sunnuntai 31. tammikuuta 2016

MEM Slimpantseista

Hieman haasteellista kuvata mustia housuja talvella ja vielä mustien kenkien kanssa. Mutta halusin esitellä uuedt housuni. Housujen taustalla on Remake ja ne on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Malliston takana on Paula Malleus. Tilasin housut jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta ensimmäisessä versiossa oli muutama reikä sauman vieressä ja sain vielä toisen version housuista. Ensimmäiset olivat hieman ohuempaa materiaalia trikoon osalta ja nämä uudet ovat nyt paksummat. Uusia varten annoin omat mittani ja vaikka ostovaiheessa en housuja päässyt sovittamaan, ne ovat juuri oikean kokoiset. 

Laitoin itseäni kuvia varten puolisen tuntia ja nyt jälleen on olo, että kyllä kannatti. Toisaalta myös kuvan käsittelyllä saisi paljon aikaan mutta haluan pitää tässä blogissa sellaisen blogin tunnun enkä halua kuvieni olevan mitään kiiltokuvia. Vaikka onhan sellaisia kuvia kieltämättä mukava katsella. Asukuvani ovat niitä oikeita asuja ja kuvat otetaan yleensä kun olemme lähdössä johonkin tai tulossa jostakin. Lapsi istuu autossa ja minä palelen ulkona. Onneksi kuvaaja alkaa pikku hiljaa pääsemään enemmän ja enemmän jyvälle. 





Päivän asussa toissa vuonna hankittu Poola Katarynan paita, käytettynä ostettu Chanelin laukku, kierrätysmateriaalista valmistetut housut, Uggin uudet kengät (meidän berni tuhosi vanhat ihan vain ottamalla toisen niistä suuhunsa) ja Viime talvena hankittu Isabel Marantin viitta. En kyllä oikein tiedä onko viitat mun juttu vai ei ja ylipäätään sopivatko ne maahan missä tuntuu tuulevan 80% ajasta koska näistähän tulee läpi. Kovin on taas harmaata mutta niin on talvikin. 

Housut löytyvät täältä.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Vaarallisista aineista ja sen sellaisista

En tiedä johtuuku se koulutuksestani vai mistä, kun aina välillä pistää niin risomaan kun blogeissa viitaataan johonkin "muovin kemikaaleihin" tai "myrkyllisiin ainesosiin". Risoo myös välillä todella paljon, kun kirjoituksissa viljellään hienoja kemiallisia nimiä, mutta ei avata niiden vaaroja sen enempää tai itse asiassa edes kerrota, mikä kemikaali on noin suomenkielellä ja mitä se tekee. hyvässä ja pahassa. En oikein tiedä, onko tämän namedroppingin tarkoituksena pelotella ihmisiä vai puuttuuko kirjoittajilta koulutusta asiaan liittyen vai mikä siinä on, ettei asioista voida puhua niin kuin ne oikeasti ovat.

Nykypäivän lääkärikoulutuksessa opiskelijat opetetaan hakemaan itse tietoa laajoista tietokannoista ja eri puolilta tietolähteitä, arvioimaan tietolähteen luotettavuus ja tarvittaessa arvoimaan jopa yksittäisten tutkimusten pätevyyttä. Koulutuksen tavoitteena on, että lääkärit osaavat hakea luotettavaa tietoa ja arvoida lukemansa tiedon luotettavuutta ja soveltaa sitä tietoa työhönsä. Yksi tärkeä koulussa opetettu asia on, ettei luulo tai usko korvaa tietoa.

Olen itse täysin sitä mieltä, että me nykyihmiset altistamme itsemme turhille kemikaaleille päivittäin. Tosiasia on kuitenkin se, että monet kemikaalit voivat mahdollisesti aiheuttaa syöpää ja osa tekee sitä myös ihan tosissaankin. Turhaa kemikaalialtistusta tulee välttää ja kannattaa aina miettiä, voiko jonkun mahdollisesti vaarallisen ainesosan korvata jollakin mikä tiedetään vähemmän vaaralliseksi. Luen suurella mielenkiinnolla erilaisia blogeja missä mietitään näitä kemikaalialtistusasioita, mutta ison osan lukukerroista jää harmittamaan se pintapuolisuus, millä asioita käsitellään. Mielestäni jos julkaisee omassa blogissaan linkin artikkeliin, missä kerrotaan jonkun asian aiheuttavan syöpää, niin olisi hyvä tarkistaa myös sen artikkelin lähteet ja tutkimukset, johon artikkelissa mahdollisesti viitataan.

Luotettava tutkimustulos on sellainen, että se on toistettu jonkun toisen tutkijan toimesta. Asiasta on siis tehty useampia tutkimuksia, mitkä ovat johtaneet samaan lopputulokseen. Yhden tutkijaryhmän 20 hiirellä saama lopputulos ei ole vielä pätevä, mutta antaa aihetta tutkia asiaa lisää. Jotenkin tuntuu koomiselta, että se sama porukka mikä huutaa lääkefirmojen lahjovan tutkijoita uskoo kuitenkin yksittäisiin tutkimuksiin, joiden luotettavuudesta ei ole mitään tietoa. Kunhan asia on vain oman uskomuksen mukaista. Ja paino sanalla uskomuksen. Kun THL julkaisi uudet ravitsemussuositukset, perättiin heti lähdetietoa ja ihmeteltiin mistä nämäkin tulivat, mutta kun joku jossakin blogissa sanoo jotakin epämääräistä jostakin, niin siitä seuraa suurin piirtein uskonlahkomainen toiminta. Ainakin jos kyseessä on rokotukset, kemikaalit tai ravitsemus. Niin ja Suomen Käypä hoidosta poikkeava hoitomuoto johonkin sairauteen. Yksi iso ero siinä kuitenkin on se, että THL koostuu korkeakoulutetuista alansa asiantuntijoista, jotka tekevät näitä asioita työkseen eivätkä vain kirjoita siitä mikä myy.

En itse koe asiakseni kovinkaan usein ottaa kantaa kemikaaleihin kun en ole kemisti. Haluan kaiken välittämäni tiedon olevan luotettavaa, mutta niin kauan kun teen muuta työtä päivätyökseni, en pysty panostamaan asiaan niin paljon kuin kokisin tarpeelliseksi. Olen esimerkiksi yrittänyt etsiä luotettavia tutkimuksia keinotekoisista makeutusaineista jo vuoden ajan, mutta niitä on todella vähän. Niin vähän, etten voi sanoa asiasta vielä yhtään mitään muuta kuin sen, että itse käytän mielummin sokeria ja sitäkin kohtuudella. Enkä halua viljellä blogissani kemiallisia aineita kuten vaikkapa kromioksidi, jos en tiedä mitä haittaa siitä on ihmiselle.

Toivoisin, että näihin kemikaalivaroituksiin perehdyttäisiin ja kansalle tarjoiltaisiin luotettavaa tietoa. Omalta kohdaltani kun luotettavuutta syö aina epämääräiset viittaukset myrkkyihin. Lähdeluettelot ovat iso osa väitteiden tukemista ja samaten myös se, että kirjoittaja osoittaa tietävänsä mistä puhuu, ihan sieltä peruskemiasta lähtien. Harmittavan usein näkee esimerkiksi D-vitamiiniin liittyen neuvoja,  vaikka niiden antaja ei saata edes tietää, että liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta voi ihan oikeasti saada myrkytyksen.

Vähemmän hysteriaa ja enemmän tietoa, niin maailma muuttuu vähemmän kemikaaliseksi, eikö näin?

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Suomalaisesta menestystarinasta

Otsikosta huolimatta en aio kertoa teille innovatiivisistä pienteknologia yrityksistä tai nyhtökaurasta, vaikkakin jälkimmäinen vielä joskus toivottavasti saa tästäkin blogista tarinatilaa. Ajattelin kertoa teille Papusta. Oma lapseni on syntynyt vappuna 2013 ja Papun ensimmäinen mallisto on ilmestynyt loppuvuodesta 2012, joten voisi sanoa lapseni kasvaneen Papun matkassa. Ensimmäisen kerran taisin tutusta Papun tuotteisiin Tamperelaisessa Super Mukava-vaateliikkeessä, joka on muutenkin lempikauppojani.

Papu syntyi äidin ja kuvittajan kohdatessa toisensa. Papun mallistoissa on vahvasti sadun henki läsnä mutta kuosit ja värit ovat kuitenkin rauhallisia ja sukupuolineutraaleja. Papun toinen mallisto ilmeistyi 2014 ja mukaan tulivat nopeasti myös aikuisten vaatteet ja tällä hetkellä tuntuu, ettei Papua pysäytä mikään.  Mesenaattirahoituskin oli muistaakseni jokin aika sitten, tavoite täyttyi hetkessä ja mielestäni sekin kertoo onnistuneesta liikeideasta.

Papun päämaja sijaitsee Nokialla, joten kovin kaukana omasta kodistani näiden suunnittelu ei tapahdu. Suomen vaateteollisuuden vedellessä viimeisiä henkäyksiään vaatteiden valmistus tapahtuu Portugalissa suomelaisessa omistuksessa olevassa ompelimossa. Fashion Revolutionin merkeissä olen nähnyt kuvan näistä ompelijoista sosiaalisessa mediassa. Papun puuvilla tulee Turkista ja se on sertifikoitua luomupuuvillaa.




Arvostan Papulta paljon myös sitä, että Nanson ilmoittaessa sulkevansa Nokian tehtaansa (viimeinen suomalainen vaatetehdas) Papu yhdessä Weecosin ja Taukon kanssa lähti kehittämään tehtaalle toimintaa.  Aivan mahtavaa, että joku haluaa pitää kiinni siitä, ettei tekstiiliteollisuus häviä kokonaan tästä maasta. Meillä on kuitenkin vahva pohja ja ammattitaito sille, vaikka palkkakustannuksissa emme voitakaan Aasian maita. Tampereen kaupunki on aikoinaan rakentunut teollisuuden ympärille ja iso osa siitä teollisuudesta on ollut tekstiiliteollisuutta.


Papun tarinan voi lukea täältä.  Ihania vaatteita löytyy mm. Weecosilta. Meillä on Suomessa aivan mahtavia vaatevalmistajia, kuten Papu ja Uhana ja ne ansaitsevat todella paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä mediassa. Papun vaatteet ovat saanet meidän perheessä viime aikoina aina vain enemmän ja enemmän jalansijaa, vaikka edelleen kaipaan sitä, että ne myös ommeltaisiin Suomessa. 


On muuten ollut hieno huomata, kuinka osa Papun vaatteista myydään loppuun saman tien kun ne tulevat saataville. Olin kuullut huhuja mustasta Kanto-mekosta, mutta se oli Weecosista jo loppunut kun asian itse tajusin. Onneksi löysin Tampereen Taito-shopista sattumalta itselleni yhden kappaleen. Kun kävimme siellä, kaikkia kokoja oli jäljellä ja vinkkasin yhteen Facebook-ryhmään asiasta. Hetken päästä ne olivatkin jo loppuunmyyty. Itselläni on näissä kuvissa S-koko, lisäksi Uhana VUORI-leggarit ja muutaman vuoden takaiset UGG-kengät jotka eivät pärjänneet bernille eräänä päivänä ja ovat nykyään käytännössä käyttökelvottomat. 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Mehupuristimesta

Mehustaminen on nyt hetken ajan ollut niin sanotusti jäähyllä. Joulun loman vuoksi tein etukäteen pitkää päivää, mikä tarkoitti sitä että olimme arkisin kotona noin kello 19 mikä oli pääsääntöisesti 12 tuntia sen jälkeen kun kotoa lähdimme. Illat menivät siihen, että syötiin, tehtiin pakolliset kotityöt ja sitten nukkumaan. Eipä siinä paljon mehustaminen käynyt mielessä ja korvasin tuoremehut kaupan mehuilla joihin lisäsin ravintolisät ja viherjauheet joukkoon.

 
Yhtenä päivänä innostuin keskustelemaan työkaverinin kanssa mehustamisesta. Itseähän hankin ensimmäisen mehustimeni viime vuonna terveellisistä elämäntavoista innostuneena. Ensimmäiseksi mehustimeksi valikoitu Philips HR1871/70 joka kyllä ajoi asiansa. Yksi iso ongelma Philipsissä oli kuitenkin sen pitämä meteli. Itse vihaan kaikkea kovaa ääntä ja kun mehustin pitää maantieporaan verrattavaa ääntä käytön yhteydessä, niin siitä on ilo ja harmonia kaukana. Jostakin sitten löysin tieni Froothien sivulle ja tilasin itselleni sitä kautta Optimun 600 mehustimen. Optimumin idea on täysin päinvastainen kuin mitä Philipsissä on. Siinä missä Philips pilkkoo ja rusentaa voimalla varmaan pienet kivetkin, Optimun pyörittää ainesosat hitaasti sentrifugissaan. Ääni on kestettävä eikä yhtään häiritsevä.  Frotthien sivun mukaan äänitaso on 40-60dB. Toinen asia, mikä Optimumissa on plussaa on mehun määrä. Koska ehdin jo luopua Philipsistämme, en pysty tekemään täyttä vertailua. Kuitenkin se tavara mikä tulee Philipsistä ulos, on kosteaa kun taas Optimumin mehujäte on pelkkää kuivaa kuitua jolloin kaiken järjen mukaan mehua tulee lopputuloksena enemmän.


Optimumin kokoaminen on kohtuu helppoa. Runkoon kiinnitettävissä osissa on kohdistusmerkit, kuten yläpuolella on näkyvissä. Mitään osia ei saa eikä pidä runnoa paikoilleen. Kaikki napsahtavat oikeassa kohdassa ollessaan helposti paikoilleen. 

Mehustimessa tykkään siitä, että mehuvalikoima on laaja. Toinen hyvä uoli on se, että sinne voi lykätä kaikki nuhjaantuneet vihannekset ja hedelmät ja lopputuloksena on käyttökelpoista mehua. Itse olen viime aikoina tehnyt paljon parsakaalimehua. Parsakaalista on ainakin itselläni aikaisemmin jäänyt varsi käyttämättä. Nämä yllä olevat kasvikset menivät tällaisenaan mehustimeen. 

Mehustimessa on kaksi ulostuloaukkoa: toisesta tulee mehu tai smoothie ja toisesta kuitu. Optimumissa on mukana kaksi erilaista välineistöä ja toisella saa tosiaan mehua ja toisella smoothieta. Itse olen toistaiseksi kokeillut pelkkiä mehuja. Kuiva kuitu on helppo heittää biojätteeseen.

Optimum on melko painava mutta se on tässä tapauksessa pelkästään hyvä asia. Philipsin mehustimen muistelen painavan suurin piirtein saman verran. Paino tekee mehustimesta jykevän, eikä tarvitse pelätä että se karkaa pöydältä mehustaessaan.  Alla olevassa kuvassa on mehustimen kahva, mikä tekee siirtämisestä helppoa.


Tein parsamehua, tomaattimehua, ananasmehua ja punajuurimehua. Tein kaikki mehut eri purkkeihin ja yhdistelen niitä sitten tarpeen mukaan. Ilmeisesti virallinen ohje on, että mehu pitäisi juoda aina tuoreena, mutta itse olen kyllä laittanut mehuja pakastimeen. En yksinkertaisesti jaksa mehustaa useana päivänä viikossa joten pääsen helpommalla kun teen isompia määriä kerralla ja käytän niitä sitten suoraan pakkasesta. Esimerkiksi inkiväärin kohdalla olen valuttanut mehun jääpalamuotteihin ja sieltä saan lisättyä mehuihin ja smoothieihin juuri sopivan määrän inkivääriä. 
 
 Ainoa asia mitä kaipaan Philipsissä on sen helppo puhdistaminen. Philipsissä osat olivat konepestäviä, Optimumissa ei. Yleensä käytön jälkeen ajan mehustimen läpi vettä noin litran verran. Tämän jälkeen irroitan kiinni jääneet kuidut mukana tulleen harjan avulla. Sitten tiskaan irto-osat käsin. Jos siis jotakin tähän mehustimeen saisi toivoa lisää, niin konepestävyyttä. Muuten kaikki on kohdallaan. Mehustimesta menee läpi isommatkin palat suuaukon ollessa 7,5 cm. Tehoa koneesta löytyy 240 wattia ja jos vertaa Philipsin 1000 wattiin niin määrä tuntuu pieneltä. Mutta kyseessä on toimintaperiaatteeltaan erilainen laite. Froothie toimii hitaalla pyörimisliikkeellä kun taas Philips rutistaa voimalla. Olen testannut kohtalaisen kovat parsakaalit molemmilla ja lopputuloksena sanoisin, että Optimumista tuli enemmän mehua. Optimumin lisäksi minulla ei ole kokemusta muista hitaista mehulingoista, mutta ilmeisesti Optimumissa on kierrosnopeutta muita vastaavia enemmän.

  



Nähtäväksi jää, tuliko mehustimesta 2010-luvun leipäkone. Itse olen kyllä tykännyt ja biojätteen määrä on entisestään vähentynyt sekä kasvisten kulutus lisääntynyt tämän laitteen myötä. Tajusin muuten juuri viime viikolla muun perheen sairastaneen flunssan itseni siltä säästyessä. Vahva veikkaus, että kiitos menee viherpirtelöille ja kasvismehuille.

Lisää Optimumista löytyy täältä.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Sunnuntaista

Olen täällä blogissa joskus kertonut harrastuksistani. Vapaalasku on ollut iso osa elämääni vielä muutama vuosi takaperin kunnes kroppa ei enää oikein kestänyt. Toisena rakkaana mutta pakon edessä sivuun jääneenä harrastuksena on ollut kiipeily. Lisäksi harrastan sukeltamista mutta sen suhteen aika rajoittaa kaikista eniten. Mutta kun ihmisen rakkaimpiin harrastuksiin kuuluu edellämainitut kolme lajia, on tässä vuosien aikana tullut totuttua siihen, että harrastusporukassa sattuu ja tapahtuu. Ihmiset loukkaavat itseään jatkuvasti, välillä pahemmin ja välillä paremmin. Lisäksi viime vuosina vuorten rinteille on jäänyt muutama tuttu ja tutun tuttu.

Se, että välillä sattuu ja tapahtuu ei tule kenellekään kiipeilevälle tai laskettelevalle yllätyksenä. Vaaralliset harrastukset pitävät sisällään riskejä, jotka jokainen meistä harrastajista tiedostaa. Järjen käytöllä pääsee pitkälle, mutta aina se ei riitä. Asioita sattuu ja tapahtuu vaikka olisi kuinka varovainen ja toimisi kuinka oikein ja sääntökirjan mukaan. Olen jäänyt reissuillani muutaman kerran pienen lumivyöryyn. Molemmilla kerroilla vyöryn laukaisi yläpuolellani laskenut ihminen, jonka ei olisi pitänyt edes olla siellä laskemassa.

Kerran Italiassa en suostunut lähtemään oikaisemaan erään lumiseinän kautta, koska edellisenä päivänä oppaamme oli sanonut, että seinä tulee vielä alas lähiaikoina. Muutama tunti päätökseni jälkeen seinä tuli alas ja vyöryyn jäi viisi ihmistä. Minun päätökseni johdosta koko meidän porukka lähti kiertämään enkä oikeastaan halua edes ajatella mikä olisi ollut se huonompi vaihtoehto.

Kirjoitan tätä tekstiä sunnuntai-iltana. Tänään kuulin huonoja uutisia Alpeilta. Tällä kertaa kyseessä oli ihminen, jonka tunsin mutta jota en ole useaan vuoteen nähnyt. Kaveri, joka oli aina iloinen ja rakasti laskemista. Viimeksi perjantaina katselin Instagrammissa hänen kuviaan. Meistä parhaat lähtevät ensin ja sitä on välillä niin vaikea ymmärtää. Vielä tänään Facebookin uutisvirta on täyttynyt jäähyväisistä ja kaikilla on ollut se sama sanoma. Kaveri oli aina iloinen ja rakasti laskemista.

Monesti näiden uutisten yhteydessä ihmetellään sitä, miksi sinne vuorelle pitää mennä. Se, että sitä pitää ihmetellä kertoo jo kaiken. Sillä ihmettelijällä ei ole mitään hajua siitä, mitä on laskea puhtaassa puuterilumessa, kääntyä isoja käännöksiä ja pysähtyä suu täynnä lunta. Ja sen pysähtymisen hetkellä tunnet eläväsi. Toiset saavat sen elämisen tunteen arjesta, toiset kuntosalilta ja kolmannet kaipaavat jotakin ihan muuta. Osa etsii sitä tunnetta koko elämänsä löytämättä ja osa meistä löytää sen vuoren rinteeltä. Osa jostakin ihan muualta.

Samalla kun suremme menetystä tunnemme iloa siitä, että ihminen on saanut lähteä täältä tehden sitä mitä rakastaa.

Kevyitä ja syviä lumia sinulle kaveri. 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kookosöljystä


Olimme jouluna viikon verran Lapissa. Tänä vuonna päätimme eräjormailla ja teimme reissun omalla asuntoautollamme. Rohkeasti vain, sinne pakkaseen. Menomatkalla olimme yötä Ranualla ja paluumatkalla Oulussa. Hyvin kesti auto ja sisällä oli lämmintä. Ranualla jopa niin lämmintä, että yöllä piti avata kattoluukku.

Matkalle pakatessani mietin, mitä kaikkia purkkeja otan mukaan. Minä, purnukkahamsterina, olen ajoittain hieman pulassa reissuun lähtiessäni koska tavaraa ei kuitenkaan huvittaisi rahdata mukaan määräänsä enempää. Vaikka nyt meidän autoon aika paljon mahtuukin.

Kookosrasva on kuulunut kosmetiikkavarastooni yli vuoden verran. Olen käyttänyt sitä pääasiassa rasvan korvikkeena jalkoihin ja vartalolle. Täytyy muuten kehua, että kantapäät kyllä pehmenevät jo muutaman päivän käytön jälkeen mutta jos rasvaa ei muista laittaa joka ilta, ne kovettuvat varsin nopeasti takaisin. Olen kuullut  myös, että öljy tekee hyvää kuiville hiuksille, mutta en ole itse sitä kokeillut, hiukseni kun ovat olleet varsin hyvässä kunnossa viimeisen vuoden verran värjäämättömyyden ja säännöllisten kampaajavisiittien vuoksi.

Tänä vuonna päätin, etten ota mukaan kookosöljyn lisäksi mitään kasvorasvaa enkä silmämeikinpoistoainetta. Hyvä ajatus, mutta en muistanut sitä enää siellä Lapissa. Onneksi unohdin myös meikkini kotiin yhtä ripsiväriä lukuunottamatta. Olihan se tosin hieman koomista miettiä, miten unohdin meikinpoistoaineen kotiin mutta en silloin tosiaan muistanut, että tein sen ihan tarkoituksella.

Tarinan mukaan kookosöljyä voi käyttää ruoanlaitossa ja kauneudenhoidossa melko vapaasti. En ole vielä hiuksiini tätä kokeillut, mutta rasvana se kyllä toimii iholle varsin hyvin. Ruoanlaitossa meillä pääsääntöisesti käytetään rypsiöljyä, mutta muutaman kerran on kyllä tullut tätäkin testattua. Reissuun laiton öljyä isosta purkista pienempään. Lasipurkit toimii hyvin, vaikkakin jos lähtee reppumatkalle, niin suosittelen kylläkin muovisia versioita. Nämä lasiset kun painavat jonkin verran. 

Kookosöljyn kanssa kannattaa myös muistaa se, että liian lämpimässä siitä tulee varsin juoksevaa ja taas kylmemmässä se taas muistuttaa koostumukseltaan jääkaapista otettua voita. 
 


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ehdottomasta tammikuusta


Tammikuu alkoi ja Facebook ja muu sosiaalinen media täyttyi kaikenmaailman tipattomista, gluteiinittomista ja sokerittomista tammikuista. Itsekin päädyin pitkästä aikaa viettämään tipatonta tammikuuta. Viimeksi vuonna 2010 aloitin tipattoman vuoden joka kylläkin loppui jo vappuna. Vuonna 2013 aloitin en osta uusia vaatteita-vuoden joka kesti heinäkuulle. Jokainen vuoteni on lähtenyt ajatuksesta vähentää jotakin asiaa elämässäni mutta en ole koskaan ottanut niitä kovin vakavasti. Nyt tämä tipaton kuukausi lähti lähinnä siitä liikkeelle, että olen jälleen nukkunut huonosti enkä oikein jaksa keskittyä. Vaikka olen enemmänkin sellainen viinilasi illassa kuin perseet olalle kerran tai kaksi vuodessa, niin jotenkin koin pienen irtioton alkoholista olevan paikoillaan. Loppuelämän absolutista minusta ei tule, rakastan liikaa hyvän ruoan ja hyvän viinin yhdistelmää. 

Se mikä tässä tammikuussa sai minut kirjoittamaan, on se ehdottomuus millä kuukautta vietetään. Gluteiiniton tammikuu? Sokeriton tammikuu?  En tiedä mistä se nykyvillitys on tullut, missä maito- ja viljatuotteet ovat kaiken pahan alku?  Olen lukenut salaliittoteorioita siitä, kuinka Valio on aivopessyt meidät suomalaiset käyttämään maitoa ja valtio ja THL ovat mukana salaliitossa. 

En ole kovin perehtynyt ravitsemustieteeseen, mutta tiedän ettei Suomessa ole kovinkaan montaa korkeakoulutuksen saanutta ravitsemuksen ammattilaista, joka olisi sitä mieltä, ettei maito ole tärkeä osa pohjoismaalaista ruokavaliota. Maidon proteiinin ja kalkin pystyy kyllä korvaamaan muutenkin, mutta se vaatii jo oikeasti perehtymistä asiaan. Juuston syöminen on omasta mielestäni paljon helpompaa ja silloin kun olin 20 kiloa laihempi ja voin paremmin kuin ikinä sitä ennen tai sen jälkeen, käytin maitotuotteita kohtuudella. Sama pätee omalla kohdallani myös viljaan. 

Lähinnä siis olen jäänyt miettimään tätä totaalikieltäytymistä. Harva ruoka-aine on meille välttämätön mutta yhden jäädessä kokonaan pois ruokavaliosta pitäisi oikeasti tietää mitä siihen tilalle ottaa. Lisätyn sokerin poisjättö tosin ei tee kenellekään meistä pahaa, paitsi ehkä henkisesti. Mutta kaiken tämän ehdottomuuden keskellä ei voi olla miettimättä, että mitäpä jos söisimme kohtuudella kaikkea ja ihan vain nauttisimme elämästä? 



Päivän asuna Dolge & Gabbanan laukku, Globe Hopen tunika, Nanson neuletakki, Mukavan housut ja Arctipsin huopikkaat, jotka ovat muuten olleet painonsa arvosta kultaa näillä paukkupakkasilla. Kaulassa vielä Balmuirin huivi. 



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ekologista vaatevaihtoehdoista


Aloitetaan vuoden asukuvat tällä asukokonaisuudella millä kävin katsomassa uusimman Star Warssin uuden vuoden päivänä. Oli muuten hyvä leffa, ehkä paras Tähtien sota tähän astisista, sori vaan George Lucas. Koska käymme niin harvoin missään ihmisten ilmoilla, enkä oikeasti töihin halua kovinkaan paljon laittautua, muutenkin kuin asiallisen ihmisen näköiseksi, niin laittauduin sitten näinä harvoina kertoina sitäkin enemmän. Yksi tämän blogin tavoitteinahan on sitä paitsi  näyttää, että ihminen voi pukeutua omalle tyylilleen uskollisesti vaikka pukeutuisikin eettisesti valmistettuihin tai kierrätettyihin vaatteisiin ja asusteisiin. 


Olen ostanut tavaraa Vestiairen Collectiven kautta nyt vajaan vuoden ajan. Aluksi ostin sieltä vain käsilaukkuja mutta nyt olen löytänyt muutamat kengätkin. On helppo ostaa kenkiä, kun on todennut saman merkin kenkien sopivan omalle lestilleen. Lisäksi luen paljon arvosteluja ja kyselen ihmisiltä mielipiteitä. Tästä asusta minulle on Vestiairesta päätynyt Isabel Marantin kengät ja Dolge&Gabbanan laukku. Vestiaire jakaa mielipiteitä, mutta itse olen ollut pääasiassa tyyvyäinen. Reklamaatio ei kuitenkaan aina onnistu helposti joten jokainen osto kannattaa miettiä loppuun asti ja suosittelen myös maksua Paypalin kautta, koska sitä kautta rahojen saanti takaisin käsittääkseni onnistuu kaikista helpoiten. Itselläni on jäänyt kaksi ostamaani tuotetta saapumatta, toinen ei saapunut ikinä Vestiairelle asti ja toisella oli jotakin sellaista vikaa, ettei sitä lähetetty minulle ollenkaan. Vestiaireen pääset tutustumaan täältä.


Muuten päivän asuna on MEM:n housut, lisätietoa merkistä löytyy täältä, mutta lyhykäisyydessään kyseessä on Suomessa valmistettu vaatemallista, jonka materiaalina on kierrätetty materiaali. Housut ovat hauskat ja vaikka ostin ne sovittamatta pelkän kokotaulukon avustuksella, olen ollut kokoon tyytyväinen. Lisäksi päällä on Mukavan Silja-neuletakki, joka on yksi lempivaatteistani, Second Changen tunika joka on valmistettu Nanson ylijäämäkankaasta ja kolme vuotta vanha Vuittonin huivi. Kädessäni on Suomessa valmistetut Joco Björneborgin rukkaset, jotka ovat myös yli 90% kierrätettyä materiaalia. 

Osa tästä asukokonaisuudesta on ollut käytössäni jo muutaman vuoden, kuten tuo Second Changen tunika, joka ei kyllä tässä mustassa värikokonaisuudessa kovin paljon erotu. Mustat neuleet ovat myös ajattomia ja jos ne ovat laadukkaita, niin niihin kannattaa myös panostaa rahallisesti. Mukavan vaatteista itselläni ei ole koskaan ollut laadun puolesta mitään valitettavaa, eikä kyllä muutenkaan. 189 euroa neuletakista voi tuntua paljolta, mutta kun takkia on käyttänyt kaksi vuotta vähintään viikoittain ja se on edelleen kuin uusi, niin mielestäni hinta-laatusuhde kohtaa oikein hyvin. Monet esimerkiksi Espritin ja DC:n neuleistani ovat menneet vuodessa niin nukkaisiksi, etten ole enää kehdannut niitä käyttää kesämökin ulkopuolella. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Teri Niitin imetysgatesta

Eilen illalla pääsin seuramaan niin sanotusti livenä Teri Niitin imetysgaten kehittymistä. Vietän aikaani eräässä äiti-ryhmässä Facebookissa ja sinne tuo Terin julki-imetystä paheksuva päivitys ilmaantui melko pian julkaisunsa jälkeen. Ja siitähän se sitten lähti. Aamulla asia oli noteerattu jo Lähiömutsiblogista Helsingin sanomiin asti. Voi Teri, etkö todellakaan tiennyt, ettei äitejä kannata suututtaa, ainakaan julkisesti sosiaalisessa mediassa?

Jälleen kerran tuli huomattua se, että osa imettävistä äideistä viettää aikaansa somen parissa. Ja missäpä muuallakaan, kun käsittääkseni imettäminen saattaa olla varsin aikaa vievää puuhaa. Näinpä kaikki äitiyteen liittyvät mielipiteet leviätä sitä kautta varsin nopeasti ja kun erehdyt sohaisemaan siihen suuntaan negatiivisesti, tulet saamaan aivan varmasti reaktion. Ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Vielä tänään aamulla, Terin anteeksipyynnön jälkeen, äitiryhmässä kehoitettiin antamaan Terin yritykselle Facebookissa negatiivista palautetta sekä lähettämään hänelle yksityisviestejä somen kautta ja paheksumaan hänen ilmaisemaansa mielipidettä. Anteeksipyyntö oli kuultu, mutta sitä ei oltu vielä täysin hyväksytty.

En itse ole koskaan imettänyt, enkä ole mikään julki-imetyksen puolesta- tai vastaanpuhuja. Laitan julki-imetyksen kategoriaan, johon kuuluvat asiat joita vastaan minulla ei ole mitään, joita voisin itse tehdä mutta oman kokemuksen puuttuessa en osaa suhtautua asiaan suurella intohimolla. Se, miksi Terigate alkoi minua vaivaamaan, oli se raivon määrä minkä Teri sai niskaansa.

Yritän noudattaa omassa elämässäni linjaa, jossa sanon somessa saman minkä sanoisin vasten kasvoja julkisesti. Nyt Teria on nimitelty, uhkailtu ja hänen seksuaalinen suuntautumisensakin on vedetty mukaan asian käsittelyyn.  Osa palautteesta oli todella julmaa, ilkeää ja pahansuovaa. Vaikka Teri itsekään ei tässä mikään enkeli ollut, niin mielestäni henkilökohtainen uhkailu ja nimittely ei ole asiaankuluvaa millään tavalla ja sen joukkoon häviää ne asiallisetkin palautteet hyvin nopeasti.

Teri toimi väärin jakamalla sosiaalisessa mediassa kuvan naisesta imettämässä ja arvosteli tätä toimintaa.Suurin vääryys tuli siinä kohdassa, kun kuvassa esiintyvä nainen oli selvästi tunnistettavissa. Pelkkä mielipiteenilmaisu tuskin olisi nostanut moista paskamyrskyä, vaikka mielipide ei olisikaan kaikkien mieleen. Mutta oliko kyseessä todellakin niin suuri virhe, että vielä anteeksipyynnön jälkeen virheen tekijä ansaitsee julkista sanallista kivitystä? Miksi minusta tuntuu siltä, että olemme hävittäneet sosiaalisen median myötä käytöstapamme? Onko todella niin, että jos yksi ihminen tekee virheen, niin se oikeuttaa hänen kohdallaan nimittelyyn ja uhkailuun? Ja miksi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen pitää vetää asiaan mukaan? Teri ei toiminut tässä tilanteessa oikein, mutta peiliin katsomisen paikka on kyllä myös muutamalla (sadalla) muullakin asiaan kommentoineella kanssaihmiselläkin. Josko jatkossa yritettäisiin kaikki pysyä asialinjalla myös antamamme palautteen suhteen?

Loppujen lopuksi Teri taisi tehdä julki-imetykselle suuren palveluksen. Seuraavan kerran kun suomalainen julkisuuden henkilö aikoo arvostella julkisesti imetystä, niin hän varmaan miettii kaksi kertaa. Ja jokainen äiti, joka arkailee imetyksensä kanssa, sai nyt melkoisen rohkaisun olla välittämättä yksittäisten ihmisten vaivannäöstä imetyksen suhteen. Terin negatiivinen mielipide kun jäi melko yksinäiseksi äitien vastahyökkäyksen alla ja hyvä niin. Tämä vuosi alkoi sillä, että julkinen mielipide teki julki-imetyksestä hyväksyttävää jopa Finnairin ykkösluokassa. 

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uuden vuoden lupauksista

Mietin pitkään mitä lupauksia tekisin täksi vuodeksi. Kaikenlaista kasvisyönnistä kuntokuuriin välähteli mielessäni, mutta toisaalta ne ovat asioita missä haluan haastaa itseni joka tapauksessa, vaihtui vuosi tai ei. Näin ollen päätin, etten varsinaisesti lupaa mitään muuta kuin olla entistä enemmän läsnä lapselleni ja olla hänen seurassaan vähemmän stressaantunut ja kiukkuinen ja aina vain enemmän kärsivällisempi. Tämän yhden päätöksen lisäksi haluan haastaa itseni huonona ekoihmisenä aina vain parempaan suuntaan ja siksi listasin itselleni asioita, joissa voin parantaa omaa käytöstäni oman hiilijalanjälkeni pienentämisessä.

1) Kuljen enemmän pyörällä töihin, töissä ja töistä pois. Työmatkani on yhteen suuntaan reilu 20 km ja pääsääntöisesti kuljemme koko perhe matkat yhdellä autolla. Työpäivän aikana käytän polkupyörää jonkin verran, hieman säistä riippuen. Jatkossa otan tavoitteekseni keväästä lähtien kulkea myös joinakin päivinä töihin pyörällä. Toki muu perhe kulkee niinä päivinä autolla kun lapsen hoitoon vienti sitä vielä toistaiseksi vaatii. Jos menisimme kaikki julkisilla tai pyörillä, niin koiran päivät puolestaan venyisivät 12 tuntisiksi, eikä se ole reilua koiraa kohtaan.

2) Syön vähemmän lihaa ja eläinperäisiä tuotteita. Tämä on vaikeaa, olen aina ollut sekasyöjä joka rakastaa juustoa. Olen kuullut vegaanijuustoista, mutta toistaiseksi käytän mielummin kotimaista lehmänmaitojuustoa kuin ulkomailta tuotua vegaanijuustoa. En usko, että haluan koskaan olla täysvegaani, mutta haluan syödä mahdollisimman ekologisesti ja ekologinen ruokavalio on yksi asia, mihin haluan jatkossa perehtyä enemmän.

3) Ostan ruokaa vähemmän kaupasta ja pyrin enemmän miettimään viikon ruokalistoja niin, ettei ruokaa menee roskiin tai koirallekaan määräänsä enempää. Koira kun alkaa olemaan tuhdissa kunnossa, ressukka kun joutuu toimimaan meidän jätesankona.

4) Yritän käydä lyhyemmän aikaa suihkussa ja käyttää viileämpää vettä.

5) En matkusta lentokoneella tämän vuoden aikana ja matkustamisessa suosin paikallisia pienyrittäjiä aina mahdollisuuksien mukaan suurien ketjujen sijasta.

6) En heitä mitään käyttökelpoista roskiin.

7) En hamstraa itselleni kankaita enkä lankoja. Ostan uusia vasta kun vanhat on käytetty pois.

8) Kerään roskia maasta roskakoriin.

9) Poltamme takkaa vain silloin kun siihen on lämmittämisen puolesta oikeasti tarvetta, ei tunnelmanluojaksi.

10) Yritän kokonaisuudessaan välttää turhia ostoksia ja laitan virheostokset nopeasti eteenpäin.

Näillä eväillä eteenpäin. Lupaan kuitenkin tekeväni edeleen ajoittain mielihaluostoksia mutta jatkan kehittymistäni ekoihmisenä edelleenkin.