovinkaan siloteltu, kun en yksinkertaisesti jaksa. Toki haluan olla siistin ja oman itseni näköinen. Mutta nyt kun luovoin ripsipidennyksistä, niin olen muuttumassa luonnollisuuden perikuvaksi. En juurikaan meikkaa, aina en edes joka päivä. Tukkakin jää usein harjaamatta. Ja nyt kun on kesä ja kuuma, niin sitäkin useammin on ollut tälläinen "luonnonlapsi ei kesällä kampaa kaipaa" lookki. 


Mutta minkä sitä ihminen itselleen mitään voi? Yritän aika ajoin laittaa meikkivoidetta naamaan, mutta tuntuu kuin iho tukehtuisi. Ja jos laitan aamulla huulipunaa, en muista lisätä sitä kertaakaan päivän aikana. Ripsivärit löytyvät poskilta parin tunnin jälkeen kun unohdan sellaista laittaneeni ja hieron silmiäni tai nauran vedet silmissä. Tukka on nyt värjäämättömänä liukas, joten sitä on turha laittaa mitenkään muuten kuin auki tai kiinni, ei se pysy kuitenkaan. Mutta oikeasti, arvostan luonnollista kaunetta enkä koe tarvetta itseäni tämän enempää lähteä muokkaamaan. Toki muutama lisälihas ei haittaisi, mutta senkin suhteen olen jo paremmalla tiellä kuin aikoihin, nyt kesän kunniaksi kun on tullut liikuttua enemmän ja enemmän koko ajan. 


Päivän asuna Marimekon mekko Facen Marimekko-kirppikseltä, Valentinon laukku Stylebobista, Vansin vanhat ja nyt puhkikuluneet kengät muistaakseni Brandokselta ja Aurinkolasit Oakleyn enkä muista mistä ovat mukaan tarttuneet. 

maanantai 11. elokuuta 2014

Porista

Ensimmäinen vapaa viikonloppu kuukauteen. Vapaa, eli ei tarvitse olla töissä sen normiviikon päälle. Monesti kuulee vuorotyöläisten sanovan, että ei ole ollut vapaata viikonloppua moneen kuukauteen mutta vapaapäiviä on kuitenkin keskimäärin se kaksi viikossa ja yksittäiset työvuorotkin ovat niitä 8 tunnin pituisia. 

No, meillä se ei-vapaa tarkoittaa sitä, että normiviikon (37,25tunnin) päälle ollaan töissä vielä 18-24 tuntia. Ja putkeen. Eli kun menen sunnuntaina töihin aamulla, pääsen maanantaina aamulla pois. No, kyseessä on toki ammatinvalintakysymys, mutta oikeasti, kuinka paljon sitä uskaltaa näinä talousaikoina ottaa riskejä oman ja lapsensa tulevaisuuden suhteen? Joten kiltisti sitä vaan tekee mitä pyydetään ja paljon enemmän. Monesti tulee kyllä olo, että työnantaja käyttää hyväkseen törkeästi sitä, että toiset tyhmänä tekevät enemmän kuin ikinä pitäisi. Eivätkä siis palkkaa lisää työntekijöitä, vaikka rahaa siihen on varattuna "kun vähemmälläkin pärjää aivan hyvin". Pärjää, joo, kunnes yksi tai useampi  niistä pärjääjistä kilahtaa lopullisesti.

Toki nyt kun on saanut halailla ja pussailla taaperoa monta päivää putkeen, niin tekee entistä enemmän mieli haistattaa koko oravanpyörälle ja omantunnontuskille ja ottaa hetken irtiotto ja miettiä, mitä sitä oikeasti elämältään tässä vaiheessa haluaa? Tappaa itsensä liialla työllä vai nauttia lapsestaan hetken? 


No, mennään aiheeseemme Poriin. Olimme nyt lauantaina viettämässä miehen äidin 60-vuotispiknikkiä Porissa. Miehen vanhemmat ovat mahtavia monessakin asiassa ja arvostan heidän elämäntapaansa. He eivät osta mitään turhaa koskaan, eivätkä tuhlaa turhuuksiin. Lahjatoiveet ovat luokkaa "piknikille läheisten kesken" ja mukana piknikillä ovat vanhat Hammarplastin astiat miehen lapsuudesta. 

Monessa blogissa esiteltäisiin viimeisinta piknikkisettiä Ikeasta, mutta ei tässä.Vaikka olen edelleenkin vaatehullu ja ostan enemmän kuin ikinä pitäisi, niin en tykkää tuhlata turhuuksiin... mielestäni siis. Arvostan astioissa kestävyyttä ja kierrätystä ja olen aivan innoissani 60-80-luvun Sarviksista. Joista kylläkin pyydetään ihan järkyttäviä hintoja nykyään kirpputoreilla. Onneksi on mummon ja äidin perintönä niitä tallella yllin kyllin. Kestävät muoviastiat ovat myös loistavia piknikillä, kun eivät paina mitään ja kestävät kolhuja. 





Päivän asuna kirppiseltä ostetusta huivista tehty kimono, ne Zalandolta tilatut puuvillahousut ja ikivanha luottotoppi sekä Thaimaantuliashattu parin vuoden takaa. Tytöllä on päällä jostakin perintökalleutena saatu hellehattu, Aarrekidin paita ja MelliEcodesignin haalari. En halua käyttää lapselle aurinkorasvoja, joten suojaan mielummin ihon puuvillalla. On muuten ihanaa, kun on kesä eikä tarvitse käyttää sukkia! 

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Väsyttää

Eipä siinä muuta. Päivän asuna jälleen kunnon ekomeiningit. Hame vuodelta 2007, toppi ainakin viisi vuotta vanha luottotoppi ja kengät uskolliset Hush Puppiesit. Aurinkolasit D&G muutaman vuoden takaa... Kaikki siis vanhoja ja kestäviä käyttötavaroita.