tiistai 28. heinäkuuta 2015

Viikonlopun vietosta

Kesä on ollut kylmä ja tuulinen, ehkä hieman märkäkin. En kiellä, etteikö ajatus karkumatkasta lämpöön houkuttelisi, etenkin kun some on pullollaan kuvia Kroatiasta, Kreikasta ja Italiasta. Mutta onneksi olen töissä. Koko kesän. Ja siis ihan oikeasti onneksi. Sen jälkeen kun tein Helsingin sanomien viherpiipertäjä testin, olen vakavissani miettinyt matkustustottumuksiani uusiksi. Yksi Thaimaan matka jättää jälkeensä päästöjä monin kertaisesti verrattuna esimerkiksi työmatka-autoiluun. Niin paljon kuin rakastankin matkustamista, niin nyt pitää miettiä asioita hieman uusiksi. Toki jo aiemmin olen yrittänyt noudattaa periaatetta, että mitä pidemälle lähdetään niin sitä pidemmäksi aikaa. Vaikka kävinhän minäkin ennen tytön syntymää neljän päivän reissulla New Yorkissa. Oi tätä omantunnontuskaa. No, tehty mikä tehty. 


Kävimme viikonloppuna tutustumassa paikalliseen kalapaikkaan. Reissun teimme polkupyörillä ja evääksi kelpaisi Kotipizza. Aurinkoisena päivänä ei mukavaan retkeen tosiaan paljon vaadita. 







Lapsi edusti suomalaisen Melli Ecodesignin vaatteissa, äidillä oli neljä vuotta vanha Peakin paita, suomalaisen Kainon puuvillaneulehousut (suosittelen!) ja 8 vuotta vanhat Sanukit. 



Pyörähullulle miehelle tuli hankittua toissa vuonna joululahjaksi tuollainen Croozerin kärry. Nyt, lapsen ollessa isompi ja miehen pyöräilyinnon vain kasvaessa, on kärry päässyt kovaan käyttöön. Kärry on kyllä loistava, meillä on kahden lapsen malli (saahan sitä aina haaveilla) joten yhdellä riittää tilaa. Meidän tyttö myös melko hyvin viihtyy tuolla kyydissä, hieman on ollut erimielisyyksiä ajoittain turvavöiden laitosta. Meidän Croozer on muuten tilattu suomalaisesta Varuste.netistä ja tilasen sen kaksi päivää ennen joulua (21.12.) ja se ehti perille aatonaatoksi! Palvelu oli kyllä tuolloin mahtavaa, koska varmistelin vielä etukäteen että ehtiikö, eivätkä toki luvanneet varmaksi mutta yrittivät ja se onnistui. Varuste.nettiä on tullut kyllä muutenkin käytettyä, eikä voi valittaa. 


Mutta siis tuon Croozerin takana on tavaratila ja sinne kyllä mahtuu yhden retkipäivän tarpeet paremmin kuin hyvin. Tuohon Croozeriin saa muuten lisävarusteena oikeastaan mitä ikinä vain voi kuvitella juoksupyörästä suksiin. 


Sähköpyörään olen myös ollut tyytyväinen. Pysyn sillä miehen matkassa ja kun tietää, että polkemiseen saa tarvittaessa apua, niin lenkille lähdön kynnys on pienentynyt. 


Lempäälässä on muuten tällaisia maisemanhoitolampaita, jotka ovat aitauksessa tien vieressä ja niitä pääsee katsomaan. Ne todella hoitavat tuota aukeaa syömällä heinikkoa. Mahtava idea! 



Lauantai päättyi muuten hetkeen omaa aikaa, muutama tunti ja tussit, ei sitä paljon muuta kaipaa. Toki tämä minun taiteeni on hieman sellaista, että moni ei ymmärrä. 


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kun isä lapselleen vaatteet valitsi osa 1


Pyysin isää pukemaan tytön kun viime viikolla lähdimme Kiviniitylle. Tämä oli isän ensimmäinen ehdotus. Miehen mielestä täydellinen. Kuten ehkä arvaatte, lapsi ei lähtenyt tällä kokonaisuudella ulos. Täytyy kyllä myöntää, että jos lapsi itse olisi tämän valinnut niin en ehkä olisi puuttunut asiaan. Ehkä. 

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Lapsen vesileluista


Jutulla on tärkeä sisältö, mutta kuvat eivät nyt oikein onnistuneet. Koko kesän on ollut pimeätä ja harmaata, eikä valo tunnu riittävän olemattomille kuvaajanlahjoilleni. Mutta siis. Perheblogeissa törmää usein esittelyihin lasten leluista. Viime aikoina olen nähnyt esittelyjä ihanista leikkionkiseteistä ja kelluvista leluista kylpykäyttöön. Koska Kiinaboikottini kuitenkin on vielä jossakin määrin voimissaan, ei meidän perheeseen ole muovisia kylpyleluja tullut uutena tuota Plaston isoa, punaista ankkaa lukuunottamatta. 

Ankan lisäksi meidän amme on kuitenkin täynnä leluja, joista puolestaan osa edustettuna yläpuolella. Kaikista paras lelu lapsen mielestä on tuo limemehupullo. Sinne kun saa vettä sisään ja sitten ruiskittua hienosti ulos ihan vain pullosta painamalla. Muutkin pullot ovat kivoja, koska niihin voi laittaa vettä ja kaataa veden pois. Ja toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa. Parhaat lelut lapselle ovat tosiaan ne, joita ei tarvitse erikseen ostaa. Myös mielikuvitus kiittää, kun tarjolla ei ole valmiiksi onkea ja kaloja, vaan ihan muuta joista voi sitten omassa mielessään rakentaa vaikka koko maailman. 

Äiti on toki kauhuissaan veden tuhlaamisesta, mutta onneksi näitä leikkimiskylpyjä meillä harrastetaan vain kerran pari viikossa. Ja kyllä, me olemme perhe joka ei käy suihkussa aamuin illoin. Toisten mielestä se on ehkä ällöttävintä ikinä, mutta me peseydytään kun ollaan likaisia, ei tottumuksesta. Eli tarvittaessa päivittäin ja tarvittaessa harvemmin. 


torstai 23. heinäkuuta 2015

Terhi Pölkeistä

Kirjoitin jokin aika sitten Terhi Pölkin puukengistä. Tai ainakin mainitsin ohimennen, että tilasin niitä muutaman parin suoraan Terhi Pölkin nettikaupasta ja sain ensimmäisessä paketissa kahdet väärät kengät. No, palautus sujui helposti ja sain uudet tilalle ennen kuin olin palauttanut väärät. Hienoa palvelua. Ja kuten osasin pelätä, olivat molemmat mallit itselleni hieman epämukavat jalkaan, kuten nahkakengät monesti uutena ovat. Sitten kun niitä käyttää, nahka mukautuu ja pehmeentyy.  Näiden nyt kuvissa olevien kenkien kohdalla taas korkea ja luinen jalkapöytäni otti vastaan. 


Ja sen sijaan, että olisin suoraan mennyt suutarille, lähdin itse kikkailemaan. Kosteaa pyyhettä sisään ja yritin venyttää kenkää. Lopulta luovutin ja vein kengät suutarille venytykseen. Toinen kengistä repesi siellä. Suutarin mukaan nahka oli kovaa ja huonolaatuista. Tai sitten olin kastellut sen pilalle kun yritin kenkiä venyttää. Nyt en oikein tiedä tuleeko niistä enää kenkiä. Toinen kenkä on rutussa ja revennyt. Juuri se kenkä, kumpi painoi enemmän ja mitä yritin venyttää enemmän. 

Pidän itseäni täysin syyllisenä ja harmittaa kyllä todella paljon. Nämä kengät ovat ainakin toistaiseksi loppu Terhin verkkokaupasta. Lisäksi sijoitin kenkiin melkein 200 euroa. Enkä heti jaksanut raahata niitä suutarille. Olisi kannattanut. Pelkkä venytys kun maksoi 12 euroa. Yritän nyt lahjoittaa nämä eteenpäin jollekin sirompi jalkaiselle. Mutta hemmetti sentään, että ottaa päähän. 






tiistai 21. heinäkuuta 2015

Otaplexistä

En tiedä kuinka moni teistä on kuullut Otaplexistä. Kyseessä on siis kampaamoiden tarjoama hoitokäsittely hiuksiin, millä saadaan kiiltoa ja elo käsiteltyihin hiuksiin. Mitä olen nähnyt ennen ja jälkeen kuvia, niin käsittely toimii. Mutta tuli äsken mieleen, että myös sillä ettei värjää hiuksiaan, saa aikaan elävän ja kiiltävän hiuslaadun. Omani meinaan kiiltää enemmän kuin tarpeeksi ja siksi usein päädynkin laittamaan hiuksiini suolasuihketta, kiillon hävittämiseksi. Wannabehippisurffari kun olen. 

Tämä nyt vain näin lyhyenä sivuhuomautuksena. Minulla on muuten työnalla juttu keinotekoisista makeutusaineista, mutta en ole löytänyt asiaan liittyen vasta kuin yhden tuoreen ja tarpeeksi pätevän oloisen tutkimuksen. Toivon, että ehdin jossakin välissä perehtyä asiaan hieman paremmin, koska asia kiinnostaa ainakin itseäni. 

Ostamatta jättämisestä

Olen niin ylpeä itsestäni. Käyn aina välillä Net-a-porterissa ihailemassa Isabel Marantin uutuuksia. Varsinaisen malliston vaatteet ovat liian kalliita ostettavaksi, mutta halvemman, Etoilé-malliston vaatteet ovat jo ihan kohtuuhintaisia. Siis designer-vaatteiksi. Yhden vaatteen olen Etoilè mallistosta ostanut ja todennut, että nämä Italiassa valmistetut vaatteet ovat laadukkaita. Yhdet kengät omistan myös ja niihin olen ollut todella tyytyväinen. 

Nyt löysin yhdet kengät ja yhden mekon. Mekko on hieman vastaava kuin mistä viime talvena haaveilin ja joka myytiin loppuun ennen kuin ehdin ostaa sitä. Nyt lisäsin nämä molemmat allaolevat tuotteet nettikaupan toivelistalleni ja nukuin yön yli. Ja toisenkin. Olen käynyt jo paristi kaupassa aikomuksenani ostaa ainakin nuo kengät, mutta en ole ostanut. Koska en tarvitse niitä. Minulla on talvikenkiä useampi pari. Sama tuon mekon kanssa. Eihän minulla ole juuri tuollaista, mutta vaatteita löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Liikaakin. 



Olen siis jättänyt ostamatta vaikka mieli tekisi. Tätä ei tapahdu kovin usein, itse asiassa aivan liian harvoin. Koska kuitenkin haluan olla ostamatta, niin jokainen ostamatta jättäminen on voitto itselleni.  Kaikista paras olisi, kun ei kävisi noissa nettikaupoissa ollenkaan. Mutta kun ne ryökäleet mainostavat sähköpostitse ja jopa Facen sivupalkissa. Täytyy kyllä myöntää, että keskittyminen edes jonkin verran eetisempiin tuotteisiin kuin mitä halpatuotantona saa ostettua on kyllä auttanut kotiin saapuvan tavaran määrän vähentämisessä. Mutta nuo kengät, ne ovat kyllä niin hienot. En osta. En. 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kiviniitystä

Kävimme lauantaina Kiviniityn kotieläinpuistossa Sastamalassa. Ihan siinä Mouhijärven vieressä. Olemme käyneet siellä tytön kanssa joka kesä. Harmittaa kyllä hieman, kun iso osa pieniä lapsia omaavista ystävistäni ovat kesän lomalla, vanhempainvapaalla, hoitovapaalla tai muuten vain kotona enkä näin ollen pääse oikeastaan mihinkään yhteisiin juttuihin mukaan. Kun vielä omassa työssä meillä on heinäkuun vuoksi vajetta tekijöistä ja joutuu tekemään 1,8  henkilön työt normaalin yhden sijasta, niin olen ollut iltaisin ja viikonloppuisin niin puhki, että ajatus lähtemisestä esimerkiksi Tammerfesteille on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Mutta nyt onneksi ihana mieheni pakotti minut pois kotoa ja ihmisten ilmoille. 

Päivä alkoi aurinkoisena, mutta muuttui pilvisemmäksi ja kotimatkalla sitten jo satoi. Tuonne Kiviniitylle maksaa 10 e sisään per aikuinen ja yli 90 senttisestä lapsesta saa maksaa 9 euroa. Loppupeleissä hinta on melko kova, siihen nähden mitä sillä saa. Toki en tiedä, missä pääsisi halvemmalla, kaikkihan nuo nykyään maksavat ja tuleehan siinä tuettua paikallista yrittäjää samalla. Sisäänpääsyyn sisältyy eläinten katselu. Paitsi jos siinä lipunmyynnin viereisessä häkissä on koiria, ne eivät kuulu katseltaviin, kuten meille melko ilkeään sävyyn huomautettiin, vaan ne ovat vieraiden koiria. Joku kyltti ehkä, kun jotenkin sitä olettaa kaikkien vangittujen eläinten olevan esittelylistalla? Eläinten katselun ja syöttämisen lisäksi lapsi voi ajaa sähkömönkijällä, polkuautolla, hyppiä pomppulinnassa, trampoliinilla ja leikkiä leikkipuistossa. Lisäksi alueella on grillikotia, missä voi nauttia omista eväistään sekä kahvila ja pieni myymälä kahvilan yhteydessä. 


Kaksivuotias nautti mönkijällä ajosta, toki hieman jäi vielä harmittamaan että sitä kaasupoljinta piti ihan oikeasti painaa, että vehje meni eteenpäin. Tytöllä on päällään uusi mekko, ostin sen Tampereen Pajumajasta ja näyttäisi olevan kotimaista käsityötä. 


Päivän asuna Mukavan t-paita ja mekko, Tomsin kengät ja Salmiak Studin laukku. Sekä RayBanin aurinkolasit. Hiukset ovat mallia suihkunraikas ja naama samaa luokkaa. Kuvatkin jätin lapsen naaman peittoa lukuunottamatta käsittelemättä, jotenkin niistä käy hyvin ilmi tämä kesäsää. 



Paikalta löytyy ainakin vuohia, poroja, kyyhkysiä, riikinkukkoja, joutsenia, lehmiä, poneja, poroja, ylämaannautaa, alpakoita, lampaita, pupuja, marsuja, sikoja ja ankkoja. Niin ja struseja. Se on muuten varsin mielenkiintoinen eläin. 




Kyllä me ihan viihdyttiin ja ehkä ensi vuonna uudelleen. Tämän vuoden reissu jäi nopeaksi, kun lapsi ei nukkunut päiväuniaan menomatkalla ja väsähti sitten loppua kohden melko nopeasti. Onneksi mitään itkupotkuraivareita ei tällä kertaa saatu kokea. Mies näytti yhtä kohtaa poroaitauksen edessä ja totesi, että tuohon lapsi jäi viime vuonna istumaan eikä suostunut liikkumaan. Jotenkin näistä raivokohtauksittomista reissuissa osaa nauttia paljon enemmän kun muistaa mitä ne pahimmillaan voivat olla. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lapsuuden muistoista

Meistä jokaiselle on varmasti hetkiä, jolloin koemme lämpimän tuulahduksen menneisyydestä. Koemme muiston sellaisesta tapahtumasta, jolloin tunsimme olomme hyväksi ja rakastetuksi, eikä mikään olisi voinut olla paremmin. Hetkestä, jonka näin jälkikäteen ajateltuna olisi toivonut kestävän ikuisesti. Hetkestä, jota emme ehkä juuri silloin osanneet arvostaa tai ainakaan emme tienneet osavaamme joskus kaivata juuri sitä pientä arkista hetkeä.

Itse olen menettänyt kaikki isovanhempani. Ensimmäinen kuoli kun olin 8-vuotias ja viimeinen nelisen kuukautta ennen lapseni syntymää. Jokainen heistä hiljalleen hiipui pois, enkä todellakaan tiedä oliko se parempi niin vai ei. Jokaista heistä kaipaan, mutta toki eniten heitä jotka olivat elämässäni pisimpään. Tämä koska niitä yhteisiä muistoja on enemmän. Toisaalta harmittelen ajoittain, ettei toinen mummoni koskaan nähnyt häitäni. Harmittelen myös sitä, ettei yksikään isovanhemmistani nähnyt ihanaa tytärtäni. Toisaalta, heistä kaksi näkivät yliopistoon pääsyni ja ensimmäiset hääni, joten sekin on jo paljon.

Tiedän olevani onnellinen siitä, että olen saanut elää lapsuuden josta minulle on jäänyt hyviä ja rakkaita muistoja. Muisto mummun kanssa vietetyistä maalaushetkistä ja nakkipaketeistajääkaapissa, jotka aina odottivat minua kun tulin yökylään. Muisto papasta, joka voiteli sukset niin, etten päässyt niillä hiihtokilpailuissa alkuun eteenpäin. Papasta, joka viimeisinä vuosinaan kertoi sotajuttuja ja itki niitä kertoessaan vaikka ei muuten juuri puhunut tai pukahtanu, mutta silti kaapista löytyi aina Kokista ja munkkeja lapsille. Eli meille. Papasta, johon kerran sattumalta törmäsin Kauppahallissa ja päädyimme kahville. Seuraavana vuonna pappa olikin sairaalassa vuodepotilaana. Muistoja mummosta, joka oli aina huolissaan siitä kuinka pärjään ja joka aina osti kalliita joululahjoa vaikka hänellä ei sitä rahaa ihan niin kovin paljon ollutkaan. Vaarista, joka kuoli kun olin kahdeksan, muistot ovat kaikista hämärimmät. Mutta hän toi minulle aina nuken matkoiltaan ja niitä nukkeja oli paljon. Pienenä arvostin näitä lahjoa eri tavalla kuin nyt, mutta vaikka tapa millä arvostan on muuttunut, ei määrä ole vähentynyt. On hieno tietää, että vaari ajatteli minua aina matkoillaan vaikka me ei niin kovin usein nähtykään. Mutta vaari oli silloin vielä niin kovin nuori, työelämässä ja sairastuminen tuli niin kovin äkkiä ja niin vakavana, ettei siitä enää selvitty. Onneksi muistot elävät vaikka hetkiä ei saa enää lisää.

On kuitenkin hetkiä, jolloin toivon voivani joskus vielä kertoa isovanhemmilleni kuinka tärkeä heistä jokainen minulle oli. Olen joskus harmissani siitä, etten saanut pitää heitä luonani pidempään. Mutta olen onnellinen siitä, että minulla on lapsuusmuistoja joissa isovanhempani ja vanhempani ovat läsnä ja että ne muistot ovat niin onnellisia, että haluan niihin palata aina uudelleen. Toivon todella, että oma lapseni saa vastaavat muistot itselleen ja olen todella onnellinen siitä, että vanhempani haluavat hoitaa lastani ja viettää hänen kanssaan aikaa. Parasta mitä lapselle voi tarjota, on perhe, muodossa missä tahansa.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Luomusta


Päädyin töissä jälleen kerran mielenkiintoiseen mutta onneksi varsin lyhyeeseen keskusteluun luomusta. Luomun syönti on kieltämättä tällä hetkellä hieman sellainen hipsteri-ilmiö, mutta toisaalta tämä on positiivinen asia. Ainakin omalla kohdallani kun olen kokenut luomutuotteiden maistuvan paremmalle kuin ei-luomujen. Toki voihan siinä olla osansa sitä kuuluisaa lumevaikutusta. 

Keskustelun aiheena oli se, kuinka luomulla ei pelasteta maailmaa. En todellakaan ole asiasta eri mieltä. Jos kaikki söisivät luomua, ei ruoka maailmassa yksinkertaisesti riittäisi ja tehotuotannolla ja geenimuunnellulla ravinnolla voisimme ratkaista nälänhädän.  Paitsi että. Meillä on geenimuunneltua ja tehotuotettua ruokaa, mutta olenko ymmärtänyt oikein, että meillä on myös nälänhätää? 

Jos uskoisin, että tehotuotannolla ja geenimanipulaatiolla oikeasti olisi hyvät tarkotusperät, niin ehkä jopa kanntaisin moisia vaihtoehto. Mutta, kaiken takana on raha. Halutaan luoda tuotannoltaan halvempaa ruokaa enemmän niitä varten, joilla on rahaa ostaa enemmän ruokaa määrällisesti kun ruoka on halvempaa. Ja näkyykö se tehotuotanto ja geenimanipulaatio edes ylipäätään kuluttajalle tai edes ruoan tuottajalle vai kerääkö isot yhtiöt entistä enemmän voittoa?

Tehotuotettu ruoka päätyy juurikin niille lautasille, mistä se heitetään roskiin. Samasta syystä en koe, että ruoka on liian kallista. Iso osa meistä suomalaisista on ylipainoisia ja voisimme syödä määrällisesti vähemmän ja laadullisesti paremmin. Kun määrästä vähentää ja laadussa parantaa on lopputulos lompakolle sama mutta elämänlaadulle eri. 

Meillä käytetään jatkossakin niitä herkästi pilaantuvia luomutuotteita. Ja entistä enemmän lähituotteita. Lautasemme sisältä on pääosin kausipainotteinen ja kotimainen. Heitämme ruokaa koko ajan vähemmän roskiin. Ostan vähemmän ettei ruoka pilaannu kotiimme. Pyörällä lähikauppaan ostamaan lähituotettua luomua on paras ratkaisu.




Niin, eikä meidän perhe asioi Lidlissä. Koska vaikka S- ja K-ketjut ovat itse saatanasta, niin haluan kannattaa kotimaista työtä. S-marketin rahat jäävät Suomeen, Lidlin eivät. Vaikka kuinka suomalaisia tuotteita siellä hyllyissään myisivät. Lisäksi arvostan sitä, että S-market ja K-kauppa työllistävät enemmän suomalaisia kun käyttävät hyllyttäjiä mitä Lidlissä taas ei tapahdu. Toki me kuluttajat sitten maksamme osa siitä korkeammilla hinnoilla.  Mutta ruoan suhteen kannatan samaa linjaa kuin kulutustavaroiden. Mielummin vähän ja kallista kuin liikaa halvalla.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Coston kesähattu Särkänniemessä

Kävimme viime lauantaina Särkänniemessä. Meitä oli kolme aikuista ja viisi lasta, joista kaksi alle kouluikäistä. Menoa riitti. Olimme paikalla heti kello 11 ja lähdimme kello 19, eli nautimme helteestä  koko aukioloajan. Ihmettelen kyllä, miksi tuo puisto ei ole pidempään auki. Meiltä jäi paljon näkemättä ja kokematta. Toki pienemmällä porukalla olisimme varmasti ehtineet enemmän. 


Sää oli kyllä mitä mainion. Väkeä riitti, sillä tavalla sopivasti. Tukkijokeen ja Koskiseikkailuun sai jonottaa mutta ei haittavassa määrin. Itse rakastan hurjia laitteita ja harmitti todella paljon, etten ehtinyt TakeOffiin enkä Tyrskyyn. Trombi on ainoa mihin en mene, koska siinä sattuu selkään ja paljon. Oli ilo huomata, että tyttäressäni on hieman saamaa kuin äidissään. Toinen piti kaksin käsin kiinni laitteen reunasta kun piti lähteä pois. Ja nautti niin paljon pomppivista, pyörivistä laitteista. 



Lähdin päivään lyhyessä mekossa, mutta otin vaihtovaatteet mukaan kun ajattelin, että mekko voi käydä epämukavaksi laitteissa ja oikeassa olin. Vaatevaihdon jälkeen nautin loppupäivästä Coston  lierihatussa, joka oli kyllä ehkä hieman liian paksua materiaalia hellepäivään mutta muuten oikein mukava. Lisäksi minulla oli Vieton hamppushortseissa ja Uhanan topissa. Jalassa olivat neljättä kesää Hush Puppiesin ballerinat ja käsilaukkuna Lumin laukku. Näin jälkiviisaana olisi voinut tunkea tuon topin helman shortseihin, olisi ollut takuulla hieman istuvampi kokonaisuus. 


Delfiini on aina ollut lempieläimeni ja olin Delfinaariossa yhdeksännellä luokalla työharjoittelussa kaksi viikkoa. Leevi oli silloin muistaakseni vuoden ikäinen. Kauhistelin jo silloin delfiinien pieniä tiloja mutta olen silti käynyt uskollisesti Delfinaariossa joka vuosi. Tänä vuonna en mennyt. Ajattelin, että mies voi mennä tytön kanssa, mutta itse jään pois. En kannata delfiinien vapautusta koska en pysty luottamaan siihen, että ne pärjäisivät vapaudessa. Toki jos delfiinit saisi siirrettyä jonnekin "vanhainkotiin" avoveteen, niin hienoa olisi. En vain näe sitä hetkeä, että Tampereen kaupunki moisen siirron kustantaisi. 

En kuitenkaan sano, etten enää ikinä mene Delfinaarioon niin kauan kun se täällä on. Voi olla, että joskus haluan näyttää tyttärelleni kuinka ihminen vangitsee eläimiä omaksi ilokseen ja toivon, että hän oppii ettei se ole oikein. Muistan muuten vieläkin kun ne Särkänniemen hylkeet kuolivat. En tainnut ihan itkeä, mutta surullistahan se oli. Olin kasvanut hylkeitä katsellen, hyljeallas oli sellaisessa paikassa että siellä saattoi käydä öisin ihan vain kävelyllä. Särkänniemi toimi tuolloin 1999 oikein, kun se ei enää hankkinut uusia hylkeitä pieneen altaaseen. Uskon, että delfiinien kanssa käy samalla tavalla. 

Delfiinejä tuskin tulee enää lisää ja Delfinaario tulee kokemaan luonnollisen kuoleman ajan kanssa, mutta siihen voi mennä vielä pitkä aika. Kuitenkin samalla kun kritisoimme delfiinien oloja, tulisi meidän muistaa että esimerkiksi Korkeasaaressa on samalla tavalla eläimiä vangittuna. En halua, että kaikki maailman eläintarhat suljetaan. Uskon siihen, että toimivan eläintarhan avulla voidaan pelastaa lajeja sukupuutolta. Mutta en halua, että eläintarhan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää ihmistä. Toisaalta, me ihmiset kuitenkin muutumme koko ajan. Uskon, että koko eläintarhakulttuuri tulee muuttumaan ainakin näissä maissa, jotka pitävät itseään sivistyneinä. 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Lastenvaatehuoltoa

Koska pyykinpesu on yksi lempikotitöistäni, niin halusin jakaa jälleen muutaman vinkin miten lapsen ja miksei aikuisenkin vaatteet saadaan kestämään käyttöä. Mitään vaatealan koulutustahan minulla ei ole, mutta rakkaus vaatteisiin tekee jo paljon. Se ja kiinnostus kestävään muotiin. 

Tärkein asia on toki ostaa kestävää. Sellaisia vaatteita, missä kangas tuntuu käteen hyvälle, materiaali on kestävää ja ompeleet huolelliset. Saumat kannattaa käydä läpi uusissakin vaatteissa ja jos saumavaraa on alle puoli senttiä (viittaan tässä siihen sauman sisällä olevaan kangasmäärään), niin heikoillä jäillä ollaan. Kannattaa ostaa myös hyväksi todettua tai kehuttua, laadullisesti siis. Tärkeintä ei ole viimeisin muoti vaan se, että vaate kestää. Vaikka omalle lapselleen ostaisi uutta ja ajattelee hankkiutua niistä eroon heti kun ne jäävät pieneksi, niin silti kannattaa ostaa kestävää. Lastenvaatteet saa aina eteenpäin. 

Vaatehuollossa lasten kohdalla vaatteita joudutaan pesemään ja paljon, joten se miten pesemme on todella tärkeätä. Monesti suositellaan ajattelemaan ympäristöä ja pesemään mahdollismman matalassa lämpötilassa mutta itse haluan pestä lasten värikkäät vaatteet 60 asteessa jotta värit ja kuosit pysyvät kirkkaana. Nykyään pesen kaikki vaatteet, paitsi alusvaatteet, nurinpäin. Näin ollen pesussa kuluva pinta ei ole se, mikä on ulospäin käytössä. 


Pesen saman väriset saman väristen kanssa ja ensipesun teen 60 asteessa aina jos vain vaate materiaalinsa puolesta sen kestää. En käytä hajustettuja aineita, enkä huuhteluainetta. Huuhteluaine ei sovi elastaania sisältäville vaatteilla, se haurastuttaa elastaanikuitua joten tämä on hyvä muistaa myös lastenvaatteiden pesussa. Ja aikuistenkin vaatteissa etenkin farkkujen kohdalla. 

Pesun jälkeen kuosittelen vaatteet muotoonsa ja kuivatan narulla. Kuosittele on tärkeä osa vaatehuoltoa koska se estää vaatteen venymistä ja vanumista muodottamaksi. Ja vaikka kuivausrummut nykyään ovat hellävaraisia ja lapsiperheessä ajoittain korvaamattomia (paitsi meillä) niiin kuivausrumpu kuluttaa vaatetta. Jokainen käsittely, oli se sitten pesu, silitys tai rumpukuivaus, kuluttaa vaatetta. 

Silittäminen olisi kiva harrastus, mutta tällä hetkellä siihen ei into riitä. Silittäminen kyllä estäisi pölyn irtoamista vaatteesta ja tekee vaatteesta kieltämättä paremman näköisen mutta lapsiperheessä etenkin lasten vaatteiden kohdalla silittäminen tuntuu hieman hifistelyltä jos kyseessä ei ole juhlavaate. 



Vaikka vaatteet ovat kertakäyttötavaraa meille monelle, niin pienellä vaivalla vaatteet saa pitämään ryhtinsä ja kestämään käyttöä. 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ärsyttää

Pyrin pikkuhiljaa vaihtamaan meidän muoviset säilytysrasiat lasisiin. Eli ostan aina uuden lasisen kipon kun joudun hävittämään muovisen vanhan. Suurin syy muovin korvaamiseen lasilla on se, että haluan välttää ruoan säilyttämistä muovissa. Seuraava syy siihen on se, että tykkään että saman ruoka-astian voi laittaa pakkasesta mikron kautta tarvittaessa suoraan ruokapöytään ja monet esimerkiksi Tupperwaren kipoista eivät tähän sovellu. 

Kolmas syy siihen on se, että haluan yksinkertaisesti vähentää muovin käyttöä kaikessa missä se on mahdollista. Muovijäte tuhoaa meret ja niiden eläimet ja sitä kautta hiljalleen tuhoaa myös koko ekojärjestelmää ja aiheutttaa haittaa myös ihmiselle. Kun merieläimet ovat täynnä muovia ja juomavetemme koostuu muovin mikropartikkeleista, niin alkaa olemaan hyvä hetki miettiä, että tarvitsemmeko me sitä muovia oikeasti niin paljon? 

Nämä Ruohonjuuresta hankitut Wean Greenin lasirasiat ovat olleet käytössä kestäviä ja tykkään myös värityksestä. Värivaihtoehtoina on pinkin lisäksi sininen, vihreä ja oranssi. Kokoja on 720ml pyöreän mallinen, 490ml neliönmallinen ja 210ml neliönmallinen. Lasiosa on karkaistua lasia, joten se kestää käyttöä. 



Ainoa, mikä ärsyttää näissä rasioissa ovat nuo tuotetarrat. Niitä saa hinkata ja jynssätä todella pitkään ennen kuin irtoavat. Ekologinen ajattelumalli hieman kärsii, kun saa liottaa ja jynssätä. Kipoissa on kuitenkin pahvilaput sisällä, joten miksi niihin pitää vielä erikseen läntätä tarrat? Tuo viivakooditarra vielä irtosi helposti, mutta maahantuojan (BigSmallCompany) tarra ei lähtenyt kuin vasta usean konepesun jälkeen!