maanantai 30. kesäkuuta 2014

Piia Hännisen farkkumekko

Jokunen viikko sitten tilasin Yalosta Piia Hännisen farkkumekon. Yalo on helsinkiläinen eettisiä ja ekologisia vaatteita tarjoava suomalainen verkkokauppa. Lisää Yalon ideologiasta täältä. Olen tilannut Yalosta nyt kaksi kertaa. Tällä toisella kerralla kävi vain niin kurjasti, että tilaamani Nurmen paita oli loppunut haluamassani koossa. Näin voi siis käydä pienelläkin verkkokaupalla, kun tavaroita myydään samaan aikaan kivijalkaliikkeessä eli tässä tapauksessa Nudgessa. 



Ensimmäinen kuva mekosta on juhannukselta. Alle piti laittaa vaatetta ja jalkaan vaihteeksi Uhanan legginssit. Vaihteeksi siis... 



Tässä ollaan jo enemmän kesätunnelmissa, mekko päällä Tammelantorilla nyt pari päivää sitten. Tuntuu taas niin kaukaiselta tuo lämpö, kun nyt ikkunasta näkyy harmaata sadetta ja kellastuneita lehtiä. Eipä ihan hirveän paljon harmita mennä huomenna töihin. 

Ja tässä vielä kotioloissa mekkoa huonolla valotuksella. Kyseinen mekko taipuu siis moneksi. Kokona itselläni on M/38. 


Piia Hänninen on tällä hetkellä Suomeen sijoittuva vaatemerkki, jonka vaatteet valmistetaan luonnonkuiduista. Niiden valmistus tapahtuu Virossa, suunnittelu ja paino Suomessa. Lisää merkistä täältä. Tämän mekon lisäksi itselläni on yksi silkkitoppi, mutta silkki ei kyllä vaan ole minun juttuni. Olen onnistunut sotkemaan joka ikisen silkkivaatteeni ensimmäisellä tai viimeistään toisella käyttökerralla. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kylmää kesää eteenpäin


Jotenkin sitä voisi kuvitella, että asukuvien tulisi olla enemmän tälläisia. Niitä todellisia tilanteita, joista näkisi miten vaate liikkuu päällä kun ihminen liikkuu. Samasta syystä vierastan hieman kuvien käsittelyä. Ainakin siinä määrin mitä lehdissä harrastetaan. Jos kerran pitäisi esitellä vaatetta, niin miksi sitten ei esittele sitä siten miten se todellisuudessa istuu ja liikkuu?

Kesälomani on lopuillaan ja tämä kesä on kyllä ollut kylmempi kuin aikoihin. Mutta en valita. Viime kesän olin äitiysvapaalla ja silloin oli lämmintä. Ja pääasia, että oli lomaa, oli keli sitten mikä tahansa. Toivottavasti nyt kuitenkin tämä ikuisuuden kestänyt syyssää loppuu ja aurinko jaksaisi paistaa sen verran, että tomaatit ja kaikki muut kasvikset kypsyisivät. Muuten en tiedä mistä revin intoa lähteä jälleen ensi keväänä idättämään ja viljelemään.

Työt alkavat ensi viikolla ja hurjalta näyttää työtahti ainakin heinäkuun ajan. Toivottavasti lomakauden jälkeen helpottaa, koska lapsen kanssa olisi kiva myös ehtiä viettämään aikaa. Kaikki muu voi kyllä hetken odottaa. Kuten myös tämä blogi. Joten jos tahti hidastuu, ei hätää (ihan kuin joku minua jäisi kaipaamaan :D). Sen verran intohimoisesti näihin eko(vaate)juttuihin suhtaudun, että ihan varmasti päivittelen kun vain siihen jostakin välistä löytyy pieni hetki. Juttujen tasosta voi sitten huomata onko takana vuorokausi töitä vai vapaapäivä.


Tunika Globe Hope / Globe Hopen verkkokauppa, Farkut A pea in the Pod / New York, Laukku Marimekko / Ideaparkin Marimekko toissa kesänä ja kengät Sorel / Sorelin oma nettikauppa. Juomapullo on LifeFactoryn tuttipullo/nokkamuka ja lapselle alkujaan ostettu mutta omin sen nyt itselleni. Siihen on hyvä piilottaa energiajuoma-addikktio. Näyttää noin paljon terveellisemmältä. 


Tota Globe Hopen tunikaa löytyy tällä hetkellä tarjouksessa Tampereen Seelestä ja One Man Bandista. En katsonut hintoja mutta jos kiinnostaa niin piipahda paikan päällä! Seele löytyy nykyään Kuninkaankadun kävelyosuudelta, siitä missä aiemmin oli Maccikauppa. 


lauantai 28. kesäkuuta 2014

Papua papua


En ole ostanut lapselle kovinkaan paljon Papun vaatteita. Lähinnä siksi, että ne on tehty Portugalissa. Tai siis, jotain kai ommellaan Suomessa tai ainakin ommeltiin, mutta suurin osa tulee käsittääkseni Portugalista. Viime kesänä ostin Nappikaupunki-mekon. Sen jälkeen en ole ostanut mitään ennen kuin nyt, kun alkuvuodesta ostin lapselle rusettipipon ja sitten myöhemmin itselleni. Sitten ostin itselleni aikuisten hupparin, joka oli kyllä niin pehmeää gollegea, että olisi tehnyt mieli nukkua se päällä. Alkuviikosta kävimme Tampereella ja päädyin ostamaan Kehräsaaren Kuopuksesta lapselle Papulta Tikku-paidan ja Metsänpoikanen baggy-housut. 

Samaa pehmeää gollegea nämä lastenvaatteet kuin oma hupparinikin.  Kangas on sertifikoitua luomupuuvillaa jolla on OEKO-TEX® Standard 100 sertifikaatti, joka takaa, ettei tuotteissa ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Lapselleni en muuta haluaisikaan päälle laittaa. Testattuja kankaita tai sitten niin käytettyjä, että pesukertoja on useampi kymmenen takana. En tiedä olenko hysteerinen tämän asian suhteen, mutta itse iho-ongelmista ikäni kärsineenä pyrin tekemään kaikkeni ettei lapselleni käy samalla tavalla. Tästäkin syystä käytämme mahdollisimman hajusteettomia pesuaineita emmekä käytä ollenkaan mm. huuhteluainetta. En voi omalla kohdallani edes vedota siihen, että ei niitä kankaita ennenvanhaankaan testattu ja ihan hyvä minusta tuli, kun ei tullut. Kuiva ja atooppinen iho ei ainakaan mennyt parempaan kemikaalialtistuksilla. Onneksi tällä hetkellä lastenvaatteissa on luomu- ja oeko-testattuja vaatteita runsain määrin saatavilla ja monet niistä ovat vielä varsin tyylikkäitä. 

Niin ja musta on hyvä väri taaperolle, joka konttaa ja könyää.





perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ihana Uhana Kimono

Vaikkei lämpötilat ole antaneet myöten, on näitä kesävaatteiksi hankittuja Uhanoita tullut käytettyä. Alle ja päälle vaan lisää vaatetta, niin pärjää. Leggaritkin ovat alkaneet löytää käyttöä ja itseasiassa jouduin ostamaan uudet perusmustat Prismasta (Finnwearin) kun vanhat olivat liian pienet. 
Positiivisesti nappasin L-koon, että ainakin mahtuu. Joo, mahtuu ihan liiankin hyvin. 


Pupumekon jälkeen tilasin Uhanalta kimonon. Olin nähnyt kuvia mallistosta Super Mukavassa ja muistin kimonon hieman erilaiseksi kimonoksi, mutta loppupeleissä tämä on ihan loistava. 
M-koko ja tässä ilman vyötä käytössä. Aika paljon ostan vaatteita L-koossa. 

Joskus luin juttua, että ihmiset harvoin ovat sen kokoisia mitä luulevat olevansa ja viime päivinä olen alkanut miettimään, että noinkohan toi L-koko on enää mun juttu? Harvoin jaksan vaatteita sovittaa, mikä on kyllä todella, todella huono ominaisuus shoppailuhullulla. Viime aikoina nuo L-kokoiset kun ovat olleet liian isoja. Onneksi nyt olen oppinut edes vähän lukemaan kokotaulukoita ja Facekirpuilta ostaessa myös tarkistan mittoja. 


Kesäloman lopun kunniaksi olen ommelut sarjatuotantona kimonoita, pyrin kuvaamaan ne laittamaan tänne kuvat niistä ja linkit ohjeeseen. 


Päivän asuna Uhanan kimono suoraan valmistajalta, legginssit FinnWearin Prismasta ja Vansin kengät Brandos.fi.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Melliä käsistä jalkoihin

Tytön päivän asua. Melliecodesignin body ja housut. Mukava päällä ja mukavaa silmälle, eettisesti ja ekologisesti tuotettuna. Suomessa suunniteltu ja valmistettu, puuvilla kreikkalaista luomutuotantoa.

Ihana Uhana ja juhannusruokia

Kuvat ja tekstit eivät liity toisiinsa oikeastaan mitenkään. Tai siis mitenkään. Mutta kun en tajunnut ottaa kuvia juhannuksen ruokamäärästä niin ei auta. Ja sitä paitsi, hyvä tekosyy esitellä Uhanan ihania vaatteita, jälleen kerran. 

Juhannukseksi lähdettiin mökille. Suunniteltiin ruokalista etukäteen, kuten on tapana. Miehelle hieman vihjasin, että ruokaa tulee jälleen olemaan liikaa. No, perisuomalaisena tapana taitaa olla se, että juhlapyhien jälkeen ja aikana heitetään ruokaa mielummin kilokaupalla roskiin kuin että sitä olisi missään muodossa liian vähän.

Me tilattiin Luomulaatikosta grillilaatikko ja lihat piti hakea kaupasta. Keskiviikkona odotettu grillilaatikko saapui ja 32 euron laatikossa oli sisällä herkkusieniä ja salottisipulia, purkki pippuria, ruukku tilliä ja ruohosipulia. Sitten pitikin lähteä suureen markettiin hankkimaan niitä luomuvihanneksia lihojen lisäksi.  

Soitin muuten heti tuolloin Luomulaatikkoon, kun ajattelin, että josko ne loput (kahdenlaista paprikaa, ananas, kesäkurpitsat ja tomaatit) olisi voinut hakea vaikka keskustan myymälästä, mutta en kyllä saanut muuta vastausta kuin pahoittelut. Ja nyt yli viikon ajan olen odotellut josko sieltä jotain viestiä tulisi noista puuttuneista tuotteista, tuli meinaan hemmetin kalliiksi herkkusienet ja salottisipulit. Ei ole vastausta kuulunut, ei. Kaksi kertaa olen laittanut meiliä ja kerran muuta kautta viestiä. Kiire siellä taitaa olla, mutta silti ei tästä enää kovin hyvä mieli jää. Tiedä sitten, olisiko meidän matka Luomulaatikon kanssa loppuun kuljettu. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. 


Kaupassa meinasi jälleen iskeä ruokasokeus. Me tarvitaan tota ja tota ja tota ja tota… samalla väistelet ihmisiä, jotka tönivät toisiaan, että pääsevät haalimaan ruokaa ja lisää ruokaa. Jossakin välissä pistin ruoan haalimiselle stopin. Me ei tarvita kärryllistä ruokaa kahdelle aikuiselle ja yhdelle taaperolle enintään viiden päivän ajaksi. Ja vaikka ruokaa tuli nyt ostettua tarkasti harkiten ja vähemmän kuin ikinä, sitä jäi yli. 

Mikähän se ruoan kokonaishävikki on näin juhlapyhinä? Montako kiloa sitä ruokaa heitetään roskiin samalla kun me valitetaan, että ruoka on liian kallista? Ja miksi ihmeessä se ruoan ostaminen on niin fanaattista, että tönitään ja tuupitaan? Ensi juhannuksena taidan olla töissä jos en ole kesälomalla, mutta seuraavan kerran kun juhannusta vietän kunnolla, otan tavoitteekseni sen, että yhtään ruokaa ei jää yli. Kaikki syödään mitä ei voi säästää myöhemmäksi. 

Haluaisin myös haastaa itseni niin, että yhden viikon ajan kirjaisin ylös kaikki mitä meillä heitetään roskiin. Siis sellainen mikä olisi ollut syömäkelpoista mutta oli jäänyt syystä tai toisesta syömättä tai syöttämättä koiralla ja oli mennyt pilalle. Jätettä ei tule paljoa, mutta pienikin määrä on liikaa. Ruoan tuotanto kun kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin tajuamme. Enkä kiellä sitä, että ruoka on Suomessa kallista mutta miten ihmeessä meillä on sitten rahaa heittää sitä joka kuukausi kilokaupalla roskiin? 




Päivän asuna Uhanan merinovillalegginsit, jotka ovat olleet tänä kesänä lempivaate. Kylmät ilmat ja kaikkea. Lisäksi Uhanan uudesta mallistosta Pupu-toppi, se minkä alunperin tilasin ja sain tilalle digiprintatun. No harm done here… Peakin vahinkokutistetusta villamekosta itse tehty minihame. DC:n tennarit ja Oakleyn aurinkolasit. Asusteena iki-ihana berni.



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Top 5 lastentarviketta

Riikan blogissa oli haaste kertoa mitkä viisi lastentarviketta ovat olleet tärkeimmät. Meillä lapsiarkea on takana vasta reilu vuosi, joten tarvikkeet ovat kovin vauvapainotteisia. Nyt, taaperoiässä, en keksi montakaan tarviketta jota ilman ei pärjättäisi, vaikkakin tuota tavaraa tuntuu olevan. 


Vauvakaukalo TrippTrappiin. Meillä oli pitkään käytössä kierrätetty TrippTrappi ja hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää ostimme siihen vauvakaukalon. Tämä samasta syystä kuin miksi päädyimme Stokken vaunuihin eli minun huonon selkäni. En pysty nostelemaan lasta lattialta kovinkaan usein ja kaikki hoitotoimet tulee tapahtua ergonomisesti oikein. Kaukalo oli todella hyvä ensimmäiset puoli vuotta. Vauva viihtyi siinä hereillä ollessaan ja ajoittain myös nukkui siinä. Saimme ruokailla usein rauhassa kun vauva pääsi samalle tasolle meidän kanssa ja viihtyi siinä meitä katsellessa. 


Tutti. Sairaalassa vauvalle jo annettiin tutti suuhun. Tämä kovan imutarpeen vuoksi ja koska en imettänyt ollenkaan vaan korvikkeella mentiin alusta asti, eivät ruokailutuokiot riittäneet imutarpeen täyttämiseen. Ja onhan se toiminut hyvänä äänenvaimentimena, nyt vain taaperon oma tahto on niin vahva, että tutin käytöstä taistellaan päivittäin. Me vanhemmat kun haluaisimme, että sitä käytettäisiin vain unihetkien ajan ja niissäkin olisi pikkuhiljaa aika siirtyä tutittomaan kauteen. 


Stokken yhdistelmävaunut. Aivan mahtavat. Korin ja ratasosan saa säädettyä ylös tai alas, siis Xplory-mallissa. Runko on ketterä kuin mikä ja helppo kasata ja avata tälläisen selkärajoitteisenkin. Vaihdoimme nyt Cruzi-malliin ja ajoittain se kyllä harmittaa. Xploryt olivat paljon näppärämmät. Ja yksi iso plussa oli BeSafen kaukalo, jonka sai makuuasentoon ja suoraan runko-osaan liitettyä. Näin kauppareissuilla sai lapsen laitettua makuuasentoon eikä selkä rasittunut liian pitkiä aikoja. 


Kestovaipat. Koska en ollut tehnyt ennen lapsen syntymistä minkäänlaista päätöstä kestovaippojen suhteen, en ottanut niiden käytön aloittamisesta mitään paineita. Pikkuhiljaa vaipat kuitenkin tulivat meidän jokapäiväiseen elämään ja nyt en voisi kuvitella vaipatusta millään muulla tavalla. Tykkään ja paljon. 


Kantoliina. Koliikkilapsen ensimmäisten kuuden kuukauden ajan väline, jolla sain kädet vapaaksi ja lapsen nukkumaan hetkittäin. Käyttö loppui kuin seinään kun lapsi oppi nukkumaan vaunuissa. Mun selälle ei sovi, sanottiin sen olevan kuinka ergonominen tahansa. 

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lisää lastenvaatteita aikuisella

Kun Iltahetki Satumaassa-kuosi ilmestyi MelliEcodesignille, oli puhetta myös aikuisille tulevista vaatteista. Ja sopivasti ennen juhannusta postilaatikkoon kolahti aikuisten huppariliivimekko. Tilasin itselleni L-koon, koska halusin löysemmän mallin ja tokihan tuo tuosta ensipesussa vielä kutistuu. Harmi, että juhannus oli niin kylmä, että alle piti laittaa paljon vaatetta ja sitten itseasiassa vielä päällekin. Mutta mukava tuo on päällä ja kangas niin pehmeän tuntuista. 

Ei meillä kyllä ole mitenkään tavoitteena pukeutua lapsen kanssa samalla tavalla, mutta näitä on nyt hieman kertynyt.Toisaalta tyttö tulee varmasti hyvin pian ilmaisemaan mielipiteensä sen suhteen, mitä suostuu päälleen laittamaan joten täytyy vielä iloita tästä tekstiilikaksosominaisuudesta kun voi. 


The Duckface. Kuvaaja odottaa kuvan ottamista joka kerta niin kauan, että alan pelleilemään. Toisaalta, eipä tätä touhua voi kovin vakavissaan tehdä. 


Paljaat nilkat keskikesän kunniaksi. 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Aarrekidiä ja Melliä

Lapsen päivän asua. Melliecodesignin paita ja Aarrekidin Made in Finland shortsit kokoa 80. Shortsit ovat olleet meillä käytössä jo koosta 68, aluksi housuina ja nyt sitten shortseina. Alle voi laittaa vielä valkoiset sukkahousut. Kesällä kyllä yritetään olla mahdollisimman paljon paljain jaloin. Tosin eipä sitä kesää ole juurikaan näkynyt.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannusta


Käytiin maanantaina Särkässä. Kylmä oli ja hyvä, ettei lunta satanut. Pakon sanelema aikataulu, ei muuta selitystä. Päivän asuna Uhanan legginssit, raanulaukku, Patagonian Gore-takki, Papun pipo ja ikivanhat Etnies Arto Saari tennarit, joita joskus haalin kun hyväksi totesin. Tämä on kolmas ja viimeinen pari. 


Tsirpillä oli MelliEcodesignin haalari, Papun pipo (samikset, jee!) ja Kavatin kengät. Sekä tietysti rattaat ja niissä sadesuoja. Hyvin jaksettiin koko päivä, 12-19. 




Huvipuistot ovat kyllä viherpesijälle hieman kyseenalaisia paikkoja. Mutta toisaalta, niissä on kyse palveluista ja yhdessäolosta. Energian kulutus on kuitenkin valtaisaa. Tavoitteenani ei ole kieltää kaikki hauska lapselta tulevaisuudessa, vaan tarjota erilaisia vaihtoehtoja ja opettaa hänet tiedostamaan, mikä mihinkäkin vaikuttaa. Delfinaario on toki asia erikseen ja jakaa varmasti mielipiteitä. Itse toivon, ettei uusia delfiinejä enää näiden vanhojen lisäksi tule, eikä niiden annettaisi myöskään enää lisääntyä vankeudessa, jos sen estäminen vain mitenkään on mahdollista. 

Tämän kertainen reissu oli kuitenkin suunnattu pikkusiskolleni, vaikkakin meidän taapero veikin innon suurimmalta hurvittelulta. Ja joo, kyllä minä itsekin niistä laitteista tykkään. Nykyään ne tuntuvat vain jotenkin, no lällyiltä. 

Oikein hyvää juhannusta kaikille ja toivotaan, että ulkona tarkenisi ilman toppatakkia aattona. 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Viljamin puodista

Olen koko kevään ja kesän kiukutellut miehelle, kun en ehdi ompelemaan. Tai siis, opettelemaan ompelemaan. Tänään sitten puursin oikein urakalla, kuten eilenkin. Tässä yksi keväällä alkaneista omista kaavoitusprojekteista. Ja siis, kyseessä on nyt SE paita, jonka jälkeen totesin, etten enää lähde piirtämään kaavoja summitaisesti jostakin randon paidasta. 


Tässä paidassa on mennyt kaikki pieleen. Piirsiin kaavat väärin kankaalle ja toinen hiha jäi liian lyhyeksi ja jouduin sitten laittamaan siihden lisäpalan, vain huomatakseni, että hihat olisivat olleet ilmankin saman pituiset. 


Tänään taistelin kaula-aukon kanssa peitetikkikoneella. Eikä siitä tuulut mitään. Lopulta se sai resorin H&M:n vanhasta, pesussa muodottomaksi venyneestä topista. Tai siis, nuo topit ovat olleet minulla kohta 10 vuotta. Kangas on muuten pysynyt hyvänä, mutta aina ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen toppi on venynyt muodottomaksi. Ja nyt vihdoin sain rohkeutta leikata ne (niitä oli viisi kappaletta, näitä henkkamaukan osta yksi, saat neljä kaupan päälle-aleja) palasiksi. Ja jotain muutakin sain aikaan. Ja kyllä, langanpäät ovat vielä viimeistelemättä. 




Kangas on Viljamin puodista ja siitä piti ensin tulla tyttärelle vaatetta mutta sitten omin sen itselleni. Sen verran yksinkertainen vaate on kyseessä, että siitä on helppo sitten tehdä muuta kun kyllästyy. 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ihana Uhana ja ihana Raanu




Päivän asuna Uhanan puputoppi / Weecos.com, H&M:n äitiyshousut kirppikseltä (Ihan liian mukavat päällä kun ei niistä malta luopua ollenkaan. Toisaalta kangas on pehmeää ja ohutta ja nukkaantunutta, joten eivätpä ne kovin pitkään enää kestä käytössä.) Neuletakki viime kesänä ostettu R/H /finnishdesignshop.fi ja kengät Hush Puppies / Brandos.fi. Raanulaukusta erikseen. 



Raanulaukku on viime kesän/syksyn löytöjä täältä.  Kierrätystavaraa ja tyylikästä sellaista. 


Jotenkin toi hiuksieni liukuväri ei ole enää ollenkaan niin "hieno" kuin  mitä se oli silloin kun hiukset olivat pidemmät. Värjätä en haluaisi, mutta toisaalta kai noita latvoja voisi värjätä oman värin suuntaan. Josko se hamppulookki siitä sitten vähenisi. Olen yrittänyt käytää Flown palashampoota, mutta hiukset eivät tunnu lähtevän sillä puhtaaksi. Vaikka en paljon hiuksiani laita, niin kuivashampooseen on melkoinen addiktio ja tästä syystä sitten ilmeisesti tuo palashampoo ei riitä. Ainakin hiukset jäävät pesun jälkeen tahnaisiksi. Kampaajani sanoi, että palashampoo riittäisi jos ei käyttäisi muotoiluaineita, mutta en taida olla niistä ihan kokonaan vielä valmis luopumaan. 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lastenvaatetta aikuisella.

Oli ehkä hieman maaninen päivä kun näitä asukuvia otettiin. Toisaalta, nyt muutama päivä myöhemmin ei maanisuus ole juurikaan helpottanut. Huomenna pitäisi mennä Särkänniemeen pikkusisikon kanssa ja vaunujen sadesuoja on hukassa. Ja kun kyseessä on Stokke, niin hieman epäilyttää saako sitä suojaa ihan tosta noin vaan jostakin uutta. Suoja on varmasti hyvässä tallessa, siellä samassa missä on mm. minun pankkitunnukset, jotka hävisivät viime viikolla. Tavaraa on todellakin liikaa, jos sitä voi koko ajan hukkua. Eikä se sadesuojakaan mikään ihan pieni paketti ole. 

Itseäni tässä asussa hieman huvitti se, että paita on Papun ja leggarit Punaisen Norsun. Lastenvaatevalmistajia siis molemmat. Onko se ihan normaalia, että kun tulee äidiksi, niin alkaa käyttämään lapsensa kanssa samoja vaatteita? Papun huppari oli loppuunmyyty Weecokselta kun heräsin siihen, että paita voisi olla ihan kiva. No, yhden meilin jälkeen sain tehtyä tilauksen jäljellä olleeseen kappaleeseen. Ja sitten seuraavana päivänä onnistuin vielä maksamaan toisen laskun vahingossa Papun tilille ja he onneksi varsin nopeasti laittoivat viestiä ja palauttivat rahat. Kiitos siitä heille. Ja moitteet jälleen itselle. Pitää olla huolellisempi! 

Papun tuotteet tehdään Portugalissa ja osa kai Suomessa. Punaisen norsun vaatteet käsittääkseni tehdään ihan Suomessa. Olen muuten suurella hämmennyksellä seurannut Facebookissa Gugguu Gugguu-merkin kirpputoria. Miten joku haluaa maksaa "venyneestä, pesunukkaisesta ja haalistuneesta jossa vetoketju kiertää" lasten jumpsuitista 20 euroa? Vain koska se on MiniRodini? Laadusta tuskin voidaan puhua enää tuon merkin kohdalla tai sitten tuonne kirpputorille on vain eksynyt harvinaisen paljon maanantaikappaleita.


Paita: Papu / suoraan valmistajalta, leggarit Punainen Norsu / suoraan valmistajalta, kengät Tom´s / Yalo.fi ja laukku Chanel / Ihanuudet.com








sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

DIY toppia


Tässä on harjoitusversio topista. Siis siitä, minkä tein Marimekon kankaasta. Tämä  kyseinen toppi on tehty Nanson trikoosta ja tämän jälkeen sain hyvän idean piirtää siihen tekstiilitussilla kuosin. No, kun tykkää piirtää niin ajatus tuntuu hyvältä mutta eipä toi tekstiili ja tussi toimi ihan niin hyvin yhteen kuin tussi ja paperi. 

Toppi on mallina ihan ok, kangas on melko ohutta ja laskeutuvaa, joten mielestäni se antaa suurimmat kaavoitusvirheet anteeksi. Toppi on silitetty ohjeiden mukaisesti, eli tussin pitäisi olla nyt pysyvää mutta silti hieman jännittää pestä tuo ensimmäistä kertaa. Lisäksi takaosa on auttamatta liian pitkä, kun jaksan ja saan aikaiseksi vaihdettua saumuriin mustat langat niin lyhennän sitä reilusti. 



Omaa kuosia. 


Loppuvalmistelusilitykset.