maanantai 24. marraskuuta 2014

Järki vastaan tunteet

Aina ei itsestäni, tai ainakaan miehestäni tunnu siltä, että shoppailuhulluuteni olisi rauhoittumassa. Etenkään kun katsoo meille saapuvien postipakettien määrää.

Uskomatonta, että vuonna 2013 olin 7 kuukautta ostamatta uusia vaatteita! Toki siihen aikaan mahtui loppuraskaus ja vauva-aikaa muutama kuukausi, joten ei niitä vaatteita tullut paljon ajateltuakaan. Mutta toivon, että kasvan kuitenkin koko ajan tämän asian suhteen ja ostaisin vähemmän tunteella ja enemmän järjellä.

Sen päivän jälkeen kun eksyin sinne Uggin Euroopan verkkauppaan, olen miettinyt niitä yksiä saappaita. En nyt ihan joka päivä kuitenkaan.

Mutta olen miettinyt saappaita, joita en tarvitse. Okei, ne olisivat vedenkestävät eikä minulla ole vedenkestäviä saappaita ellei kumisaappaita lasketa. Siis sellaisia, jotka jalassa kehtaisi lähteä vaikka iltaa istumaan. Koska harrastan sitä toimintaa ainakin kaksi kertaa vuodesssa, joista toinen ehkä saapassesongin aikaan.

Haaveilemani saappaat ovat pitkävartiset ja kiilakorkoiset. Kiilakorkoiset, hmm. Kauankohan se kiilakorko aikoo vielä olla muodissa? Vuoden, kaksi? Kiilakorko nyt vaan on sellainen asia, joka ei ole aina muodissa. 

Ja ne saappaat on valmistettu Kiinassa, Usassa tai jossakin kolmannessa maassa, jota en enää muista. Ei siis mitään takuita, että ne eivät ole valmistettu Kiinassa. EU:n alueella jotenkin luotan siihen, että työolosuhteita valvotaan mutta Kiinan ja muun Aasian suhteen en. USA on myös hieman harmaata aluetta siellä olevien miljoonien laittomien siirtolaisten vuoksi, jos siis ajatellaan valmistuksen eettistä puolta.

En myöskään tiedä kuinka kapeita Uggin muut kengät, kuin ne mainetta niittäneet lättätossut, ovat, joten riski siihen, ettei kenkä istu jalkaani on suuri. No voihan ne kengät palauttaa, mutta olen maailman huonoin palauttamaan mitään mikä ei ole rikki. Ja vielä ulkomaalaiseen verkkokauppaan...

Oli muuten ilo huomata, että Uggilla on myös Italiassa valmistettu mallisto. Nämä saappaat maksavat noin 400 euroa eli sen 200 euroa enemmän kuin muut vastaavat saappaat. Halpatuotanto painaa paljon hinnassa, vaikka se on usein helppo unohtaa.

Yritän nyt kuitenkin pysyä kovana ja jatkaa haaveilua ostamisen sijaan. Toivon, että käyn taistelua jonka tulen voittamaan enkä osta niitä saappaita. Ainakin tunnen itseni vahvaksi tämän asian suhteen. Olen onnellinen siitä, että ongelmani ovat näin pieniä mutta ongelmiahan nämäkin. Ja haluan näyttää lapselleni esimerkkiä siitä, ettemme tarvitse tavaraa ollaksemme onnellisia. Tytön kasvaessa huimaa vauhtia täytyy niiden vaatteiden haalimisen loppua ihan justiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti