lauantai 31. tammikuuta 2015

Itsetehtyä kaulasta nilkkoihin

Ei voi sanoa, että päästä varpaisiin kun vain paita ja housut ovat itsetehdyt. Ajoittain mietityttää, että millaisen vaatesuunnittelijan se maailma minussa menettääkään. No, ei nyt oikeasti. Riittää kun itse tykkää ja käyttää.


Paita, mekko tai vaikkapa tunika on tehty Mallikelpoinen-blogin ohjeella. Kangas on tilattu Kestovaippakauppa.comista ja tosiaan ensin tein legginssit ja sitten tilasin kangasta lisää paitaan. Ja kun metrin verran tilasin kangasta, niin tein sitten koko kankaan verran kerralla. Alareunaa voi vetää vielä alemmaksi, jolloin tämä itseasiassa toimisi kokohameena tai mekkona, mitä nimitystä nyt itse kukin tykkää käyttää. Tykkään yhdistää yhden värikkään vaatteen muuten yksiväriseen kokonaisuuteen. Olen tähän paitamekkoon kyllä todella tyytyväinen, ei sitä ehkä töihin laittaisi mutta näin vapaa-ajalla se toimii oikein hyvin. Jos siis tykkää värikkäistä kuoseista.


 
Päivän asussa muuten:
Legginssit: Itsetehty / Nosh
Kengät: Nokian jalkineet / Sokos / 12/14
Reppu Lumi / Lumiaccessories.com / ?/14
Pipo Papu / Sokos / Syksy 2014
 
Oli muuten pettymys huomata, että Tampereen Sokoksen remontin myötä Papun ja Uhanan Pop Uppi oli hävinnyt, tai ainakaan emme sitä tänään löytäneet mistään.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Onni on.

Aloitin vuoden alusta Instagrammiini uuden tunnisteen #onnion. Pyrin päivittäin kuvaamaan yhden asian joka on tuonut minulle iloa sinä päivänä. Ja nimenomaan jonkun pienen asian, jonka olemassaolo tuo onnenhetkiä arkeen.

Tässä yltäkylläisyyden täyttämässä maailmassa emme kovinkaan usein pysähdy miettinään kuinka paljon iloa pienistä asioista voi olla. Se pieni asia voi olla hyvä huulirasva tai lapsen antama poskipusu. Tärkeintä kuitenkin olisi, että ne pienet hetket huomaisi ja niistä osaisi iloita.

Pyrin nyt huomioimaan niitä pieniä asioita entistä enemmän ja Instagrammi toimii siinä apuna.

Tänään #onnion lapsen kotimaiset Höön vaatteet. Suomessa suunniteltu ja valmistettu ja ennen kaikkea päällä mukavat ja pirteän näköiset.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Jemmaaja vai hamstraaja

 
Viimeisen kahden viikon ajan olen tyhjentänyt varastoa lapsen vaatteista. Niistä ihanista vauvavaatteista, jotka meillä lähtivät koosta 56. Nyt ollaan koossa 86 ja liian pieniä vaatteita ja vaippoja on liian monta laatikkoa. Osan olen ostanut, osa on saatu. Jotkut ovat kuin uusia ja osa paljon käytettyjä. Paljon on kotimaista, kiinalaista ei juurikaan. Ja yllättävän paljon on perintövaatetta, joka on ollut minulla tai veljelläni käytössä joskus useampi kymmenen vuotta sitten.

Hamstrasin vaatteita vauva-aikana kun halusin ottaa siitä kaiken irti ja pelkäsin, ettei siihen tule toista mahdollisuutta enää koskaan. Sitten jemmasin vaatteet varastoon kun toivoin, että ne kuitenkin pääsisivät vielä joskus käyttöön. Enkä toivonut tätä vähiten siksi, että useampi kuin yksi ihminen sanoi meille, että se toinen tulee paljon helpommin nyt kun ensimmäinen on saatu. No, voin kertoa että ei tule. Nyt kun toinen tuntuu kaukaiselta toiveelta, on aika hankkiutua eroon ylimääräisistä. Ja kun tässä projektissa pääsin siihen vaiheeseen jossa kaikki vaatteet olivat olohuoneessa levitettynä, ahdistuin.

Ahdistun osittain siksi, että jokaisen poistuvan vaatteen myötä poistuu myös toiveajattelu siitä, että meillä vielä joskus olisi toinen lapsi, jolle ei tarvitsisi ostaa uusia vaatteita. Osittain ahdistun siksi, että en ymmärrä miten siitä materiasta voi olla niin vaikea luopua? Ajattelinko keinotuolissa sitten joskus katsella niitä 25 erilaista bodya ja muistella meidän lapsen vauva-aikaa? Juu, aivan varmasti. Ja miksi ihmeessä niitä vaatteita on niin paljon? Kuinka monta paria potkuhousuja on yksi pieni ihminen voinut tarvita? Entä miksi minulla on pussillinen parittomia villasukkia, jotka isäni isoäiti on neulonut? Tai reikäinen paita kokoa 86 ajalta kun Finnwear teki lastenvaatteita Suomessa?

Miten se voi olla niin vaikeaa heittää ne "muistosukat" roskiin? Joo, niille voi löytyä pari joskus vaikkakin se toinen sukka on ollut hukassa viimeiset 32 vuotta. Tai ne voi purkaa ja niiden langasta voi tehdä jotain muuta sitten kun kaikki uudemmat tässä taloudessa olevat langat on käytetty eli vuonna 2100. Oikeasti, miten tällaiseen pohtimiseen voi edes kuluttaa aikaa? Ota se pussi ja vie se roskiin. Viikon päästä et muista enää koko pussia.

Valehtelematta mietin yksi päivä hetken ajan rikkinäisen sukan kohtaloa. Mietin ihan tosissani raaskinko heittää sukan roskiin vai laitanko sen kaappiin niiden 20 muun rikkinäisen sukan kanssa odottamaan sitä hetkeä kun mieheni tajuaa, että meillä on olemassa hyllyllinen rättejä?

Tässä maailmassa jossa asumme, ahdistumme liiallisesta tavarasta samalla kun osa meistä ahdistuu siitä, ettei mitään käyttökelpoista voisi hävittää. Mikä on itsessään hyvä ajatus, mutta kun niitä sukkia alkaa kertymään niin jossakin menee se raja kun järkevä jemmaaminen muuttuu sairaanloiseksi hamstraamiseksi. Kyllä, sillä rikkinäisellä sukalla voi pyyhkiä pölyjä. Mutta kun niitä sukkia on niin paljon, ettei kaapinovi mene enää kiinni, niin voi todeta jonkun rajan ylittyneen.

Kyllä, kaikkea voi joskus tarvita. Ekologisesti ajateltuna kaikki kannattaa kierrättää ja uusiokäyttää ja ennen kaikkea käyttää loppuun asti. Mutta joskus pitää vain päästää irti ja ennen kaikkea heittää roskiin vaikka sille tavaralle löytyisi Pirkka-nikseistä 101 keinoa uusiokäyttöön. En aio olla loppuelämääni hamstraaja ja jemmaamisestakin yritän eroon.


 
Päivän asu:
Paita Ivana Helsinki / IvanaHelsinki.fi
Farkut Me&I
Kengät Marc By Marc Jacobs
Pipo itsetehty
 
Se villasukkapussi on muuten edelleen tallessa.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Tein tämän ja sitten löysin Photoshopin

Otsikko, joka olisi kuulostanut paremmalta englanniksi. No mutta. Päällä on paita, joka on itsetehty. Viljamin puodin joustocollege. Jossakin välissä haalin noita kotimaisia kankaita, ensisijaisesti ajatuksena tehdä niistä itselleni vaatteita. Nyt kun olen toteuttanut useammankin ideoistani, olen huomannut etteivät nämä kuosit enää iske.
 
Ja tarkoitan etteivät ne nimenomaan iske omien vaatteideni kohdalla. Lapselle näistä voi tehdä vaikka mitä kivaa. Tämä kyseinen paita saa nyt kuitenkin jäädä kaappiin. Seuraavaksi aion tehdä itselleni oloasun Viljamin puodin Panda-joustocollegesta. Olen nimittäin kuluttanut puhki useamman parin Calvin Kleinin pyjamahousuja ja seuraavaksi haluan jotain kestävää.
 
Kuvat pääsivät myös Photoshop-harjoittelun uhriksi. Tällä erää on käytetty vain automaattisäätöjä, eikä lopputuloksella voi kehua.
 



tiistai 20. tammikuuta 2015

Sanna Hopiavuori

 Sannan vaatteet ovat jääneet mieleen jo pitkältä ajalta. Vihdoin syksyllä tilasin itselleni Yalon kautta Sannan nahkahousut ja nyt vielä ennen joulua tämän takin. Materiaali on ylijäämää tai kierrätettyä. Takki on villaa ja vuori polyesteriä. Keväällä sitten toivottavasti tälle löytyy käyttöä.

 
 
 
Automaattilaukaisimella otetut kuvat, säästettiin aviomiestä kuvauskiusaamiselta.
Laukku Salmiakstudio / weecos.com / 12/2014
Housut Me&I /kotikutsut / syksy 2014
Kengät Marc By Marc Jacobs / Stylebop.com / 8/2012
Pipo itsetehty
 
Kun vertaa pipokuvaa ja alla olevaa kuvaa jossa asukokonaisuuteen pääsi pipon sijaan Coston hattu, voi jälleen todeta, että aina ei voi onnistua. Ehkä toi hattu korkean kauluksen kanssa tekee kokonaisuudesta liian tukkoisen. En tiedä. Mutta nauru tuli kun tämän kuvan näki ensimmäisen kerran. Ehkä se nauru olisi tehnyt hyvää myös itse kuvalle.

 
Ostamaton tammikuu on mennyt hyvin ja samaten se elämäntaparemontti. Olen jaksanut urheilla useamman kerran viikossa, olen kiltisti juonut viherpirtelöni ja nauttinut aamuisin erinäisen määrän vitamiineja pillerimuodossa. Vettä pitäisi vielä juoda enemmän ja ruokavaliossa olisi vielä paljon korjaamista. Vaakaa en käytä, mutta senttejä mittaan, kerran viikossa. Sekä tietysti seuraan koko ajan sitä miten kauan ja millä vastuksella jaksan urheilla.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Yhden seerumin tarina

 
Varoitus, sisältää luonnollista kauneutta aamutuimaan ja ilman Photoshoppia.
 
Olen sellainen, joka uskoo mainospuheita ja ostaa ensimmäisenä kaiken maailman ihmeseerumit ja -voiteet. Nyt kohta kaksi vuotta kestäneen ekomoodin aikaansaannoksia on kuitenkin se, että purkkien määrä on vähentynyt radikaalisti aiemmasta. Eli vaikka vaatekaappi natisee liitoksissaan edelleenkin, niin kylpyhuoneen kaappiin alkaa pikkuhiljaa ilmestymään tilaa. En ole ostanut luomivärejä oikeasti kahteen vuoteen. Ja ennen ostin useamman vuodessa. Koska tykkään purkeista ja purnukoista, ei suinkaan siksi että olisin ollut jotenkin erityisen kova meikkaamaan.
 
Mutta asiaan. Kun kuulin Anne Kukkohovin ekokosmetiikkasarjasta, olin totta kai innoissani. Ja koska tykkään seerumeista, oli ensimmäinen ostokseni aamukäyttöön tarkoitettu silmienavausseerumi eli tämä. Pakurikääpää sisältävä tuote teki sen minkä lupasikin. Avasi silmät. Ja kiristi silmänympärysihon niin että tuntui. Lisäksi se teki silmän alle jonkinlaisen kalvon, minkä ansiosta rypyt näkyivät entistä paremmin. Mutta eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin kirvely ja punoitus.
 
Käytän aamuisin ensimmäisenä kasvovettä jonka jälkeen lisään seerumit ja rasvat. Aluksi käytin Madaran kasvovettä ja Diorin seerumia muualle paitsi sitten silmien alueelle tätä Egoboostia. Lopputuloksena voimakas punoitus missä vain Egoboosti koski muihin valmisteisiin. Vaihdon Madaran ja Diorin ruusuveteen, joka ei siis sisällä mitään keinotekoista ainesosaa eikä auttanut. Jos pakurikääpä koskee samalle ihoalueelle jonkun muun tuotteen kanssa niin lopputulos on punoitus ja kirvely, joka leviää myös alueen ulkopuolelle.
 
En koe olevani tarpeeksi pätevä käsittelemään tuotteiden INCI-listoja tai arvailemaan mistä mikin johtuu. Odotin tuota Annen sarjaa innolla, enkä vakuuttunut. Mikään muu tuote, oli se sitten luomua, luontoa tai Dioria, ei ole aiheuttanut vastaavaa reaktiota iholleni. Eikä se voi olla vain joku tietty ainesosa Egoboostissa, koska yksinään se ei tee muuta kuin tuo ryppyjä paremmin esiin.  
 
Yhtä kaikki, Egoboosti ei pääse jatkoon. Onneksi vielä löytyy vaihtoehtoja suomalaisesta ekokosmetiikasta.
 
 
 
Alla Egoboosti tapaa Ruusuveden. Pientä punoitusta.


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Menneen viikonlopun ulkoasukuva

Pitäisi löytää se sisäinen muotibloggaaja jostakin. Lähinnä siksi koska tykkään esitellä vaatteita. Mutta nämä kuvat ovat järjestäen kaikki samasta asennosta. Yksityiskohdat jäävät kerta toisensa jälkeen kuvaamatta enkä oikein osaa laittaa esille melkein samaa kuvaa useampaan kertaan. Ja vielä kun valoa on saatavilla lähinnä vain silloin kun olen työpaikalla tai viikonloppuisin, ovat asukuvat vähissä. Mutta ainakin ne ovat rehellisiä, oikeasti käytössä olleita asuja eikä mitään lavastettuja tilanteita. Ja se kai se pointti on, esitellä niitä asuja joita juuri silloin käytin? Jos meinataan perehtyä siihen, että samoja vaatteita voidaan käyttää vuodesta toiseen ja että Suomestakin löytyy ihan kivoja suunnittelijoita. Ja että kaiken ei aina tarvitse olla uutta tai viimeisintä huutoa.
 
 
 
Viimeisintä huutoa taitaa kuitenkin olla tuo viitta tai poncho, miksi sitä haluaakin kutsua. Toki tämä lähempänä jälkimmäistä kuin ensimmäistä. Omani on ostettu syksyllä Net-a-porterista ja kyseessä on lempisuunnittelijani Isabel Marantin halpamallisto, eli Etoile. Vaatteelle tuli silti hintaa saman verran kuin kunnon talvitakille mutta kun mietin moisen itsetekemistä, niin jo pelkkiin laatulankoihin olisi äkkisiltään voinut mennä muutama satanen. Ja työt vielä päälle, niin tämä olisi ollut valmis seuraavalla vuosikymmenellä. Jalassa Töysän kenkätehtaan Paulapieksut viime talvelta. Valentinon laukku viime kesältä ja Miikkarin farkut tältä syksyltä. Alla on Patagonian talvitakin kuoriosa, eli untuvavuori irrotettuna minkä lisäksi irrotin siitä hupun. Varsin lämmin yhdistelmä. Niin ja tuo pipo on itse neulottu.
 
 
Taaperon kuvaaminen on varsin hankalaa. Paikallaan pysyminen ei tule enää kysymykseen. Taaperolla oli juhlavaatteena Aarrekidin Suomessa ommeltu mekko, Handmade By Pitsi Etsyn kautta ostetut pingviinilegginssit ja nyt jo lopettaneen Marlonin perusbody.
 
Marlonin tilalle Prismoihin on muuten tulossa, ja Tampereelta Kalevasta jo löytyykin, uusi kotimainen lastenvaatevalmistaja Hilla Clothing joka on MelliEcoDesignin valmistajan vaatemerkki. Ihana uutinen!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Hyötyliikunnasta, siitä joka kuuluu siihen elämäntaparemonttiin

Kun takana on neljän tunnin yöunet ja 11 tunnin työpäivä työmatkoineen, niin ensimmäisenä ajatus kotona odottavista lumitöistä olisi varmasti jotain siihen suuntaan, että eipä voisi vähempää kiinnostaa. Normaalisti nälkäisenä töistä kotiin tullessa, kun töissä ei taaskaan ehtinyt syömään kunnon lounasta, ensimmäinen ajatus on ruoka ja toinen ajatus on sohva. Ajatus siitä, että viettäisi tunnin verran ulkona ja tekisi vielä naapurinkin lumitöitä siinä omiensa ohella, ei ole tuntunut itselle kovin omalta noin niin kuin lähtökohtaisesti. Olen peruslaiska kun kiinnitetään huomiota työpäivän jälkeiseen aikaan. Laiska ja mukavuudenhaluinen.

Kun aamulla heräsin kello 3.30 en osannut aavistaakaan, että kello 17.10 olisin matkalla kohti Ideaparkkia ja kello 20.30 kirjoitan tätä tekstiä.

Haimme Ideaparkista lapselle Orthexin lumikolan kun heräsi epäilys, että taapero voisi siitä tykätä. No, tykkäsihän se kuin hullu puurosta ja näin ollen minäkin päädyin ahertamaan lumikolan ja lumentyöntäjän kanssa pihalla melkein tunnin verran.

Urakan jälkeen heräsi toinen ajatus. Päivän urheilu! Ja parhaalla mahdollisella tavalla, eli hyötyliikkuen. Päivä on ollut yhtä suurta oivallusta ja nyt on hyvä mennä nukkumaan. Toivottavasti jaksan löytää hyötyliikunnan ilon vielä monesta asiasta tämän vuoden aikana. Ja toivottavasti jaksan säilyttää sen ilon niiden asioiden parissa vielä jatkossakin. Nyt asiaa auttoi suurelta osin taapero, joka kolasi ja sitten istui lumipenkkaan ja söi onnellisena lunta varsin pitkään.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Elämäntaparemontti ja mitä siihen kuuluukaan

Kyseessähän ei ollut uudenvuodenlupaus, itseasiassa tämä remontti alkoi jo ennen vuodenvaihdetta. Eikä tavoitteena ole laihtua, pelkkä kilojen pudottaminen ei auta jaksamiseen eikä se pelkästään tee ihmisestä onnellisempaa.  Harvoin elämänlaatu paranee ellei kyseessä ole loppuiäksi aiottu muutos.
 
En usko kuureihin, vaikka joillakin ne voivat olla tapa päästä alkuun  matkalla kohti parempaa elämää. En halua myöskään kieltää itseltäni täysin mitään enkä kuitenkaan halua ottaa elämää liian vakavasti. Uskon siihen, että kohtuus kaikessa on ratkaisu onneen. Toki jos jokin ruokalaji ei sovi tai eettinen vakaumus estää esimerkiksi alkoholin tai punaisen lihan käytön, niin silloin on hyvä syy olla sitä nauttimatta.
 
Omaan remonttiini kuuluvat seuraavat asiat:
 
1) Enemmän vettä juomaksi. Juon aamupalalla mehua, töissä lounaalla piimää ja maitoa., kotona ruuan kanssa alkoholitonta olutta tai maitoa.  Maitotuotteet kuuluvat ruokavaliooni enkä niistä aio luopua mutta varmasti niitä voi vähän vähentää. Kuten myös tuota olutta. Tuoremehun laimennan nykyään aina vedellä. Pitää muuten kehua, Rainbow tekee todella hyvää luomuomenamehua.
 
2) Vähemmän älypuhelinta ja padin käyttöä. Jatkuva näytön tuijottaminen väsyttää ja muumioittaa. Olen ylpeä itsestäni, että työmatkoilla puhelin pysyy visusti takintaskussa. Nyt yritän vähentää kotona tapahtuvaa näytöntuijotusta. Sitä saa töissä tehdä ihan tarpeeksi.
 
3) Enemmän liikuntaa. En ole enää sali-ihminen enkä kestä aikataulutettuja harrastuksia. Niitä, joissa mennään joka keskiviikko kello 18.30 45 minuutin jumppaan. Ei kiitos. Mutta haluan jaksaa lenkkeillä koiran ja lapsen kanssa. Haluan myös harrastaa kotikuntoilua ja ennen kaikkea ottaa ilon irti hyötyliikunnasta. Kun mennään autolla kauppaan, miksi se auto pitää aina laittaa oven eteen tai mahdollisimman lähelle ovea? Miksi pitää käyttää hissiä jos kuljettavia kerroksia on alle kymmenen? Samalla vaivalla jättää sen auton hieman kauemmaksi. Ja porraskävely on todella hyvää reeniä. Sellaista, mitä monet menevät kuntosalille tekemään.  
 
4) Muistan, että minulla on myös liikunnallisia harrastuksia ja yritän panostaa niihin enemmän. Kiipeily ja etenkin laskettelu ovat olleet iso osa elämääni. Erinäisistä terveydellisistä syistä ne ovat jääneet taka-alalle, mutta nykyään vointi on jo parempi eikä harrastamiselle ole muuta estettä kuin huono kunto. Ja toki ajanpuute, mutta se on vain tekosyy. Ennen kaikkea yritän muistaa jälleen mikä tekee minut onnelliseksi. Ja yksi niistä asioista on laskettelu.
 
5) Ruokavalio. Vähemmän lisättyä sokeria, vähemmän lihaa, enemmän kasviksia ja juureksia. Jossakin vaiheessa oli tapana ostaa perjantaipussi karkkia, mutta viime aikoina se on jäänyt ja nyt yritän karkin syönnistä kokonaan eroon. Sipsiä meillä ei ole koskaan syöty ellei ole ollut juhlat, eikä muutenkaan ole tullut enää lapsen jälkeen naposteltua. Mutta ruoka, se ihan perusruoka, voisi olla ravintosisällöltään parempaa. Makaronilaatikko kun ei nyt vaan ole kovinkaan terveellistä.
 
Jos näillä alkuun. Katsotaan miten käy. Toivottavasti olen kesään mennessä pirteämpi ja jaksen paremmin.
 
 
Kävimme viikonloppuna Tampereella Huber-ravintolassa syömässä. Lapsi yllätti ja söi puolet alkupalastani, rapukakusta. Liha oli hyvää mutta itselleni sitä oli liikaa.
 
Päivän asuna: paita: 2ndhand / wst.fi / 8/14
housut Me&I / kotikutsut / 9/14
Kengät Paulapieksut /Töysän kenkätehdas / syksy 2013
Laukku Valentino / Stylebop.com / kesä 2014

tiistai 6. tammikuuta 2015

Uhanan talvimoodi ja pinkit asusteet

En ehkä lähtisi ulkoilemaan pelkillä Uhanan merinovillalegginsseillä, mutta kyläilyyn ne sopivat oikein hyvin. Alle ei tarvitse laittaa mitään, ulkona pärjää hetken aikaa ja sisällä ei tule kuuma. Legginssit ovat reilu vuosi sitten ostettu ja ne ovat käytössä mukautuneet oikein mukaviksi. Pesty niitä ei ole kertaakaan, pakastettu ja tuuletettu kylläkin.
 
 
Photoshopin opettelu ei ole kovinkaan paljon edistynyt, mitä nyt onnistuin tekemään yhteen kuvaan itsestäni superkalpean... mutta pikkuhiljaa. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Tekemisellä tarkoitan sitä, että pitäisi opiskella töihin liittyen, haluaisin ommella ja neuloa ja piirtää ja urheilla ja olla lapsen kanssa ja vaikka mitä muuta. En kestä aikataulutettuja harrastuksia mutta haluan silti harrastaa.
 
Huomaan myös, että useamman vuoden laiskottelu alkaa kostautumaan. Vaatteet eivät enää istu päälle ja vyötärönympärys kasvaa vaikka kilot eivät samaan tahtiin nouse. Raskauden yrittäminen, raskaus ja koliikkilapsi verottivat lihasvoimaa aivan liikaa. Tämän sain todeta viimeistään jouluna tellumäessä. Jalat eivät enää jaksaneet.
 
Joten liityn nyt kaikkien muidenkin uudenvuoden intoilijoiden joukkoon ja aloitan jälleen kerran elämäntaparemontin. En laihdutuskuuria tai kuntokuuria, vaan ihan kunnon remontin. Vajaa kymmenen vuotta sitten tein vastaavan enkä muista milloin olisin voinut niin hyvin. Kun syö hyvin ja urheilee ja noudattaa muutenkin sopivasti terveellisiä elämäntapoja, jaksaa iltaisin pidemmänkin työpäivän jälkeen tehdä muutakin kuin somettaa tai tuijottaa telkkaria.
 
Haluan itselleni sen olotilan missä jaksan paremmin ja voin hyvin. Katsotaan, miten käy.


 
Päivän asu:
Takki: Patagonia / Zalando.fi 9/2014
Mekko Uhana / Weecos.com (?) syksy 2013
Housut Uhana / Sokos 12/2013
Laukku Salmiak Studio / Weecos.fi 12/2014
Huopikkaat Lahtiset / Kauppahalli 12/2014
Hattu Costo / OMB 9/2014 (?)
Tumput Joco Unideco / Taitoshop 9/2014

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Yhden lauantain asu

Jes, nyt eletään jo tammikuun kolmatta päivää, enkä ole ostanut itselleni yhtään vaatetta. Nauraisin edeltävälle lauseelle, jos se ostamatta oleminen ei olisi ollut yllättävän vaikeata. On niin paljon kaikkea mitä haluan, mutta en tarvitse. En siis todellakaan tarvitse. 

Pysyn suosiolla nettikaupoista poissa ja varmaan kohta pitää pysyä poissa myös Facebookistakin. Etusivulle tuntuu pukkavan milloin Yalon, milloin jonkun muun kaupan alennusmyyntimainoksia. Onneksi sähköpostissa suurin osa menee suoraan eri kansioon, joten niitä ei tule luettua ihan vain vahingossa. Toki tammikuu on sinänsä huono aika aloittaa ostolakko, kun kaikki tuntuu olevan alennuksessa mutta jos jotain haluaa ja tarvitsee oikeasti, ei sen hankkiminen koske vain alennusmyyntiaikaa. 

Tässä vielä viimeiset hankinnat ennen ostolakkoa. Ennen joulua tuhlasin vielä kerran Yaloon ja hankin itselleni Sanna Hopiavuoren ylijäämämateriaalista ommellun mekon. Tämän mekon hankkimista olen miettinyt useamman kuukauden ja nyt kun meille on kertynyt juhlia toisen perään, olen saanut todeta, ettei niitä mekkoja sitten olekaan hankittuna kovinkaan montaa. Ainakaan sellaista, mikä mahtuisi päälle. Lihominen, mikä ihana tekosyy ostaa lisää vaatteita. 

Sain joululahjaksi mieheltäni Minna Parikan kengät, jotka olivat sitten malliltaan omaan jalkaani aivan väärät. Onneksi ne olivat ostettu One Man Bandista ja pääsin joulun jälkeen vaihtamaan ne toisiin. Katselin etukäteen kaupan nettisivuilta mitä ottaisin tilalle ja ihastuin Palmrooth Originalin mokkasaappaisiin. Made In Finland. No, mokkasaappaat päätyivät itselleni sitten lopulta Palmroothin oman nettikaupan kautta koska olivat siellä melkein 100 euroa halvemmalla ja Parikoiden tilalle lähti Onemanbandista Parikat. 

Saappaat ovat aivan unelmat jalkaan ja laatu tuntuu hyvältä. Katsotaan, miten käytön kanssa käy. Suojasin kengät ennen käyttöä mutta jos loska ja vesisade jatkuvat, jäävät kengät huopikkaiden rinnalle kaappiin. Mikä kyllä olisi suuri harmi. Onneksi jalka ei enää kasva ja onneksi olen myynyt pois yli kymmenen paria kenkiä viimeisen vuoden aikana, joten kaappiin mahtuvat muutamat uudet tilalle. Mutta nyt on kengät taas shoppailtu viime ja tältäkin vuodelta. 



Päivän asu: 
Hattu Global / Tampereen Sokos Made in Italy 11/2014
Mekko Sanna Hopiavuori / Yalo.fi / 12/2014
Kengät Palmrooth Original Maden In Finland 1/2014 

Harmi, kun tuo valotus ei osunut kohdilleen eikä mun photoshoppitaidotkaan riittäneet tuomaan saappaita enemmän esille. 

lauantai 3. tammikuuta 2015

Talven luottokengät

 
 
Kävin joulukuussa kenkäostoksilla. Jatkuva loska aiheutti akuutin kumisaapastarpeen. Sellaisten edustuskelpoisten kumisaappaiden tarpeen. Suomessa ei enää kumisaappaita juurikaan valmisteta, ainakaan sellaisia jotka olisivat jotenkin tyylikkäitä.
 
Löysin Tampereen Sokokselta nämä Nokian jalkineiden ja Julia Lundstedin suunnittelemat  kumisaappaat vuorella ja mikä parasta, tuolloin sattui olemaan vielä 30% alennus talvikengistä. Kengät tulivat tarpeeseen ja kovaan käyttöön, nämä kuvat on otettu uudenvuodenaattona.
 
Hienoa, että suomalainen yritys ymmärtää panostaa tuotteisiin, joilla oikeasti on käyttöä tässä märässä ja kylmässä ilmastossa. Nokian saappaat valmistetaan edelleenkin Euroopassa. Lisätietoja löytyy täältä. Suosittelen tutustumaan koko mallistoon, Julian suunnittelun myötä Nokialle on saapunut varsin edustuskelpoisia saappaita, joissa jalat pysyvät lämpiminä ja kuivina vuoden ympäri.



 
Päivän asuna muuten itse tehdyt legginssit joustocollegesta, Uhana Designin paita, Marc Jacobsin laukku joka on kolmatta vuotta ahkerassa käytössä ilman huomattavia käytönjälkiä sekä Papun kääntöpipo.


torstai 1. tammikuuta 2015

Shoppailuvapaa tammikuu

No niin, nyt se on sanottu. Ääneen. Lupasin itselleni, etten osta tammikuun aikana mitään muuta kuin välttämättömiä asioita, kuten ruokaa ja junalippuja. Halu onnistua lupauksen pitämisessä on suuri ja motivaatiotakin löytyy. Pienemmät haaveet ovat korvautuneet suuremmilla ja eurojen säästäminen voisi olla ajankohtaista. Joten shoppailutauon lisäksi aion jatkaa vaatekaappien tyhjentämistä. Osa vaatteista saa lähteä suorana Hopeen, osa menee Facekirpuille myyntiin.

Mutta miksi vain tammikuu, miksi ei pidempää shoppailutaukoa? Pari vuotta sitten lupasin uutena vuotena olla koko seuraavan vuoden ostamatta uusia vaatteita itselleni. Onnistuin lupauksessani seitsemän kuukauden ajan. Nyt en halunnut tehdä lupausta, jota en välttämättä pysty pitämään ja yritän hillitä shoppailumaniaani pieni askel kerrallaan. Ensimmäinen askel on tammikuu.

Kohtalon ivaa toki myös se, että löysin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä itselleni ihanan Katri Niskasen villatakin Tampereen One Man Bandista kun kävimme vaihtamassa joululahjaksi saamani Parikat toisen mallisiin Parikoihin. Mutta takki jäi sinne odottamaan ja jos se siellä on vielä helmikuun puolella, ehkä jopa ostan sen. Ehkä. Tai sitten yritän ympäripuhua itseni seuraavien viikkojen aikana, ettei minun tarvitse ostaa sitä ollenkaan. Omistan kuitenkin jo useamman mustan neuletakin, toki en yhtäkään nahkaisilla hihoilla...

Mukavaa tammikuuta kaikille, katsotaan miten tässä käy.