sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Perjantai ja eduskunnan huono päätös

Ehkä hieman turhan provosoiva otsikko, koska se toinen päätös oli varsin hyvä. Itse en kuulu kirkkoon, olen rippileirin sijasta käynyt Prometheus-leirin, jolloin toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä kyllä tuonut sitä mitenkään siellä esiin, asia selvisi vasta myöhemmin) ja myöhemmin olin vielä apuohjaajana jolloin myös toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä myöskään tuonut sitä esiin millään tavalla). Tuolloin kun itse olin 15-vuotias, ei Suomessa paljon julkihomoja näkynyt eikä asia ehkä muutenkaan ollut millään tavalla tapetilla, niin negatiivisesti kuin positiivisestikaan. Mutta noiden Prometheusleirien jälkeen en ole asiaa enää sen enempää miettinyt. 

Ihminen on ihminen, ihan sama mitä sukupuolta hän rakastaa tai mitä sukupuolta kokee olevansa. Tunnen myös transsukupuolisia ihmisiä ja yksi heistä tulikin asian kanssa julki Facebookissa jokunen vuosi sitten hieman itselleni yllättäen. Mutta kyyneliä tuli tuolloin vuodatettua muutama, koska arvostan sitä rohkeutta millä ihminen päättää elää elämänsä kuten itselleen kokee oikeaksi muiden ajatuksista välittämättä. Ei ole helppoa vaihtaa sukupuolta tai rakastaa samaa sukupuolta. Eikä ne asiat ole keneltäkään muulta pois. 

Ja kuten ensimmäisestä kappaleesta saattoi lukea, en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kokenut kirkkoa omakseni, vaikka ehkä johonkin ylempään uskonkin. Mutta en usko kirkkon oppeihin ja kammoksun sitä, miten jotkut itseään tosiuskovaisiksi kutsuvat tuomitsevat muita ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle. 

No, mikä sitten oli se huono päätös? Lapsilisien leikkaaminen. Ymmärrän, että pitää säästää ja leikata ja jopa arvostan sitä, että tämä päätös tehtiin näin vaalien alla MUTTA en ymmärrä sitä, etteikö parempia vaihtoehtoja olisi ollut? Toki lapsilisän leikkaamista kompensoidaan muiden tukien lisäyksillä köyhimpien kohdalla, mutta en ymmärrä miksei lapsilisä voi olla progressiivinen kuten meidän verotus? Perheen nettotulot vuodessa voivat olla mitä vain muutamasta tuhannesta muutamaan miljoonaan ja enemmänkin ja silti sama lapsilisä tippuu kaikkien tilille. Mihin ne miljoonia tienaavat tarvitsevat niitä satasia? 

Toiset ajattelevat, että se on lapsen rahaa, mutta eiköhän sillä lapsella riitä rahaa muutenkin jos vanhemmat tienaavat esimerkiksi satoja tuhansia vuodessa? Ja toinen asia, mistä voisi mielestäni leikata, on äitiyspakkaus. Perheet, joiden vuoden bruttotulot ovat yli 100 000 euroa voisivat saada äitiyspakkauksen vain ensimmäisen lapsen kohdalla ja silloinkin vain tavarana. Arvostan äitiyspakkauksen symboliikkaa mutta mihin perheet, joilla on rahaa ostaa kaikki tarpeellinen, tarvitsevat 140 euroa lisää tai vaatteita, jotka ovat Kiinassa tehty eivätkä kestä käyttöä? 

On myös mielenkiintoista seurata keskustelua, joka alkoi tästä lapsilisien leikkaamisesta. Ihmiset, jotka valittavat eniten, ilmoittavat myös etteivät äänestä koska se ei johda mihinkään. Oikeasti? Olenko liian naiivi, kun en usko, että Suomessa korruptio on sillä tasolla, että ääntenlaskijat ovat lahjottuja ja eduskuntaan pääsevät ne jotka maksavat laskijoille eniten? Miten ihmeessä Timo Soinilla oli rahaa maksaa sitten Perussuomalaiset voitolle viime vaaleissa? 

Olen käynyt lapsen tavaroita läpi yrittäen etsiä vaatteita, joista raaskisin luopua ja lahjoittaa eteenpäin ja tämän paasauksen lopuksi tein päätöksen, että jos meille joskus toinen lapsi vielä suodaan niin en hae äitiyspakkausta rahana tai tavarana. Meillä on jo kaikki mitä yksi vauva voi tarvita, vaipoista vaatteisiin, sänkyyn ja hiusharjaan asti. Se ei ole iso säästö Kelalle, mutta ei myöskään iso menetys meille ja pärjäämme aivan loistavasti ilmankin. Haluan myös haastaa kaikki muut, jotka eivät sitä pakkausta tai rahaa oikeasti tarvitse, samaan toimenpiteeseen. 

Koska tällaisen avautumisen jälkeen tuntui tyhmältä liittää kuvaan asuesittelyä, niin laitetaan kuvituskuvaksi vauvapeitto, jonka tein ystävälle joka saa esikoisensa lähikuukausina. Ostin vahingossa langaksi 7 veljestä, mikä ei vauvapeiton materiaaliksi ole mikään paras mahdollinen, mutta tämän onkin tarkoitus toimia vaunupeittona, eli sen voi laittaa vaunuihin esimerkiksi tuon äitiyspakkauksen makuunpussin päälle tuomaan lisälämpöä. Ja väritys on suunniteltu kyseessä oleviin vaunuihin sopivaksi. 



lauantai 29. marraskuuta 2014

Lapsi puettuna pelkkään kotimaiseen



Aamulla hoitoon lähdössä ja päivällä vuorossa muskari. Mekko Loru / Loru.fi, Leggarit Aarrekid Made in Finland / Metsolan kirpputori Facebookissa ja Body Marlon / Prisma

Kaikki vaatteet ja vaippa olivat tuona päivänä suomalaista tuotantoa. Valkoinen body ja mustat leggarit ovat lapselle hyvät perusvaatteet, niiden kanssa voi sitten yhdistellä mekkoja ja paitoja. Mekkojen käytön olen lapsen kohdalla jotekin unohtanut, kotona riittää sukkahousut ja body, mutta nyt yritän panostaa näihin  muskaripäiviin. Ja jälleen kerran pitää mainita, että Facebookin kirpputorit ovat loistava paikka tehdä löytöjä! 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Järki vastaan tunteet

Aina ei itsestäni, tai ainakaan miehestäni tunnu siltä, että shoppailuhulluuteni olisi rauhoittumassa. Etenkään kun katsoo meille saapuvien postipakettien määrää.

Uskomatonta, että vuonna 2013 olin 7 kuukautta ostamatta uusia vaatteita! Toki siihen aikaan mahtui loppuraskaus ja vauva-aikaa muutama kuukausi, joten ei niitä vaatteita tullut paljon ajateltuakaan. Mutta toivon, että kasvan kuitenkin koko ajan tämän asian suhteen ja ostaisin vähemmän tunteella ja enemmän järjellä.

Sen päivän jälkeen kun eksyin sinne Uggin Euroopan verkkauppaan, olen miettinyt niitä yksiä saappaita. En nyt ihan joka päivä kuitenkaan.

Mutta olen miettinyt saappaita, joita en tarvitse. Okei, ne olisivat vedenkestävät eikä minulla ole vedenkestäviä saappaita ellei kumisaappaita lasketa. Siis sellaisia, jotka jalassa kehtaisi lähteä vaikka iltaa istumaan. Koska harrastan sitä toimintaa ainakin kaksi kertaa vuodesssa, joista toinen ehkä saapassesongin aikaan.

Haaveilemani saappaat ovat pitkävartiset ja kiilakorkoiset. Kiilakorkoiset, hmm. Kauankohan se kiilakorko aikoo vielä olla muodissa? Vuoden, kaksi? Kiilakorko nyt vaan on sellainen asia, joka ei ole aina muodissa. 

Ja ne saappaat on valmistettu Kiinassa, Usassa tai jossakin kolmannessa maassa, jota en enää muista. Ei siis mitään takuita, että ne eivät ole valmistettu Kiinassa. EU:n alueella jotenkin luotan siihen, että työolosuhteita valvotaan mutta Kiinan ja muun Aasian suhteen en. USA on myös hieman harmaata aluetta siellä olevien miljoonien laittomien siirtolaisten vuoksi, jos siis ajatellaan valmistuksen eettistä puolta.

En myöskään tiedä kuinka kapeita Uggin muut kengät, kuin ne mainetta niittäneet lättätossut, ovat, joten riski siihen, ettei kenkä istu jalkaani on suuri. No voihan ne kengät palauttaa, mutta olen maailman huonoin palauttamaan mitään mikä ei ole rikki. Ja vielä ulkomaalaiseen verkkokauppaan...

Oli muuten ilo huomata, että Uggilla on myös Italiassa valmistettu mallisto. Nämä saappaat maksavat noin 400 euroa eli sen 200 euroa enemmän kuin muut vastaavat saappaat. Halpatuotanto painaa paljon hinnassa, vaikka se on usein helppo unohtaa.

Yritän nyt kuitenkin pysyä kovana ja jatkaa haaveilua ostamisen sijaan. Toivon, että käyn taistelua jonka tulen voittamaan enkä osta niitä saappaita. Ainakin tunnen itseni vahvaksi tämän asian suhteen. Olen onnellinen siitä, että ongelmani ovat näin pieniä mutta ongelmiahan nämäkin. Ja haluan näyttää lapselleni esimerkkiä siitä, ettemme tarvitse tavaraa ollaksemme onnellisia. Tytön kasvaessa huimaa vauhtia täytyy niiden vaatteiden haalimisen loppua ihan justiinsa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Nanso yllätti jälleen shoppailuhullun

 Kävin Nanson verkkokaupassa etsimässä itselleni kotimaisia mustia toppeja, joita voisi käyttää päivittäisessä käytössä ns. alusvaatteina. Eipä löytynyt, mutta löytyi paljon muuta. Uudet topit tulisivat tarpeeseen, vanhoissa on reikiä melkein jokaisessa ja osa on kulunut läpikuultavaksi.

Nanson verkkokaupasta löytyi muutama musta peruspaita. Yritin kyllä kovasti astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta en onnistunut. Harkitsin kyllä sitä pinkkiä vaihtoehtoa ja hetken myös petroolin väristä. Mutta. Mielummin ostan vaatteen mukavuusalueeltani ja käytän sen puhki, kuin sieltä alueen ulkopuolelta jolloin sillä on suuri riski jäädä käyttämättä. Olen tänään näpytellyt jälleen Huutonettiin ison pinon kenkiä ja vaatteita.

Ja olen tehnyt ostamattajättämispäätöksiä. Olen niin ylpeä itsestäni. Vanhat Uggini menivät sen verran rikki, että napillisesta mallista irtosi yksi nappi. Muuten kengät ovat kyllä vielä viiden vuoden käytön jälkeen varsin edustavassa kunnossa. Mutta olen jättänyt ostamatta uudet tilalle. Koska ei se yksi nappi oikeasti näy edes käytössä. Ja olen jättänyt myös ostamatta ne ihanat kiilakorkoiset Uggin vedenkestävät kengät… pitikin löytää se samperin verkkokauppa. Pari vuotta sitten ei vielä Uggilla ollut omaa EU-alueen verkkokauppaa ja niiden kenkien osto oli paljon hankalampaa. Jätin myös ostamatta yhden Pupulandian blogista bongaamani Seppälän topin ja Monkin ihanan kukkamekon. Koska ne on tehty Kiinassa enkä oikeasti ehkä käyttäisi niitä vaatteita kuin kerran tai kaksi. Hyvä minä!




Hattu Costo / Costo.fi, Laukku Alexander McQueen / Net-a-porter.com, Paita Nanso  / Nansoshop.fi, Leggarit UhanaDesign / Weecos.com ja kengät Vans StarWars Edition / Zalando (kyllä, minä edelleenkin käyn siellä samperin Zalanolla. Mutta hei, Star Wars Vanssit!)

Pitkään mietin ostanko Taaperolle kauppatakin vai en. Meillä on toppahaalari ja sillä varmasti pärjäisi koko talven. Mutta tuo takki tuli ostettua, eniten kyllä päivähoitajana toimivan Mummun toiveesta. Molon takki, alesta vain 100 euroa. Oikeasti. Miten voi noin pieni takki maksaa noin paljon? Halvempia olisi ollut muutama eri malli mutta ne olivat niin joko poikaa tai tyttöä ja sellaisia oikeita kauppatakkeja, jotka eivät vaikuttaneet kestävän kunnon käyttöä ollenkaan. Eikä tuon pituiselle Ideaparkista kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt. 

Takki on ostettu käyttöä varten eikä sitä tarvitse varjella sen enempää kuin muitakaan vaatteita. Mutta kyllähän tuollainen sukupuolineutraali takki on kiva, kun sitä voi sitten käyttää seuraavalla ja seuraavalla ja ehkä vielä seuraavalla. Molon vaatteet ovat olleet kehuttuja kestävyyden puolesta ja panostan mielelläni pienen lapsenkin kohdalla vaatteeseen, jonka käyttöikä yhden kohdalla voi olla lyhyt, mutta sitten sen voi antaa eteenpäin ja eteenpäin. En ymmärrä miksi pitäisi ostaa vaatteita ajatuksella, ettei niiden tarvitse kestää kauan kun jokaisen vaatteen valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja jokaisesta vaatteesta jää jätettä tähän maailmaan josta ei ihan heti päästä eroon. 


Taaperolla on Punaisen Norsun hattu kierrätysmateriaalista, Molon takki, POPin farkut kirpputorilta ja Kuoman kengät. 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ompeluvimma jatkuu


Tässä kulutushysteerisessä maailmassa käytetyt farkut ovat ehtymätön luonnonvara. Haalin kirpputoreilta ja Fidasta eurolla farkkuja ompelutarvikkeiksi. Nyt on kyllä jälleen hieman pulaa materiaalista. Mutta nämä sain vielä valmiiksi. Leggarit, joiden etuosa on käytettyä farkkua ja takaosa joustocollegea. 


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ite tein enkä edes säästänyt


En tiedä mistä tuo suuri hinku tehdä yliräikeät leggarit on tullut, mutta tässä ne nyt on. Sitten vielä kun käytän niitä oikeasti jossakin muualla kuin kotona. Kestovaippakaupasta hankittu kangas on esipesty, kaavana Ottobreen jo paljon käytetty leggarikaava sivusaumoilla ja paitana Noshin farkkujerseystä ommeltu raglanpaita, jossa helmassa pitkä resori. Päässä ei-itsetehy Noshin hattu ja jalassa Niken lenkkarit, nimikoituna. 


tiistai 18. marraskuuta 2014

Sontaa laatua osa Dr Denim


Tässä on arviolta noin kymmenen kertaa pestyt Dr Denimin farkkuleggarit. Eivätkä nämä ole samat jotka aiemmin täällä esittelin. Niistähän ratkesi sivusauma. En tiedä mitä näille tapahtui, mutta jotakin kuitenkin. Eivätkä nuo haaroissa näkyvät jäljet ole siis tulleet siitä, että nämä olisivat olleet jotenkin huonosti kuivumassa, eikä ne lähde silittämällä. Jälleen yhdet housut roskikseen tai minun tapauksessa paloiksi ja uusiokäyttöön. Toki eipä noista mitään kovin suuritöistä uskalla tehdä. 


Ihan vain asukuvia.

Ekoblogi, jonka pääasiana on vaatteiden esittely. Asia,  jota mietin aina kun avaan oman blogini.  Mutta jatkan tätä vaatteiden esittelyä ihan vain siksi, että rakastan vaatteita. Ja koska haluan tarjota vaihtoehtoja niille halpatuotetuille vaatteille, jotka voidaan mieltää ekologisiksi kun ne käytetään loppuun. Harmi vain, että ajatustasolla tämä toimii, käytännössä kuitenkaan ei. Mitä halvempi vaate, sitä useammin se tulee ostettua muuhun kuin todelliseen tarpeeseen. Ja sitä useammin se lentää roskiin, koska kukaan ei maksa siitä enää kaupasta poistumisen jälkeen mitään. Tai ainakaan se ei maksa vaivaa viedä sitä kirpputorille myyntiin. 

Tässäpä sitten jälleen näitä hyvänmielen vaatteita. Ihan vain asukuvia-päivitys ei koskaan onnistu ilman moraalista saarnaa. Kyllä, koen elämäntehtäväkseni maailman pelastamisen tai ainakin sen yrittämisen. 




Päivän asuna Piia Hännisen silkkitoppi (jossa on jo rasvatahra) / Yalo.fi 8/2013, Kirppisfarkut, Nurmi jakku / Seele 10/2014 ja Marc Jacobs kiilakorot 8/2012 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Jälleen omaa tuotantoa.


Jo vakiotuotteeksi muovautunut raglanpaita. SK:n kaavalla. Koko M. Viljamin Puodin joustocollege edessä ja Myllymuksujen mustaa joustocollegea muualla. 


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Rehellisesti suomaisia lastenvaatteita

Kävin perjantaina Pirkkahallissa Kädentaitomessuilla. Ostoksia kertyi jälleen paljon, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Kankaita, muutama vaate lapselle, Succablokkia ja tusseja. Sekä muutama Poppamiehen tulinen tuote. 


Napikas, Handmade in Finland. Napikkaan vaatteet ovat hyvin ommeltuja ja värit ovat kestäviä. Tarjolla oli myös musta trikoohaalari, jota ei harmikseni löytynyt meidän koossa. 


Nämä ovat Weecosin kautta tilatut Lorun haaremihousut ja paita. Paita on kokoa 90-100 mutta otettiin se nyt käyttöön koska se on sopiva. Housut ovat vielä liian pitkät.


Ja tässä vielä Napikkaan mekko. Hintaa oli 25 euroa. Kallista kun vertaa halpatuotettuihin mutta mielestäni ei silti liian kallista kun ottaa huomioon vaatteetn tuotanto-olosuhteet. 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Paita jämäpaloista


Tilasin Verson puodista kakkoslaatuista maastokuosia kun sitä yksi ilta tuli myyntiin. Enkä edes saanut kaikkea tilaamaani. Haavena oli tehdä siitä leggarit ja leggarit sainkin. Jäljelle jääneistä pienistä paloista syntyy sitten kaikenlaista, mm. tätä paita. 

Jälkiviisaana jälleen jättäisin nyt tuon alimman maastopalan pois. Ja ehkä vielä joka päivä sen siitä purankin irti, ei sekään ole mikään mahdoton homma. Hihat eivät ole eri pituiset vaikka siltä äkkisiltään näyttää. Myönnän kyllä, joskus niinkin on käynyt. Ja voi käydä jatkossakin. Viimeksi eilen huomasin, että yhden paidan takahelma oli vino. No, se saa jäädäkin vinoon, ainakin toistaiseksi. Olen muutenkin hieman sellainen huithapeli ja vinot helmat sopivat näin ollen kokonaisuuteen oikein hyvin. 



Kaavana on SK KaksTvån tutuksi käynyt raglanpaita, jostakin loppukesän / alkusyksyn 2013 lehdestä. Kankaana Verson puodin maastojoustocollege ja Myllymuksujen musta joustocollege. Jalassa ovat Noshin joustojerseystä tehdyt leggarit, sivusaumoilla. Kaava viimeisin Ottobre. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ivana Isänpäivänä

Löysin kuukausi sitten Ivana Helsingin nettikaupasta Suomessa ommellun mekon. Ja kotiinhan se sieltä tuli. Mies hieman pyöritteli silmiään kun mekon näki mutta itse kyllä tykkään ja paljon. Nyt näin jälkiviisaana olisi kannattanut laittaa mustat kengät, tai vaikka punaiset jos sellaiset kaapista löytyisi mutta ei näitä harmaita. Mutta tekemällä oppii. 



Mekko Ivana Helsinki / www.ivanahelsinki.com 10/2014 
Kengät Marc by Marc Jacobs /Stylebob.com 08/2012 
Laukku Marc by Marc Jacobs 11/2011 
Hattu Vila tms. Sokos 10/2014 
Sukkahousut Sidoste bambu 9/2014

torstai 13. marraskuuta 2014

Hulluna ompeluun

Ompeluhulluus on vienyt mennessään ja blogi on jäänyt hieman retuperälle. Mutta toisaalta vaatekaappi on täyttynyt sekä itsellä että lapsella uhkaavaa vauhtia. Täytynee seuraavaksi opetella ompelemaan miehelle vaatteita, kun hänen vaatekaappiin vielä mahtuisi aika paljon kaikenlaista.

Olen huomannut itsessäni piirteen, että kun haluan oppia tekemään jotakin, niin usein myös opettelen sen enkä vain haaveile osaamisesta. Ilman mitään kursseja tai kouluja, yleensä itse päätä seinään hakkaamalla.

Nyt olen hurahtanut täysin ompeluun ja ensimmäisen kerran elämässäni keksin, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. No, perustaisin oman vaatemerkin. Palkkaisin ompelijan ja kaavoittajan koska itsellä ei tietotaito noihin hommiin laajemmassa mittakaava riitä. Tappiota saisi rauhassa tehdä, olisihan minulla lottovoittoni.

Ensimmäinen ompeluni 1,5 vuotta sitten oli joogahousut kiipeilytarkoitukseen. Koska en löytänyt kaupasta sellaisia jotka halusin niin tein ne sitten itse. Sitten opettelin tekemään raglanpaidan ja niitä raglanpaitoja on nytkin tullut melkein liukuhihnalta. Nyt viimeisimpänä opettelin tekemään Ottobren lehdestä ne leggarit, joissa oli sivusauma. Ja niitäkin on nyt neljät valmiina ja kaksiin löytyy vielä kankaat odottamassa sopivaa hetkeä. Onneksi niistä voi sitten jatkossa ommella jotain muuta, ajatus jota kannan nykyään mukanani melkein vaatetta kuin vaatetta ostaessa / tekiessä. Voiko tästä tehdä jatkossa jotakin muuta?

Näitä kuvia katsoessa ei ehkä herää luottamus siihen, että olisin lahjakas vaatesuunnittelija. Mutta nämä kuvaa sitä raivoa, millä asioita välillä teen. Olen usemman päivän hahmotellut näitä housuja päässäni ja eilen ne oli yksinkertaisesti pakko saada tehtyä. Skippasin ruokailun töiden jälkeen ja ompelin kolme tuntia yhtäjaksoisesti. Ja lopputulos sai miehen nauramaan.

Mutta ei se haittaa. Eivät ne ole vielä valmiit. Facebookissa kerran eräs kaverini vihjaisi kaavakokeluihini, että niitä helppoja kaavoja saa sieltä ja tuolta. Mutta kun en minä halua niitä kaavoja! Täähän on ihan parasta, tehdä itse alusta loppuun asti. 




Nämä ovat nyt sitä oikeaa ekologisuutta ostohullussa maailmassani. Vanhoista farkuista kootut haaremihousut. Jotka kyllä takaa lököttävät ihan liikaa. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Joululahjavinkkejä osa 2

Tai siis vinkki. Jo aiemmin mainitun Mauri Kunnas-kerhon kautta löytyi tällainen hattivattilamppu. Ajattelin ensin, että se toimisi yövalona, mutta valo on liian kirkas siihen. Mutta mikä lamppu! Tyttö raahasi sitä perässään koko illan, haki sen huoneestaan ja irroitti johdon itse seinästä. Aikamoista, sanon minä.

Ja mikä parasta, lamppu on Suomessa tehty. Ihana lamppu ja ilman halpatyövoimaa suomalaista työtä tukien. Tykkään.

torstai 6. marraskuuta 2014

Parkatakki syksyyn

Kohta tämän takin käyttöaika on toivottavasti ohitse, ainakin minulta kylmäveriseltä. Mutta esittelyssä on R-collectionin klassikko Unisex-parkatakki. Takista ekologisen tekee sen laatu ja laadulla tarkoitan kestävyyttä. Takki oli viime talven, sen puolen vuoden lämpöisen loskakauden, kovalla käytöllä ja edelleenkin se on kuin uusi. Toinen ominaisuus, joka lisää sen ekologisuutta on irrotettava vuori joka antaa takille käyttöominaisuuden alkusyksystä ilman vuorta ja sitten loppusyksystä vuoren kanssa. 

R-collection on suomalainen yritys, joka kylläkin teettää ompelutyönsä Virossa. Kuten kaikki muutkin nykyään. 5.11.2014 tuli tieto myös Suomen viimeisen farkkutehtaan sulkemisesta. On hyvä muistaa, ettei aina kyse ole myöskään pelkästä kustannuserästä. Näiden viimeisten Suomen ompelutehtaiden ongelmana on ollut myös löytää ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilökuntaa. 

Tuntuu, että meiltä suomalaisilta on hävinnyt motivaatio matalapalkkatöihin. Raskas ja osittain yksitoikkoinen työ ei kiinnosta ja tarjolla pitäisi olla hyvin palkattua siistiä ja kevyttä sisätyötä, näin kärjistäen. Ja jos sosiaalietuuksia saa enemmän tai edes yhtä paljon kuin palkkaa, on mielekkäämpää jäädä kotiin kuin tehdä töitä. 

Monesti kun käydään keskusteluja halpatuotannosta, vedotaan siihen, että niiden ihmisten elintaso siellä jossakin kaukana Aasiassa olisi ilman halpatyötä vielä huonompaa. Samalla kuitenkin julistamme täällä Suomessa, että miksi tehdä raskaita töitä kun palkka on niin huono, ettei rahaa riitä kuin pakollisiin menoihin ja aina ei niihinkään? Miksi sitten se on ihan ok, että siellä toisella puolella maailmaa raadetaan niska limassa palkalla, joka ei välttämättä riitä edes ruokaan? Saati älypuhelimiin tai autoihin? Miksi me suomalaiset olemme jotenkin parempia ja meidän pitäisi saada samasta työssä paljon parempaa palkkaa jopa elinkustannuksiin suhteutettuna? Olemmeko me todellakin niin paljon parempia ihmisiä? 

Ymmärrän kyllä, että elinkustannusten noustessa on turhauttavaa tehdä töitä jos käteen ei jää laskujen jälkeen mitään, mutta sosiaalituen pyörittäminen velkarahalla ei voi jatkua loputtomiin ja halveksumalla matalapalkkaisia töitä me sekä hinnoittelemme itsemme ulos vientiteollisuudesta ja hävitämme maastamme käden taidot ja osaamisen. Se on harmi. 

Takista lisää täältä ja R-collectionista yrityksenä täältä.




keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Yhden hääjuhlan vaatetta

Omasta ystäväpiiristä taitavat kaikki olla jo naimisissa jotka naimisiin aikovat. Toki eihän sitä voi ikinä tietää, kuka vielä yllättää. Mutta häitä ei päästy tänä kesänä juhlimaan kertaakaan. Onneksi lokakuulle osui vielä ne yhdet jäljellä olevat. Ja onneksi osuivat, juhlat olivat niin mukavat, että asukuvat jäi ottamatta.  Tässä nyt sitten jälkilavastus tilanteesta, koska eihän noin hienoa hametta voi jättää esittelemättä. 


Juhlavaatteena oli Seelestä hankittu Anne-Mari Pahkalan silkkimekko, One Man Bandista Minna Parikan pupunkorvakorkkarit, jotka ovat ne ainoat korkkarit joita pystyn oikeasti käyttämään ja laukkuna tuo Ihanuudet.comista käytettynä hankittu klassikko Chanel. 

Mekkoon olisi voinut yhdistää vyön jolloin sen istuvuus olisi voinut olla parempi, mutta näin tällä kertaa ja seuraavalla käyttökerralla sitten kokeilaan toista tapaa. Ja varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni en ainakaan huomannut, että olisin saanut silkkivaatteeseen rasvaläiskän. Tähän asti olen sen onnistunut tekemään joka ikisen silkkisen vaatteen kohdalla. Siis aivan joka ikisen. 



tiistai 4. marraskuuta 2014

DIY

Piltti-purkeista ja washi-teipistä syntyi tällainen ratkaisu eteisen lipaston päälle keräämään pikku tilpehööriä. Tekeminen kesti muutaman minuutin ja sitten kun se ei enää ole tarpeellinen, sen voi helposti purkaa ja laittaa kierrätykseen.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Viikonloppu täynnä ompelua


Vietiin tänä viikonloppuna lapsi mummolaan yökylään ja vietettiin laatuaikaa tekemällä niitä kuuluisia omia juttuja. Minä ompelin, mies kävi salilla ja teki pihatöitä. Mahtava tunne, kun yhden päivän aikana sai tehtyä viimeistelyä vaille valmiiksi monta paitaa ja housuparia, osa lapselle, osa itselle. 

Kuvassa jalassani on Noshin farkkujerseystä ommellut legginsit, uusimman Ottobren kaavalla. Housuissa ei ole taskuja ja niissä on erillinen vyötärokaistale, josta laittaisin lähikuvan jos ne kuvat olisivat olleet omaan silmääni julkaisukelpoisia. Tein housut suosiolla koossa 42 ja ne ovat löysät, eli eivät ihan perinteiset legginsit. Kavensin kyllä vyötäröltä ja lantiolta sen verran, että pysyvä hyvin päällä. Toiveena kun olisi vielä jossakin välissä kasvattaa iso maha, niin ajatuksena olisi että housut menisivät silloinkin päälle. Pienentäähän niitä voi sitten aina jälkikäteen, mutta suurentaminen on haastavampaa. 

Housut onnistuivat mielestäni loistavasti, ovat mukavat päällä ja joustavat. Mutta tuntuu oudolta, kun kerrankin päällä on housut, jotka ovat nilkkapituiset. Yleensä puntit tuppaavat olemaan liian pitkät.  



Päivän asuna vanhat Conversen talvilenkkarit, muistaakseni vuodelta 2012 ostettuna, suomalaisen Design Paletin merinovillaneule, itsetehdyt housut Noshin kankaasta, Valentinon laukku ja Coston hattu. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Oikeita joululahjavinkkejä osa 1

Paras lahjavaihtoehto on mielestäni ostaa palveluita. Ja jos ei ole rahaa ostaa, niin antaa omia palveluitaan. Lahjakortti lapsenvahdiksi, lupaus tulla pesemään ikkunat tai tehdä talvella kerran lumityöt, viedä kummilapsi kesällä päiväretkelle kansallispuistoon ja niin edelleen. Maksullisista palveluista voi ostaa esimerkiksi kasvohoidon, hieronnan tai vaikka värianalyysin. Ja kuitillisista paikoista, kiitos. Harmaan talouden tukeminen syö meidän kaikkien hyvinvointia.

Mutta jos haluaa ostaa tavaratavaraa, niin suosittelen perehtymään sivustoon www.weecos.com. Sivustolla käydessä kannattaa huomioida se, että jokainen kauppias on itsenäinen ja jokaisen kauppiaan tavarat toimitetaan erikseen omilla postikuluilla.

Tässä muutama poiminta sivuilta ja vaikka yleensä haluan käyttää omia kuviani, niin nyt kuin paremmaksi vaihtoehdoksi liittää tähän kuvakaappaukset suoraan kaupan omilta sivuilta. Näkyy sitten kaikki tiedot kerralla. Toivottavasti ei haittaa.


Harmittaa, että ehdin jo tilata ensi vuodeksi kalenterin itselleni ennen kuin löysin tämän Design paletin kalenterin. Tykkään käyttää paperikalenteria koska sinne voi sitten kirjoitella ja piirellä kaikkea ylimääräistä ja tykkään, että kalenterissa on niin paljon kirjoitustilaa, että tarvittaessa voi purkaa sydäntään oikein kunnolla. 



Anna Nygårdin sälekaihtimista valmistetut kodinkäyttötavarat on todettu omassa käytössä kestäviksi ja tyylikkäiksi. Meillä on käytössä mm. tämä talouspaperilaatikko, vaikka omassa käytössä pyrimmekin käyttämään kestotalouspapereita. Mutta ne eriväriset saumuroidut rätit ovat herättäneet epäileviä katseita vieraissa ja lapsenhoitajamummoissa, joten meiltä löytyy sitten ihan perinteistä paperipaperiakin. 


Think Today sijaitsee Ylöjärvellä Pirkanmaalla ja valmistaa käyttötavaraa teollisuuden ylijäämämateriaalista. Tätä tuotetta meiltä kotoa ei löydy, mutta tämä vaikuttaa kyllä hyvältä ja toimivalta idealta. Ne Think Todayn tuotteet, joita meillä on, ovat olleet käytössä kestäviä. 



Lopuksi vielä törmäsin tälläiseen Lastun iPadin kuoreen. Meillä on käytössä ollut kiinalaisia suojia padiin enkä ole ollut kovinkaan vakuuttunut niiden kestosta. Miehen suoja alkoi repsottamaan muutaman viikon käytön jälkeen ja omani oli kiero alusta alkaen. Joo, olisi pitänyt käydä palauttamassa se, mutta en sitten silloin saanut aikaiseksi.