perjantai 30. lokakuuta 2015

Tieteellisten julkaisuiden luotettavuudesta

En tiedä kuinka moni teistä on perehtynyt siihen, miten tieteellisiä artikkeileita ja julkaistuja tutkimuksia pitäisi tulkita. Yksi iso ongelma somessa ja koko internetin ihmemaailmassa on se, että kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Monta kertaa somessa törmää raflaavaan otsikkoon ja saattaa jopa painaa jaa-nappia lukematta tekstiä sen paremmin. Uusia tutkimustuloksia julkaistaan harva se päivä ja harvoin kukaan ajattelee, kuinka luotettava julkaiseva taho on tai kuinka hyvin linkin jakanut henkilö on asiaan perehtynyt.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi syöpää aiheuttavat tamponit. Mainittakoon myös heti, että minulla ei ole asiaa kohtaan mitään henkilökohtaista mielenkiintoa, en omista tamppoonifirmojen osakkeita enkä käytä niitä itse. Törmäsin siis somessa seuraavaan linkkiin: http://www.healthy-holistic-living.com/warning-new-study-finds-cancer-causing-glyphosate-in-most-tampon-samples.html?t=ONGR

Luin julkaisun läpi ja klikkasin auki "tutkimuksen" joka löytyy toivottavasti täältä. Uutisen tutkimuslinkki johti siis toiseen uutiseen, missä kerrottiin hyvin ympäripyöreästi tutkimuksesta. Edelleenkään varsinaiseen tutkimukseen ei ollut linkkiä.

Ymmärrän kyllä, että tutkimuslinkit voidaan kokea turhiksi, mutta mielestäni jos esitetään tämän luokan väitteitä, niin kyllä silloin pitää olla linkki myös siihen varsinaiseen tutkimukseen. Siihen, minkä perusteella näitä väitteitä tehdään.

En väitä, etteikö tässä voisi olla jotain perää. Mutta ihan oikeasti, tänä päivänä kun ihmiset selvittävät asioita, niin mielestäni väitteen luotettavuus kärsii todella paljon, jos ei ole sitä oikeaa tutkimusta. Kun tällaisen omalla tavallaan "hömppäartikkelin" jakaa täytenä totena, niin mielestäni siinä myös se jakaja sahaa jalkaan itseään ja omaa uskottavuuttaan. Toisaalta, ihmiset saattavat lähteä jakamaan jokaista juttua totena, sen enempää miettimättä. Lumipallo lähtee pyörimään, hysteria leviää. Kukaan ei mieti, että hei, ehkä minun itse pitäisi tutkia tätä asiaa hieman syvemmälle.

Tästä syystä olen itse melko pitkälle varovainen siinä, mitä "tutkimustuloksia" jaan totena. Teen taustatutkimusta ja haluan nähdä myös sen oikean tutkimuksen. Siis sen, missä on selitetty miten tutkimus on tehty, missä, miten aineisto kerättiin ja niin edelleen.

Kun löysin tuon alkuperäisen artikkelin niin heti sen alapuolelta löytyi tällainen.  Ja sitten löytyi tällainen.Kuka on oikeassa? Kehen uskot? Ohjaako uskomustasi tunne vai järki? Ja kuinka luotettava on "asiantuntija" joka jakaa tietoa tarkistamatta lähteitään?

tiistai 27. lokakuuta 2015

Joululahjaideoita osa 1

Olen joskus aiemminkin puhunut Helpboxista, tuosta suomalaisesta keksinnöstä joka esiteltiin aikoinaan Leijonan luolan Suomi-versiossa. Koska olen pitkään ollut innokas suomalaisen työn kannattaja, hankin meille boxeja joskus useamman kappaleen. Tällä hetkellä niissä on lapsen leluja ja omia käsityötarvikkeitani. Edelleenkin olen tykännyt boxista ja se on kestänyt lapsen leikit vääntöineen ja päälle makoiluineen.


Tiedän monella boxin hinnan olleen kynnyskysymys. Nyt kuitenkin boxista on menossa mesenaattihanke, jossa kerätään rahoitusta halvemman pahviversion tuotantoon. Mesenaatti kaipaa vielä osallistujia, joten haluan mainostaa sitä nyt tässä. 

Nyt kun boxissa tehdään muutakin kuin makoillaan, niin voin allekirjoittaa sen toimivuuden myös lelujen keräämisessä. Meillä on Duplot, Brion junarata ja Playmobilit näissä laatikoissa ja siivoaminen on nopeaa ja kätevää. Ihan oikeasti. 



Uuden tuotteen hankkiminen ei usein ole ekologinen vaihtoehto, mutta kun kyseessä on lähituotettu ja kestävä tuote, niin en keksi kovinkaan paljon parempaa vaihtoehtoa. Mesenaatin kautta pahviboxi maksaa 24,80 euroa joten hintaa ei ole paljon. Ja koska haluan meille myös pahviboxeja niin käykää osallistumassa mesenaattiin TÄÄLTÄ

Ja jos joku ei vielä tunne mesenaatin toimintamallia, niin siinä kerätään rahoitusta tuotantoa varten ja jos tuotanto ei toteudu (eli rahoja ei kerry tarpeeksi) niin kerätyt rahat palautetaan osallistujille. Jos tuotanto toteutuu, niin saat itsellesi tuotteen jonka ostit etukäteen rahoittaaksesi tuotantoon pääsyä. Eli siis rahoitat - saat tuotteet tai rahat takaisin.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Tyhmistä lääkäreistä

Lääkärit ovat siitä jännä ammattiryhmä, että he ovat yleisesti tyhmiä ja hyväuskoisia. Tyhmiä, vaikka he suoriutuvat pääsykokeista, joissa mitataan stressinsietokykyä, päättelykykyä ja soveltamistaitoja. Joihin pitää osata pitkä fysiikka ja pitkä kemia. He ovat tyhmiä, vaikka he opiskelevat yliopistossa kuusi vuotta, suorittavat kesäisin harjoittelujaksoja ja tekevät syventäviä opintoja. He eivät kouluta itseään enää valmistumisen jälkeen, vaikka he erikoistuvat viisi-kuusi vuotta erikoistumisalasta riippuen ja suorittavat erikoislääkäritentin johon pääsääntöisesti pitää lukea useampi oman erikoisalan kirja ja muutama sata erikoisalan lehteä. Lisäksi heidän pitää läpi erikoistumisen pitää esityksiä ja kouluttautua ja kouluttautua vielä lisää. Joissakin maissa lääkärit joutuvat vielä suorittamaan tasokokeita jopa valmistumisensa jälkeen ja tämän tavan tulemista myös EU-alueelle ei ole mitenkään poissuljettu.

Tyhmyyden lisäksi lääkärit ovat myös hyväuskoisia hölmöjä. He ovat täysin lääkefirmojen talutusnuorassa, vaikka nykyään Suomessa lääkefirmat eivät saa laillisesti lahjoa lääkäreitä millään tavalla. Silti lääkefirmat ovat aivopesseet kaikki lääkärit, eivätkä lääkärit ajattele omilla aivoillaan. Lääkärit eivät hoida potilaita, he vain määräävät lääkkeitä. Itse asiassa lääkärit saavat palkkion jokaisesta lääkkeestä minkä he määräävät, ainakin jos on uskominen erään blogistin kuulemaa huhupuhetta, minkä eräs hoitaja hänelle sanoi ja blogisti koki tarpeelliseksi esittää tämän asian totuutena blogissaan.

Myös kaikki maailmassa tehdyt tutkimukset lääkkeistä ovat lääkefirmojen rahoittamia. Mm. ne, missä todetaan ettei antibioottikuuri välttämättä nopeuta korvatulehduksen paranemista tai että pitkäaikaisesta ppi-lääkkeiden käytöstä iäkkäillä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai ne missä todetaan, että antipsykoottien käyttöä muistisairailla tulee välttää. Varmaan ne samat lääkefirmat ovat taustalla, kun Suomessa "virallinen" ohje on, ettei keuhkoputkentulehdusta tule enää hoitaa antibiootilla kuin tietyissä poikkeustapauksissa.

Harvoin hermostun mistään asiasta näin paljon, mutta kun kerta toisensa jälkeen saa lukea kuinka lääkärit ovat tyhmiä, niin kieltämättä sitä hermostuu. Varsinkin kun on itse lääkäri. Ja vielä sellainen lääkäri, joka viettää päivänsä yrittäen vähentää vanhusten lääkkeitä pitämällä heidät kuitenkin hengissä ja hyvinvoivina. Se sama lääkäri, joka on saanut vihat niskoilleen useammin kuin kerran, kun ei ole suostunut päivystyksessä aloittamaan antibioottia virustautiin tai kun on ehdottanut äidille, että seurataan vielä lapsen korvia, kun tulehdus voi mennä myös itsestään ohi. Niin, taidan olla sellainen lääkefirman talutusnarussa kulkeva lääkäri joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan.

Olen joskus aiemminkin kysynyt, että missä ne minun palkkiot kaikista kirjoittamistani resepteistä on? Odotan nyt kohta seitsemän vuotta reseptejä kirjoittaneena saavani jonkun jättisumman tililleni hetkenä minä hyvänsä. Yksikään työpaikkani, joihin on muuten kuulunut myös ostopalvelufirmoja, eivät ole vielä moisia palkkiota maksanut. Jos joku tietää mistä sen palkkion saa vaatia, niin kertokaa ihmeessä?

Niin ja se syy sille, miksi tämä blogi on nykyään ajoittain hiljainen on se, että vaikka me lääkärit emme itseämme enää valmistumisen jälkeen sivistä opiskelemalla uusinta tietoa niin olen silti viettänyt iltojani (sen yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen) lukemalla uusimpia tutkimuksia omalta erikoisalaltani. Niitä kun julkaistaan satoja vuosittain eivätkä ne suinkaan ole kaikki lääkefirmojen tuottamia, vaikka niin ehkä voisin foliohattu päässäni kuvitella.

Ja vielä lopuksi voisi todeta terveen rokote- ja lääkekriittisyyden olevan enemmän kuin hyväksi. Mutta jos nielee purematta kaiken minkä Magneettimedia ja kumppanit tuottavat, niin en ymmärrä miten sitä on olevinaan yhtään sen parempi kuin ne lääkefirmojen talutusnuorassa olevat lääkärit. Kaikkihan me näköjään kuljemme jonkun talutusnuorassa.

Ps. Suuren hämmennyksen vallassa seuraan keskustelua siitä, kuinka lääkärit aina vain lykkäävät pillereitä vaivaan kuin vaivaan. En tiedä kuinka monta kertaa olen yrittänyt puhua potilailleni elintapojen tärkeydestä, tupakanpolton lopettamisesta, terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta (kipujen hoidossa), nukkumisen tärkeydestä, stressin vähentämisestä ja niin edelleen. Jos olisin vaihtoehtoja tarjoava hoitaja, niin minun sanallani tuntuisi olevan paljon suurempi merkitys lääkkettömässä hoidossa kuin näin länsimaisen lääketieteen edustajana.

torstai 22. lokakuuta 2015

Haisevien housujen mysteeri

Ostin vuosi sitten Me&I:n farkut kotimyynnistä. Taisin niistä kirjoittaa tänne jo silloin. Farkkujen tarve oli lihomisen vuoksi huutava ja Miikkarin farkut houkuttelivat sillä, että ne olivat Turkissa valmistettu ja ennen kaikkea tuumakokoa 28-29, mikä on rutkasti vähemmän kuin normaalisti (en tykkää kireistä vaatteista). Ostin tuolloin kolmet housut, joista ensimmäiset hajosivat saumasta muutaman käyttökerran jälkeen.

Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Miikkarin farkut haisevat. Siis pesun jälkeen, putipuhtaana. Ne itseasiassa haisevat nykyään niin pahalta, etten kohta pysty niitä käyttämään ollenkaan. Nyt niitä nuuhkiessani olen miettinyt mistä haju johtuu. Pikainen Googlettelu ei juuri johtanut mihinkään. Olen huomannut myös aiemmin, että jotku puuvillatuotteet ja muutkin vaatteet ovat alkaneet haisemaan syystä X eikä se haju lähde pois millään.

En usko, että kyseessä on pesuaine. Meillä käytetään Erisanin nestemäistä pesuainetta eikä huuhteluainetta ollenkaan. Vaatteet kuivataan pyykkinarulla. Koska kaikki vaatteet eivät haise, niin en usko vian olevan pesukoneessa.

Jotkut ehdottavat liian korkeaa pesulämpötilaa. Tämä voi olla mahdollista, olen pessyt farkut ajoittain 40 asteessa. Miksi sitten kaikki farkkuni eivät haise? Entäs elastaanin osuus? Farkuissa on elastaania, mutta edelleenkin, miksi kaikki elastaania sisältävät vaatteeni eivät haise?

Pitäisikö tässä nyt alkaa kyllästämään näitä housuja tuoksuvalla huuhteluaineella, että niitä pystyisi käyttämään ilman hajuhaittoja? Etikkaliuotustakin löysin netistä suositeltavan. Ja soodahoitoa. Pitää varmaan kokeilla. Housut kun muuten ovat hyvät, mutta haju on silmiä kirveltävä. Harmi olisi hävittää käyttökelpoiset housut.


Onko kenelläkään tietoa miksi jotkut vaatteet haisevat? 

torstai 15. lokakuuta 2015

Lastenhuoneen sisustuksesta

Sisustusintoni on kieltämätättä viime vuosina kärsinyt melkoisen inflaation. Siinä missä teininä järjestelin huonettani uudelleen yömyöhään asti harva se päivä, niin nykyään kalusteet ovat vuodesta toiseen siinä mihin ne on joskus laitettu ja verhot (ne kaksi pimennysverhoa) pitävät majaa samassa paikassa lähestyvästä juhlapyhästä riippumatta. Meillä ei ole kesämattoja eikä talvityynyjä sohvalla. Tyyli on pelkistetty, mutta ajoittain kaipaan jotakin lisää. Tällä hetkellä kuitenkin keskityn mielummin taaperoon ja sisustan sitten myöhemmin. Ehkä. 

Haluan kuitenkin esitellä kaiken vaate- ja laukkumanian vastapainoksi sen puolen, mistä olen ekologisesti ylpeä. En ole käynyt Ikeassa yli kymmeneen vuoteen eikä meillä sen vastapainoksi harrasteta juurikaan uutta ja modernia. Parhaan kuvan asiasta saa meidän taaperon huoneen sisustuksesta. 


Oven vieressä on Lundian matala hylly, joka on hankittu jo edelliseen asuntoon eteiseen. Ajalta ennen taaperoa. Hyllyn päällä on kohta 20 vuotta vanha Ikean minilipasta, minkä olen itse maalannut valkoiseksi ja lipaston vieressä on linna, joka on kirpputorilöytö. 


Vaatekaapin seinää koristavat postikortit, joita olen saanut vaatekauppojen kaupanpäällisiksi. 


Kattolamppu on ostettu uutena. Varastossa  odottaa seuraava lamppu, prinsessamalli (jos se sitten vielä kelpaa), joka on saapunut meille käytettynä. 


Tämän Lundian hyllyn tarina onkin sitten hieman pidempi. Olen kohta 40-vuotias ja tämän hyllyn ovat vanhempani hankkineet omaan ensiasuntoonsa. Sieltä se muutti lapsuudenkotiini veljeni huoneeseen, josta se siirtyi minun huoneeseeni ja sitten kun muutin kotoa pois 18-vuotiaana, otin tämän mukaani. Se on kanssani kulkenut seitsemässä eri asunnossa ja siinä se nyt seisoo, kolmannen polven käytössä, tyttäreni huoneessa. Pitkäikäistä mallia nämä Lundiat. 


Tämä pöytä on puolestaan toiminut lapsuudenkodissani olohuoneen pöytänä, matkustanut sieltä veljeni lapsille ja nyt meille. Tuolit ovat uudemmat, ne on hankittu 10 vuotta sitten veljeni lapsille. Pöydällä olevat muovilelut ovat Matchboxia, eli ikivanhoja omasta lapsuudestani. Vieressä on Brion maatila kirpputorilta ja nuken syöttötuoli on myös tullut meille perhepiiristä käytettynä. 


Matto on uusi, sohva on pala meidän olohuoneen moduulisohvaa ja sänky, no se on uusi. Muuramen jatkettava lastensänky, josta olen tykännyt. Myös tuo Eero Aarnion muoviponi on meille uutena saapunut. Olin hieman koomisen näköinen kun sitä kannoin pitkin Ideaparkkia. 


Näistä leluista iso osa on tullut meille käytettynä tai ovat minun vanhojani. Tuon etualalla olevan koiran sain 8-vuotiaana Lontoon tuliaisena, Casper-kummitus on puolestaan jäänyt matkaani Amerikasta, jossa olin vaihto-oppillaana. Teletappeja olen haalinut kirpputoreilta ja Arielkin saapui meille käytettynä. Oikeastaan ainoa uusi Suomesta varta vasten ostettu pehmo on tuo Chewbacca. Ja se taisi olla enemmän äidille kuin tyttärelle. 


Ikkunan väliä koristavat vielä nämä ikirairuohot. 

Sellaista sisustusta meidän lapsen huoneessa. Paljon vanhaa ja kierrätettyä ja kotimaista. Ja vaikka nyt kyse ei ole mistään sisustuslehden mallihuoneesta, niin tykkään kyllä että meillä tämä nyt toimii näin. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Miksi aina pitää ostaa?

Olen tällä hetkellä, viikko ennen tilipäivää niin sanotusti pa, broke tai miten ikinä sen nyt haluaakin ilmaista. Meillä on käyttötilillä rahaa, mutta omat käteisvarani ovat nollassa. En myöskään enää omista luottokorttia syystä että en halua maksaa laskustuslisiä tai vuosimaksuja ja nykyään kun Debit-kortit ajavat saman asian.

Mutta vaikka olen rahaton, selainen nettikauppoja. Monesti olen ostanut säästöilläni tavaraa vaikka käyttötili on ollut tyhjä enkä oikeasti ole tarvinnut mitään. Klarnaakin on tullut käytettyä, osaksi kyllä siksi että en ole ollut varma haluanko pitää tilaamani tuotteen vai en.

Nyt kävin jälleen Sokoksen nettikaupassa ihailemassa uutta Urban Decayn meikkipalettia. Minä, joka meikkaan 1-2 kertaa kuukaudessa ja haluan käyttää vain luontaistuotteita. Mutta olen myös entinen kosmetiikka-addikti. Rakastan purkkeja ja purnukoita melkein yhtä paljon kuin laukkuja. Olen vaivalla päässyt eroon isosta kasasta luomivärejä ja muita meikkejä koska en oikeasti käytä niitä juurikaan koskaan. Samasta syystä olen luvannut itselleni, etten osta niitä lisää.

Ja siellä minä silti olin. Klikkailemassa ja ihailemassa. Löysin yli sadalla eurolla tavaraa mitä en tarvitse. Miksi ihmeessä ihmisen pitää ostaa tavaraa johon ei ole rahaa ja jota ei tarvitse? En tajua. Ja jälleen kerran suljin nettiselaimen ja mietin, että kai tämän elämän voisi paremminkin kuluttaa kuin shoppailemalla?

Ja aina vain mietin sitä yhtä asiaa... miksi ihmeessä siitä ostamisesta tulee niin hemmetin hyvä olo ainakin hetkeksi?

lauantai 10. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa asukuvia

Viime viikkoina on ollut paljon aihetta laittautua, mutta silti kuvien ottaminen on jäänyt. Jossakin välissä asukuvien pinnallisuus alkoi ahdistamaan kun tuntui, että koko blogi oli pelkkää asukuvaa. Mutta kuten aiemminkin on tullut mainuttua, rakastan vaatteita ja haluan esitellä vaihtoehtoja kertakäyttömuodille ja osoittaa, ettei ekologisten vaateratkaisuiden tarvitse aina olla puhkikulutettuja kirppisvaatteita vaikka vaate ekologisemmillaan on loppuunkulutettu ja parhaita ovat he, jotka eivät osta uusia vaatteita oikeastaan koskaan. Mutta he saattavat myös lentää useamman kerran vuodessa joten ei tuomita suuntaan eikä toiseen. Yritetään vaan kaikki parhaamme kuitenkin unohtamatta elämistä ja pienistä asioista nauttimista. 



Kävimme juhlimassa enoni viisikymppisiä varsin pienimuotoisesti. Päivän asuksi valikoitu Ivanan neulemekko (Made in Finland) joka on hankittu noin vuosi sitten. Nanso Groupin sukkahousut bambusta (näitä voin todellakin suositella ja ne löytyvät täältä), Chanelin Second hand laukku ja Isabel Marantin kengät. 

Kengissä vannon vielä nahkan perään koska tuntuu, ettei keinonahasta saa kestäviä kenkiä. Voin olla väärässä ja hankinkin syksyksi Palmroth originalin joka sään kengät, jotka löytyvät täältä. Taisin mainostaa niitä jo vegaanikenkinä, mutta vuori taitaa olla nahkaa. Mutta jos syksystä ja talvesta tulee yhtä märkä kuin viime vuonna, niin näille kengille on käyttöä. Ja mikä parasta, Palmrothitkin on tehty Suomessa. Päässä on vielä Unideco Designin panta kun en oikein osannut hiuksiani laittaa.



Yritin muuten käsitellä Photoshopilla itseäni jälleen edustavammaksi, tai oikeastaan kuvia hienommiksi. Hieno ohjelma, kun oikein kädestä pitäen neuvoo miten saa ihon smoothimmaksi tai hampaat valkoisemmaksi. Paljastetaan nyt kuitenkin, että käsittely oli hyvin minimaalista. 


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Käytetyistä luksuslaukuista

Jaan Facebooksissa paljon ympäristö- ja suomalainen työ-aiheisia artikkeleita. Aina välillä saan kommentteja siitä, miten voin perustella itselleni kalliiden laukkujen ostamisen? Vastaus on helposti. 

Ostan laukkuja paljon käytettynä. Netissä toimii useita käytettyjen merkkituotteiden kauppaa, joista eniten olen käyttänyt Vestiaire Collectivea. Yksityiset ihmiset laittavat sinne omistamiaan tuotteita myyntiin ja kun ostan sieltä esimerkiksi laukun, se menee vielä Vestiairelle tarkistettavaksi aitouden ja kunnon puolesta. Jos laukku ei vastaa myyntiargumenttejaan, minulle ehdotetaan joko hinnan alennusta tai kaupan purkua. Vestiairen lisäksi olen kuullut kehuja Designer wishbagista, mutta itse en ole sieltä vielä mitään ostanut. Ebaysta löytyy myös vaikka mitä, mutta tykkään enemmän noista kaupoista, missä tuote menee ulkopuolisen tarkistettavaksi ennen ostajalle toimitusta. 

Laukkumerkit, joita itse suosin, valmistetaan käsityönä Euroopassa, joten kuvittelen niiden tuotanto-olosuhteet eettisiksi. Toki laukkukopioita valmistetaan myös Aasiassa ja ne olosuhteet ovat kaukana hyvistä.  Tuoteväärennösten maahantuonti on hyvästä syystä rikos. Niiden valmistaminen kun on laitonta jopa Aasiassa joten käytännössä niiden valmistus on aina järjestäytynyttä rikollisuutta jossa tuskin noudatetaan ihmisoikeuksia. Mielummin siis "merkitön" laukku kuin piraattituote. 

Laukut kestävät käyttöä ja jos niihin tulee valmistusvirheitä, jotka ilmenevät vasta käytössä, ne korjataan valmistajan piikkiin vielä vuosienkin jälkeen. 

Laukut säilyttävät arvonsa ja joiden laukkujen arvo jopa nousee. Olen ostanut ja myynyt klassikko Chanelin samalla hinnalla vaikka oston ja myynnin välissä oli yli vuosi aikaa. 

Tiedän, että jos perheeseemme tulee akuutti rahapula, niin saan myytyä laukut helposta eikä inflaatio ole niihin juurikaan vaikuttanut. Päin vastoin. Kun Chanel nostaa hintoja 10% kolme kertaa vuodessa, arvo säilyy. 


Tiedän, että yksi laukku helposti vastaa hinnaltaan monen ihmisen usean kuukauden kuukausipalkkaa. Mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka säästävät useita vuosia jotta saavat unelmiensa laukun. Tiedän myös ihmisiä, jotka ostavat ja myyvät tai vaihtavat laukkuja joka kuukausi. En näe tätä harrastusta kovinkaan pahana, koska siinä tavara vaihtaa omistajaa eikä mitään mene hukkaan. Toki sillä rahalla voi tehdä paljon muutakin, mutta itse näen niin, että sen rahan voisi käyttää paljon huonomminkin. Toiset matkustavat etelään kerran vuodessa, toisilla on kaksi autoa, monta televisiota, toiset maksavat lisäravinteista, kuntosaleista, dieettiohjeista, moottoripyöristä ja niin edelleen. 

Minun paheeni ovat käytetyt ja uudet merkkilaukut enkä onneksi ole paheeni kanssa yksin. 


lauantai 3. lokakuuta 2015

Talvitakeista

Suomalaisen talvitakin ostaminen ei ole itsestäänselvyys eikä helppoa. "Suomalaisia" takkeja kyllä löytyy, mutta harmittavan moni niistä on Aasiassa valmistettu. Yksi merkki joka valmistaa Suomessa takkeja, on oululainen KIKS. KIKSin tuotteet tehdään Oulussa käsitynä kierrätys- ja ylijäämämateriaalista. Tuotantosarjat ovat pieniä. Kiksin takkeja löytyy ainakin Weecosilta. Itselläni on Kiksin kuoritakki ja olen siitä kyllä kovasti tykännyt. 

Shells Wool Jacket / Grey - Black
Kuva on törkeästi lainattu Kiksin nettisivuilta hyvässä myynninedistämistarkoituksessa. 
Acts Wool Jacket / Grey - Pink
Kuva on törkeästi lainattu Kiksin nettisivuilta hyvässä myynninedistämistarkoituksessa.
 Toinen Weecosin kautta löytyvä takkeja valmistava merkki on Sanna Hopiavuori. Sannalla ei ollut varsinaisia kuoritakkeja, mutta villatakkeja löytyi. Itselläni on Kouta/Fergie-mallinen takki Sannalta, joka löytyy täältä. Sannalta on myös tullut myyntiin pitkä villakangastakki, joka näyttää varsin hyvältä. Sannan vaatteista voisin kyllä ostaa oikeastaan ihan jokaikisen. Olen ollut niissä myös tyytyväinen laatuun. Viime vuonna nahkalegginsseissäni oli jo ostovaiheessa reikiä sauman vieressä ja korjaus onnistui helposti. Muiden vaatteiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. 


Tämä kuva on lainattu Weecos.com sivulta myynninedistämistarkoistuksessa.

Joutsenen takit ommellaan Virossa, joten täysin suomalaisiksi en niitä enää laske. Untuvat tulevat ruokateollisuuden sivutuotteena, eli elävien lintujen untuvia ei ole tarjolla. Olen joskus miettinyt mistä vegaanit löytävät takkeja, jos mikään eläinperäinen ei kelpaa? Toisaalta koen, että monissa keinokuiduissakin on ongelmansa ja itse tykkään käyttää villaa vaatteissa sen luonnonmukaisuuden vuoksi. Plus villalla on parhaat lämmönsäätelyominaisuudet omasta mielestäni. 


Olen tykännyt tästä Globe Hopen takista todella paljon. Takki on todella lämmin. Ainoa huono puoli siinä on ominaistuoksu, joka pysyy ja pitää... kierrätysmateriaalin huonoja puolia. Globe Hopen takit ommellaan käsittääkseni myös Virossa, mutta suomalaisuus aste on ainakin ollut avainlippumerkin arvoinen. 


R-collection valmistuttaa takkinsa myös Virossa. R-collectionin laatuun olen myös ollut tyytyväinen. Nyt taas kun näitä takkeja tähän keräsi, niin onhan niitä aivan liian monta. Ja kieltämättä tuo Sanna Hopiavuoren pitkä takki houkuttaa... mutta kun ei tarvi.