lauantai 31. toukokuuta 2014

Perjantain asu Instassa


Tein poikkeuksen ja laitoin Taukon shortsit päälle kun käytiin eilen kiipeämässä ja kaupassa. Ongelma alkaa olemaan siinä, että kun laittaa lompakon taskuun, housut putoo...

Muuten päällä oli Peakin pellava t-paita, joita minulla on kaksi samanlaista. Parhaita t-paitoja mitä omistan, laadullisesti ja malliltaan. Turkissa tehty.

Neuletakki on Alchemistin ja Yalosta ostettu. Kierrätetyistä farkuista tehty. Kassina on Coston Pure Waste laukku. Kengät vanhat Vansit ja aurinkolasit viime kesänä ostetut Oakleyt, jotka on tehty Amerikassa. Kiinasta peräisin on vain siis noi Vanssit.

Kotimaisia tarvikkeita lapselle

Pyrin tekemään ostopäätökseni nämä neljä asiaa 
tässä tärkeysjärjestyksessä huomioiden: 

1) Tarpeellisuus
2) Kestävyys
3) Kotimaisuus
4) Ulkomuoto

Orthex on lähtöjään suomalainen yritys ja jos oikein ymmärrän, on pääkonttori edelleen Suomessa. Lisää Orthexin konsernista voi lukea täältä. Oli ilo huomata, että Tokmannilta Ideaparkista löytyi varsin laaja valikoima Orthexin tuotteita lapselle. 


Ruokalapun voi pestä astianpesukoneessa. Ja mikä parasta, tuosta kaukalosta voi lapata ruoan takaisin lapsen suuhun tai koiralle. 


Lasista juomisen harjoitteluun. Kestävät kaatuilua, tippumista ja heittelyä. 


Pottia kyllä löytyy, mutta niitä on hyvä olla useampikin näissä meidän hurjassa 120 neliömetrissä. Lisäksi valikoimasta löytyy mm. nokkamuki. Orthexin tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja ja joitakin maanantaikappaleita lukuunottamatta (itse olen törmännyt näihin vain pakastusrasioissa) ovat tuotteet kestäviä ja jämäköitä. Suosittelen. 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Nanso osa 2

Olen sellainen mukavien vaatteiden käyttäjä. En tykkää vyötäröltä kiristävistä housuista tai liian pienistä kaula-aukoista. Harmi, että monet mukavat vaatteet saavat minut näyttämään muodottomalta möhkäleeltä. 

Kun löysin Nanson verkkokaupasta tämän haalarin, mietin kaksi kertaa ensin, että ostanko. Tuleeko sitä käytettyä? Onko se minun tyylinen? Ja sitten nuo alaspäin kapenevat kangashousut eivät oikein tunnu istuvan liikunnan puutteesta kärsivien
 reisien kanssa. Päädyin sitten tilaamaan haalarin kahdessa koossa, mittataulukon mukaan M-koko olisi riittänyt, mutta otin myös L-koon juurikin sen mukavuuden takia. 



Päädyin sitten kokeilemaan ensimmäiseksi tuota L-kokoa. Kuminauha osuu juurikin vyötärölle, mikä ahdistaa. Mutta isohko koko antaa myöten vetää vyötäröä alemmaksi. Joo, lökäpöksy for life. Rinnan alueelta tuo isompi koko jää sen verran löysäksi, että jos tarkoituksena ei ole sideboobin vilauttaminen, niin alla on pidettävä toppia. 


Ylemmissä kuvissa jalassa on DC:n lenkkarit. Olen DC-addikti ja varmasti hyvin lähellä ikää, jolloin skeittikenkien käyttö muuttuu naurettavaksi. Mutta en välitä. Olen käyttänyt skeittikenkiä 20 vuotta ja vahvasti näyttää, että käytän niitä vielä eläkeiässäkin. Minun tyylini, minun elämäni. Pitää olla itselleen uskollinen, että voi olla onnellinen. Alemmissa kuvissa kokeilin juhlakenkien vaikutusta. Olen myöntänyt itselleni, etten ole mikään piikkikorkoihminen, vaikka ne saisivat minut näyttämään paljon paremmalta kuin skeittikengät. Mutta nuo Minna Parikat ovat tukevat ja hyvät jalkaa ja ne tulevat olemaan juhlakenkäni jatkossa. 






Olen kyllä tyytyväinen tuohon haalariin. Kun totuin siihen päälläni, se alkoi vaikuttamaan mukavalta. Kangas on pehmeää ja vahvan tuntuista. Pesun vaikutuksista en vielä osaa sanoa. Mutta Nanson tapaan tämä vaikuttaa kestävältä. Saumat ovat huolitellut. Ja itselleni tärkeä asia on myös tuotteen kotimaisuus. Go Nanso! 





tiistai 27. toukokuuta 2014

Nanso osa 1

Pakkohan sieltä Nanson verkkokaupasta oli ostaa jotakin, josta lisää myöhemmin. Nyt esittelyssä oleva mekko oli tarjouksessa joten se tarttui mukaan ylimääräisenä. Eikä harmita, kunhan vaan lämpimät ilmat palaavat takaisin.  Otin L-kokoa koska tykkään vaatteista löysinä ja mukavina ja kun noista trikookankaista tuppaa vielä näkymään kaiken maailman muhkurat. Ja taskut kelpaavat kaikissa vaatteissa, jos niitä ei ole, niin huomaan kaipaavani niitä.


L-koko oli oikea ratkaisu, toki sanon näin M-kokoa kokeilematta. Yhtä kaikki tuo mekko on väljä ja hyvä niin. Kaula-aukko kyllä hieman repsottaa, että sen puolesta M-koko olisi ollut parempi. 




Nanson tapaan trikoo vaikuttaa laadukkaalta ja kestävältä. Ne vanhat Nansot mitä kaapista löytyy, eivät ole menneet pesuissa miksikään. Toivotaan, että tämä on samaa linjaa. 

Ylihuomenna on viimeinen työpäivä hetkeen, heinäkuussa sitten jatkamme perheemme "asutaan yhdessä kunnassa ja käydään töissä kahdessa muussa yhdellä autolla-taktiikkaa". Joka on kyllä tähän asti toiminut varsin hyvin. Minä olen kulkenut junalla, Jopolla ja kävellen ja mies autolla ja ajoittain pyörällä. Toista autoa meidän perheeseen ei kovin helposti tule. 

Yksiautoisuus (ja pitkät työmatkat) on niitä valintoja, mitkä mahdollistavat kaiken turhan (ja vähemmän turhan) ostamisen ja käsitöiden tekemisen suuremmissa määrin. Järkevämpää kyllä olisi laittaa se raha säästöön ja käyttää työmatkat opiskeluun. Mutta pyrin elämään jokaisen elämäni päivän niin, että jos kuolen huomenna, kuolen onnellisena enkä kadu mitään. Se tarkoittaa sitä, että kun tekee mieli tehdä käsitöitä lukemisen sijaan, niin teen käsitöitä. 

Kakstvååta vielä


Tytön hellepäivän asua: MelliEcodesignin mekko ja Kavatin kengät. Tuttia käytetään automatkalla ja nukkuessa, välillä se unohtuu suuhun muutenkin. Jotenkin vaistoan ongelmia tulevaisuudessa tuon tutin suhteen. 


Itsellä päällä KaksiTvån verkkokaupasta mielestäni halvalla ostettu toppi. Harmi, että tuo kyseinen merkki lopettaa toimintansa. Toppi on hyvin ja huolella ommeltu, hyvää materiaalia ja mukava päällä. Aluksi hieman vierastin tuota kukkakuosia mutta nyt tykkään ja paljon. 


Haaremihousut ovat Second Changen ja Seelestä ostettu. Näistä viime syksynä ostetuista housuista on tulossa tämän kesän lempivaate. Tänäänkin vaikka oli hellettä, niin housut tuntuivat hyvältä vaihtoehdota pitkälle automatkalle. Ja hyvin toimivat. Housut ovat Nanson ylijäämätrikoosta, kangas on laadukasta ja kestävän oloista. Ompelujälki on varsin vakuttavaa. Ja nuo Hush Puppiesin ballerinat, kun löytää hyvät kengät niin sen tietää. Voisin kulkea koko kesän vain noissa kengissä, mutta pelko niiden puhkikulumisesta hakkaa takaraivossa. Uutta paria en ole omaa kokoani löytänyt mutta onneksi ne ovat vielä varsin hyvässä kunnossa!


Niin ja tulihan siellä kampaajalla käytyä, ensimmäisen kerran tänä vuonna. Permanentti ja leikkaus. Väri oli entuudestaan. Kampaajani mukaan "kovalla vaivalla tehty" liukuvärjäys. Mutta täytyy kehua ammattitaitoa. Liukuvärjäys on niin onnistunut, että missään välissä en ole voinut puhua juurikasvusta. Kun löytää hyvän kampaajan, kannattaa siitä pitää kiinni. Omani löytyy täältä. Vierastan ketjukampaamoita ja arvostan hyvin toteutettuja värjäyksiä ja sellaisia leikkauksia, ettei kilometrin päähän näe, että nyt on latvoja tasoitettu. 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Ja kestovaipoista.

Oltiin viime viikonloppuna jälleen reissussa. Reissu kesti noin viisi tuntia ja sen aikana meni kolme kestovaippaa. Yksi menomatkalle, yksi paikanpäällä ja yksi kotimatkalle. Automatkoille yritän vaihtaa aina kuivan vaipan, en usko että se märän päällä istuminen kovin kivalta tuntuu, vaikka meillä monessa vaipassa sisäkankaana onkin coolmax, minkä siis pitäisi tuntua kuivalta ihoa vasten ja kyllähän se myös niin tekee.

Mutta halusin vielä tehdä kuvasarjan siitä, minkälaisia pakkauksia meidän peruspäivävaipat ovat. Kyseessä on taskuvaippa, jonne laitetaan yksi taittoimu sisällä (tai kaksi tiimaimua). Ja se on siinä. Vaipan käyttöikä 1-5 tuntia tilanteesta riippuen.



Tirsokkaan taittoimu Murun kankaasta. 



Taitellaan noin kolminkerroin mutta niin kapeaksi, ettei ole koko vaipan levyinen vaipan kapeimmasta kohdasta, vaan molemmille sivuille jää n. 1 cm tyhjää.  



Imu vaipan taskuun.


Ja näin paksu vaippa meillä on kaksinkertaisena. 



Kuosi ja tasku ovat Hahtuvahullun valikoimaa. Hahtuvahullu ja Nalle (Nanu) ovat vaippoja, joita en voi tarpeeksi kehua! 

Muodoton Marimekko

Keväällä 2012 ostin tälläisen Marimekon mekon. Uutena, kaupasta. Olen nyt kahtena edeltävänä kesänä yrittänyt käyttää sitä siinä onnistumatta. Jotenkin se ei vaan istu. Kangasta on liikaa ja se on kai liian löysää tai sitten tuo vyötärönauha ei vaan sovi minulle. En tiedä. Mutta hämärä muistikuva on sieltä Marimekon sovituskopista, että noinkohan tätä tulee käytettyä. No, ei tullut. 

Opetus itselle, sille shoppailuhullulle. Älä osta mitään mitä et varmasti tiedä käyttäväsi yli viittä kertaa! Ja Marimekko, tuo kansanpetturi. Jossakin välissä äitini huomautti minulle, mitä lumppuja olen ostanut, kun kangas on halvan näköistä ja saumat kiertää. (Äitini on vankkumaton kotimaisen ja laatutyön kannattaja.) Kerroin sitten päälläni olevan Marimekon tuote. Ja niin kuin kaikessa muussakin, myös Marimekon vaatteissa laatu on laskenut, ompelujälki on ajoittain huonoa ja etenkin trikookangaat surkean tuntuisia. Harmi. 

Sen jälkeen kun Marimekko päätti lopettaa Suomen ompelimonsa (vaikka ryökäleet tekivät voittoa!) päätin, että yhtäkään Kiinassa tehtyä Marimekkoa en osta uutena. Ja nyt olenkin haalinut Marimekkoja Facebookin kirpputorilta ja muualtakin käytettynä. Lastenvaatteista vain niitä Made in Finland ja  muuten sitten yhden Virossa ommellun pellavatunikan. Virossa ommellut pellavavaatteet ovat vielä vaikuttaneet laadukkailta mutta ne kiinalaiset trikoovaatteet, ei kiitos. 



Tämä kyseinen mekko lähti jo kiertoon sen Marimekon facekirppiksen kautta. Toivottavasti seuraava omistaja löytää sille enemmän käyttöä. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Mukava

Vietettiin lauantaina iltaa Tampereen keskustassa joululahjaksi saadun ravintolalahjakortin merkeissä. Kortin, joka menee vanhaksi muutaman päivän päästä. Että jos ens jouluna sit jotain muuta lahjaa… ei täältä maalta malta enää lähteä keskustaan kovinkaan usein, etenkin kun kotona on töiden jälkeen miljoona projektia kesken. Eikä sitä lasta halua viedä hoitoonkaan, kun töiden takia tuntuu ettei muutenkaan nähdä liikaa.

Olen huomannut itsestäni sen, että talvella aina harmittelen, miksei ole kesä ja lämmin kun olisi niin paljon kivaa vaatetta ja kesällä sitten taas mietin, että mitä ihmettä laitan päälle ettei tule liian kuuma, että olisipa kylmempi niin voisi kulkea farkuissa. 

Mukava on tuttavuus viime kesältä, tamperelainen merkki ja varsin mukava sellainen. Pientä tuotantoa ja mielestäni laadukasta ja yksilöllistä. Kerran yhdestä paidasta halkesi nappi, kiikutin paidan takaisin kauppaan kun ajattelin jos heillä olisi siihen nappeja mutta sainkin sitten napinvaihdon pyytämättä. Super Mukava on kauppana palveleva, joten senkin puolesta ei voi kuin suositella. 



Miksi parhaat kuvat ovat aina niitä jossa touhuaa jotain ei-niin-järkevää? Päällä on siis Mukavan mekko, Aarikan rannekoru, Vuittonin laukku ja Hush Puppiesin kengät. Kengät jotka menevät nyt kolmatta kesää ja ovat vieläkin varsin hyvässä kunnossa. 



Tytöllä on päällä MelliEcodesingin mekko. Taas yksi niitä ostoksia, joita ei tarvitse katua. Tänään otetuissa asukuvissa mekko pääsee oikeuksiinsa, täytyy yrittää laittaa niitä tänne ensi viikon aikana. 


Ei asukuvaa ilman berniä. 


Mekossa on hieno juju, eli tuollanen takahärpäke jolla mekkoa saa kavennettua tai levennettyä. Itse menin tuollaisena välivaihtoehtona, mutta kapeampaakin tuli testattua. 



Superin nettisivut löytyy täältä


perjantai 23. toukokuuta 2014

Oi joulupuu

Viime jouluna sain mestariajatuksen tehdä tekojoulupuun vanerista. No sitten tuli kaikenlaista ja vaneri jäi odottamaan parempia hetkiä autotallin lattialle. Tänään sitten kaivoimme vanerin esille ja edistimme projektia. Toki yhden pienen ja yhden isomman avustuksella. 









Toi täydellisesti istuva limen värinen toppi on tämän mestariompelijan itsensä kaavoittama ja ompelema. Marimekon trikoosta, jota hankin Marimekon ysmystä 10e/m. Kotimaista trikoota <3  Olkaimien kanssa tuli hieman ongelmaa, olivat ensin liian pitkät ja sitten saumakohta jäi rumasti törröttämään. Laitoin siihen päälle sitten tuollaiset "paikat". Panta on itse jämälangasta neulottu ja housut ovat Second Changen ja ostettu viime syksynä Seelestä. Tyttären paita on Myllymuksujen ja vaippakuori Muumi-kestovaippojen jo edesmennyttä tuotantoa. Oli kuinka lämmin tahansa niin meillä pidetään vaatteita päällä, toki mahdollisimman ohutta ja kevyttä. Mutta haluan suojata lapsen auringolta, vaikkei vaatteetkaan sitä täysin tee. 

Nanso yllätti

Joskus 2007 löysin Nanson valikoimista itselleni vaikka minkälaista vaatetta. Tuolloin suunnittelija toimi Paola Suhonen. Sen jälkeen meni pitkään etten löytänyt Nansolta oikeastaan muuta kuin perus toppeja ja t-paitoja. Jotka kyllä ovat olleet kestäviä. Aina silloin tällöin ihmettelin, miksi Nanso ei panosta tuotteiden ulkomuotoon? Miksi tehdä vain perus jättipaitoja ja mekkoja kuoseilla, jotka kiinnostavat ehkä jotain perähikiän mummoja? Miksi ei panosteta tyyliin vai koetaanko, että Nanson asiakaskunta on juurikin nuo edellä mainitut ja muita ei tarvitse hankkia? Kyllä me muutkin kuluttajat ostaisimme Nansoa jos vain vaatteet olisivat trendikkäämpiä.

Nyt eksyin Facebookin kautta Nanson verkkokauppaan. Ja yllätyin! Mitä ihmettä? Nanso on alkanut jälleen tekemään muodikkaita vaatteita. Iso syy siihen varmasti on nuo nuoret suunnittelija, mm. Katri Niskanen. Jos kotimainen lipputuote, tässä tapauksessa musta trikoohaalari, maksaa 99 euroa ja näyttää näin hyvältä, on vaikea keksiä syitä miksi ei suosisi kotimaista?




Nyt ehdottomasti tutustumaan Nanson valikoimiin täältä!

Kestovaipoista

Lapsellista-blogissa oli kirjoitus siitä, kuinka bloggaaja luopui kestovaippailusta. Ei siinä mitään, kukin tyylillään ja olen toki kuullut useaankin otteeseen, että monet luovuttavat toisen lapsen kohdalla. Enkä toki itse voi vielä tietää miten tässä käy, joten never say never.

Mutta sen verran negatiivinen tuo kirjoitus mielestäni oli, että on pakko vielä ja jälleen kertoa omista kokemuksista. Ja siis korostan vielä, että meidän positiivinen kokemus ei poissulje sitä, että kaikilla se ei vain toimi. Ja isot pisteet siitä, että Anna jaksoi yrittää kahden vuoden ajan! Itse olisin luovuttanut varmasti jo paljon aiemmin jos meillä homma ei toimisi niin hyvin kuin se toimii.

Me aloitimme vauvan kanssa kertakäyttövaipoilla, sitten osakestoilimme ja kun homma alkoi sujumaan siirryimme huomaamatta täyskestoiluun. Kestoilu ei ollut meille mikään itsestäänselvä tavoite, vaan lähinnä ajatus, että jos se sujuu niin sitten kestoillaan.

Mutta tässä näitä omia argumentteja:

Hinta:
Kestovaippoja on kalliita ja halpoja. Tai no, meillä ne enemmän maksaneet ovat olleet parempia. Käytettynä saa varsin hyviä vaippoja kun vain malttaa seurata Facebookin kirppiksiä. Ja kyllä ne hyvät vaipat saa käytettynä myytyäkin, jos niin haluaa tehdä. Toki eihän mistään käytetystä saa rahojaan takaisin (paitsi jostain Vuittonin laukuista).

Kokonaiskustannukset:
Jos yksi kertakäyttövaippa maksaa 40 senttiä (ja siis varmasti halvemmallakin saa) ja päivässä menee 6-8 vaippaa, joskus kymmenenkin niin päivähinta on 2,40 eurosta ylöspäin. Jos asuu omakotitalossa, tulee jätetyhjennystä äkkiä lisää, mutta se ei ole kuin joku 5 euroa kuukausi. Vaipat toki saa ostettua ruokakaupasta. Kestovaipat maksavat ilmaisesta pariin kymppiin kappale. Meillä on paljon vaippoja, enkä halua edes ajatella mitä ne maksoivat. Vaippoja on paljon, koska koen homman sujuvan niin paremmin. Mutta jos me joskus saadaan toinen lapsi, niin sille ei tarvitse yhtäkään vaippaa ostaa. Ikinä. Koska vaikka se olisi minkä mallinen, niin meillä on sille vaipat. Kestovaippohin tulee ylläpitokuluja. Peseminen maksaa, kuivaus maksaa. Mutta meillä vaippoja pestään enintään joka toinen päivä, joskus harvemminkin. Ja vaippojen seassa menevät lastenvaatteet, joita ei taas kerry koneellista edes viikossa. Märällä vaipat kuivuvat sisällä pesuhuoneessa, kuivalla ulkona narulla. Kuivaus tulee siis halvaksi.  Niin ja sähkö- ja vesilaskut ovat meillä reilusti alle keskivertokulutuksen kestovaippailusta huolimatta.


Haju:
Pesen kaikki vaatteet ja vaipat nestemäisellä, hajuttomalla pesuaineella joten sen suhteen ei ole tehty muutosta tai uhrausta. En voi sietää hajustettuja pesuaineita. Etikkaa en ole käyttänyt, eikä mielestäni vaipat haise. Likaiset vaipat ovat avoimessa korissa kodinhoitohuoneessa. Kakkavaipat huudon vessanpönttöön jos niin löysää tavaraa on, että pitää huuhtoa. Toki joku vieras voi olla sitä mieltä, että meillä haisee mutta sen verran suorapuheista porukkaa on lähipiirissä, että eiköhän siitä olisi jo sanottu.

Vaiva:
En koe näistä vaipoista olevan mitään vaivaa. Käyn töissä, teen keikkaa, hoidan pihaa, koiraa, lasta, harrastan kiipeilyä, kirjoitan blogia ja kestovaippailen. Viime viikonloppuna olimme Raumalla ja vaippa vaihdettiin kotona, perillä ja paluumatkalla.

Ohivuoto:
Ei ole ollut enää pitkään, pitkään aikaan kun löydettiin sopivat vaipat ja ennen kaikkea opittiin, että mitä enemmän imua, sitä varmemmin vuotaa ohi. Napakat kuminauhat, kuorivaipat ohivuotosuojilla ja sopiva määrä imua, niin ei ole tullut ohivuotoja. Villahousujakaan ei ole käytetty yli puoleen vuoteen kun ei ole niitä ohivuotoja.

Vaippaihottuma:
Ei ole näkynyt.

Mitään sisustusjärjestelyjä ei olla vaippojen vuoksi tehty. Tuolla ne ovat laatikoissa kodinhoitohuoneen kaappien päällä, vessassa käydään ne suihkuttamassa tarvittaessa ja reissussa kulkevat hoitolaukussa. Hoitolaukku kyllä jouduttiin vaihtamaan isompaan.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toki asia voi meilläkin muuttua, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen kestovaippailija. Monestakin syystä, mutta suurimpana se jätekasa mikä kertakäyttövaipoista tulee. Ja vaikka vaippajäte voidaan polttaa, niin yleisestikään en suostu enää kannattamaan kertakäyttökulutusta. Mutta ilmeisesti pitää olla onnellinen siitä, että meillä homma toimii. 

Maanantai-iltana kokosin vaippoja näin: seisoma-asento (töissä saa istua ihan tarpeeksi), Katsomosta Kosto ja  puolen viikon vaipat kassassa ihan huomaamatta. 

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kuvapommittaja berni


Jälleen tuli vastaan tuttu ongelma. Tuttu mutta niin kovin rakas ongelma. Berni-koira ongelma. Ei kuvaa ilman koiraa, vai mitä? Pitkään haaveilin isosta koirasta ja nyt olen saanut nauttia loputtamasta rakkaudesta ja hellyydestä yli kaksi vuotta. 35 kiloa sylikoiraa. Ja yhtään täyttä vuorokautta ei voi tässä taloudessa murjottaa, siitä tuo koira pitää huolen. 

Siitä on paljon vaivaa, mutta on siitä iloakin. Ja lapsi saa pienestä pitäen tottua eläimiin. Tämä kyseinen tapaus on vielä niin lempeä, että vaikka lapsi ajoittain eksyy samalle ruokakipolle, niin koira perääntyy. Kun lapsella on hätä, niin koiralla on hätä. Se hyppii varpaille ja tönii, ettekö te nyt huomaa?










Mekko ja neule ovat Marimekkoa, mekko Marimekon Facebook-kirpputorilta (täytyy myöntää, nämä Facen kirpputorit ovat varsin nerokkaita keksintöjä). Ballerinat ovat viime kesäinen hankinta, Iron Fist on merkki ja ostopaikkana yllättäen Brandos. Ja laukku on se Stylebobista hankittu Valentino. 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Linnel Handmade

Silmiini osui Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirpputorilla jokin aika sitten kivasta kuosista tehty mekko. Myynnissä ollut mekko oli liian pieni meidän tytölle, josta mainitsin kommenttikentässä. Myyjä ohjeisti tekemään tilauksen omalle sivulleen ja sain tytölle kivan mekon, joka olikin päällä sitten ykkössynttäreillä.


Omaa vaatekaappiani siivotessani mietin, että joku kellohelmainen hame voisi olla kiva kesäksi. Monet hameistani ovat ikivanhoja, itse asiassa en ole parin vuoteen ostanut hametta jota käyttäisin (yhden olen siis ostanut ja se on myynnissä Marimekon facebook-kirpputorilla). Siitä se ajatus sitten lähti, laitoin Linnel Handmade:en (miten tälläinen oikein tavutetaan…) viestiä ja muutaman viikon päästä minulla oli mittojen mukaan tehty kellohelmainen hame. Hintaa tuli 50 euroa. Mielestäni ei paha hinta vaattesta, joka on mitoitettu kuten halusin, ommeltu taidolla ja ennen kaikkea täällä Suomessa tehty. 



Yläosan virkaa toimittaa joskus viisi-kuusi vuotta sitten ostettu Nanson musta trikoinen minimekko, jotan en ole koskaan tainnut käyttää ihan vain mekkona. Mutta tuollaiset mustat perusvaatteet ovat hyviä, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä, kun niiden kohdalla muistaa panostaa laatuun ja vaatehuoltoon. 

Mistä puheenollen, pyrin pesemään vaatteita vain silloin kun ne ovat oikeasti likaisia. Tunkkaisuus lähtee tuulettamalla ja kun ei käytä pesuaineessa hajusteita, niin ei kaipaa sitä kemiallista puhtauden tuoksua. Kaikista puhtaimmalta tuoksuu ulkona kuivatettu pyykki. Meillä ei myöskään ole kuivausrumpua, enkä sellaista kaipaa. Vaatteet kuluvat joka pesussa ja siten ne kuluvat myös kuivausrummussa. Tiesittekö muuten, että kuluttajien vaatehuolto (pesu ja kuivaus) aiheuttaa 30% vaatteen yhteenlasketuista ympäristövaikutuksista? Eli kannattaa todella kiinnittää huomiota siihen, tuleeko vaatteita pestyä liian usein, aikuisten vaatteet kun usein tuppaavat olemaan puhtaasti likaisia.