keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Höö


Ei näissä suojatuissa kuvissa tuo mekko pääse oikeuksiinsa, mutta hieno se on! Leikkaus on yksinkertainen: ympyrä, jossa keskellä on kaula-aukko ja käsiaukot. Lisäksi tallessa odottaa isompi mutta pinkkinä. Tämä on jälleen niitä vaatteita, joita olisin valmis ottamaan myös itselleni. 


Tyttö muuten tykkäsi kanoista. Niin paljon, että sai kunnon itkupotkuraivarit kun piti lähteä pois. Kotieläintilat on kyllä kivaa ajanvietettä  koko perheelle. Tällä kertaa kyseessä oli Reipin tila Pirkkalassa. 

Tytöllä päällä Höö babywearin mekko, Kavatin kengät ja Metsolan hattu. Höö (http://www.5hop.fi) on suomalainen lastenvaatevalmistaja (huom. ei valmistuttaja) joka kertoo itsestään näin: 

Suunnittelemme, tuotamme ja markkinoimme Höö 
-lastenvaatemallistoa. Höön koko tuotanto on toteutettu Suomessa.
Haluamme, että tarjoamamme vaatteet voi ostaa hyvällä omallatunnolla – takuulla 
aikuisten tekemiä vaatteita, mahdollisimman ekologisin materiaalein.
Ei kiitos kertakäyttökulttuurille – vaate sopii pitkään ja kestää vielä kavereille ja serkuillekin. 
Vaatteita leikkiville lapsille

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Universumin kosto osa sata


Ostin alkukesästä itselleni printtihousut. Zalandolta. En tiedä missä ovat tehdyt, lapussa lukee Desing made in Germany, enkä nyt pikagoogletuksella saanut irti firman kotisivuilta valmistumaata. Pahasti pelkään sen olevan Kiina. No, materiaalina sentään 100% puuvilla. Universumin kosto tuli kun housut olivat toista kertaa jalassani. Kyykistyin ja ne ratkesivat haarasta. Pidin niitä liian alhaalla. No, onneksi se on helppo korjata. Ja nämä kannattaa korjata, materiaali on kestävän tuntuista ja hintakin oli lähempänä sataa euroa kuin viittäkymmentä. Mutta. Kiinassa tehdyt housut ulkomaisesta nettikaupasta. Minäkin olen siis vain vaatehullu ihminen. 


Hattu on nyt hellepäivien luottohattuna toiminut Elementin hattu, joka on siis varsin ilmava materiaalin ollessa 100% polyesteria mutta varsin "reikäisää" jo valmiiksi. Jotenkin minulta puuttuu sellainen kunnon hellehattu, tämä kyseinen on meinaan hieman pieni ja siitä syystä liian syvällä päässä. Musta perustoppi päällä ja jalassa Zalandon housujen lisäksi Tomsin kengät Yalosta. 

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hellepäivän kuulein rokkitähti


Nyt on hieman persoonallista peittoa vuorossa. Lapselle ostettiin alkukesästä Babiators-aurinkolasit (jotka eivät nyt pääse ihan oikeuksiinsa) Lauran pikkuputiikista. Kun Lähiömutsi-blogissa oli niihin alekoodi. Laseissa on vuoden hukkumis- ja rikkoutumistakuu ja ne ovat kyllä olleet varsin hyvät ja suositut käytössä. Harmi vain, että ovat Kiinassa tehty. Mutta ne ovat niin hienot ja sopivat lapselle loistavasti, että on pakko hieman vilauttaa niitä. 

Päällä muuten MelliEcoDesign haalari, jonka on suunnitellut lahjakas Piia Horko. Meillä on tämä toisessakin kuosissa ja tämähän menee kokonsa puolesta todennäköisesti vielä ensi kesänä. Jalassa Kavatin sandaalit, jotka jäävät ihan juuri pieneksi. Harmi, ovat olleet aivan loistavat kengät. 

Lapseni on maailman kaunein, mutta meidän perheessä uskotaan lapsen yksityisyyteen. Mies ei oikein tykkää näistäkään postauksista, parempi olisi olla kokonaan ilman, mutta itse haluan niin paljon esitellä meidän valtavirrasta poikkeavaa (ja laadukasta) lapsen pukeutumista, että en malta olla julkaisematta kuvia aika ajoin. 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ökyekoilu

Luen päivittäin blogeja. Aamupalalla ja nukkumaan mennessä, jos en muuten ehdi. Tai no, joka vuorokausi ei ehdi edes nukkumaan. Heh. Katkera yötyöläinen täällä. Ammatinvalintakysymys, tiedän. No kuitenkin. Ekojalanjäljillä blogissa oli tällä viikolla maininta ÖKYEKOILIJA. Ja kyllä, tunnistan itseni siitä. Tai siis... olenhan sellainen, joka ostaa ja hankkii kaikkea "ekoa". Kallista luomuruokaa ja luomupuuvillaisia vaatteita. 

Harmi, etten ehdi perehtymään mm. vaatteiden tuotantoon enemmän. Menen sillä, minkä uskon hyväksi. Outi Pyyn blogi on yksi josta löydän paljon vaatevinkkejä. Outi on kyllä uskomaton, pisteet Outille. 

Yhden t-paidan valmistaminen kuluttaa puhdasta vettä. Ja paljon. Jos se yksi t-paita kestää päivittäisessä käytössä alle vuoden, niin uskon, että tulee ekologisemmaksi ostaa se kalliimpi paita siitä luomupuuvillasta, joka kestää päivittäisessä käytössä kolme vuotta. Tähän perustan sen, että ostan mielummin laatua ja ekologista, kuin laadutonta jonka käyttää laaduttomuuden vuoksi helposti loppuun. Ja kuten olen aiemmin todennut, hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. 

Käytetyn tavarankaan ostaminen ei ole ekologista, jos sen tavaran heittää roskiin viikon päästä kun se ei kestänytkään käytössä. Eikä omista tavaroista eroon hankkiutuminenkaan ole ekologista, jos ne seuraavalla omistajallaan päätyvät roskakoriin samantien.Tästä syystä en tykkää lahjoitella vaatteitani tuttavilleni. Tuntuu, että monet ottavat kun ilmaiseksi saavat eivätkä sitten käytäkään niitä. 

Yritän joka päivä parantaa ostostapani. Yritän kuluttaa vähemmän. Mutta ennen kaikkea yritän jakaa tietoa muille siitä, että hikipajoissa halpatuotetuille tuotteille on vaihtoehtoja. Lapsille ja aikuisille.




Päivän asuna on ehkä hieman ökyekoilua. Toppi Kaksi Två, hame on itsetehty huovutetusta Peakin mekosta, laukku Marc Jacobs v. 2011 häälahjaksi itselle ostettu, Kengät Vansin vanhat, en muista koska on ostettu ja hattu vanha Elementin, olisiko kesältä 2011.

Toi Peakin tuunattu hame muuten yllätti. Aina sanotaan, että villa on lämpimällä viileää ja viileällä lämpimää. Ja nyt 30 asteen kesäpäivän jälkeen voin tuon ihan itse allekirjoittaa. Villahame oli viileä, etenkin kun vaihtoehtona oli polyesterivuoratut shortsit. 



lauantai 26. heinäkuuta 2014

Oma lannoite

Olen tänä kesänä yrittänyt kasvattaa tomaattia, kurkkua, hernettä, paprikaa, mansikkaa, parsaa, perunaa, porkkanaa, vesimelonia ja kesäkurpitsaa. Kurkut ja vesimelonit eivät selvinneet taimivaiheesta.

Nyt olen löytänyt ensimmäisen vihreän tomaatin. Voiton riemua, kun sen on itse siemenestä kasvattanut. Olen ostanut myös Biolanin lannoitteita mutta eniten käytän luomukananmunien kuoria. Kuivatan, jauhan ja laitan kasvien juurille.

Helppoa, halpaa ja ekologista. Ja kaukana ökyekoilusta.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ite tein Kimonon osa 2


Viljamin puodin pandakankaasta. En kyllä oikein ole osannut tuota käyttää, vaikka kyllä se tässä kuvassa näyttää ihan hyvältä. Tai aamutakilta. Toinen omakimono löytyy täältä.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hellepäivän väsymys


Takana on 70 tuntia töitä kahdeksan päivän aikana. Ja ne 70 tuntia tuli tehtyä viidessä vuorokaudessa,  koska kolme olin vapaalla. Ammatinvalintakysymys. Eikä auta valittaa, onneksi on töitä. Mutta oikeasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun moisen putken tein ilman omaa toivetta. Paljon on muuttunut, kun ikää on tullut lisää ja lapsi on perheessä. Ensimmäinen kerta ja viimeinen kerta. Oli poikkeustilanne mikä tahansa. 

Viisi vuotta sitten toivuin 80 tunnin työputkesta (siis ihan oikeasta putkesta, aloitin perjantaiaamuna ja pääsin töistä maanantaina iltapäivällä) yhden päivän, nyt olen nukkunut koko helleviikonlopun.  

Tänään piti mennä juomaan skumppaa omalle takapihalle kun lapsi nukkuu. Ja kun lapsi nukahti, alkoi kaatosade. Mutta mikäs sen parempaa kuin juoda skumppaa ja kirjoittaa blogia. Blogia, josta vaikuttaa tulevan ekologisen elämänmuutoksen sijaan valitusta niistä ruuhkavuosista, joita en edelleenkään suostu elämään. 



Shotsit DIY / Paita Marimekko / Kengät VANS Brandos.fi / Panta Uniqeco Design.   

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Patagonia


Tehdään heti selväksi, en minä oikeasti noita risuja pilkkonut. Pyysin miestä ottamaan päivän asukuvat ja päädyin sitten poseeraamaan risuleikkurit vai mitkä ikinä nuo ovatkaan kädessä. 


Jotenkin noi pihahommat ovat jakaantuneet, mies ajaa nurmikon ja pilkkoo risut, itse kastelen viljelykset ja kitken rikkaruohot.


Päivän asuna jälleen kerran luottotoppi, Oakleyn aurinkolasit, Vanssin kengät ja uutena esittelyssä Patagonian hame, joka on ostettu vuonna 2011 Chamonixistä. Tai siis Nixistä. 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Ite tein shortsit


Yksi helteinen alkukesän viikonloppu sain idean ommella itselleni shortseja. Nämä olivat versio kaksi. Murun kankaasta, Joka Tyypin Kaavakirjan suoran housun kaava pätkäistynä. Takapuolesta ne eivät kyllä istu kovinkaan hyvin, mutta ajavat asiansa. Vyötärölle laitoin laiskana resorin ilman kuminauhaa, sitten kun se siitä venähtää niin nämä pääsevät tilkuiksi. Tai sitten vaihdan resorin. 


Shortist ovat ensisijaisesti mukavat päällä. Eli kelpaavat kotilöhöilyyn, jota kylläkään en enää ehdi juurikaan harrastamaan. Löhöilyn sijasta kun kaadun nykyään suoraan sänkyyn. 


Takana näkyvä hiekkakasa on koristanut meidän pihaa viime kesästä lähtien. Siitä piti tulla yhtä sun toista, mutta koliikki sotki suunnitelmat. 


Päässä on Coston hattu, costo.fi, sitten seuraa luottotoppi (= näitä mustia perustoppeja, jotka ovat jo vuosia vanhoja ja osa reikäisiäkin), shortsit Murun neuleesta, jalassa ensimmäiset Sanukkini vuodelta 2008. Kun noita Murun neuleita saisi jostain pidemmissäkin kuin metrin pätkissä, olisi ainakin yksi idea päässä muhimassa. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Laiskan ja selkärajoitteisen perunapenkki



No, en tiedä voiko tässä laiskasta puhua, oma hommansa kuitenkin noissa kasvatuksissa on. Mutta selkärajoitteiselle tälläinen perunapenkki toimii loistavasti. Lastauslavoja, lavakulmia ja perunapusseja, niitä sellaisia joihin voi vain iskeä idätysperunat sisään ja kastella. Ja kastella lisää. Tai antaa kesän kastella, kuten tänä vuonna. Sitten vain nostamaan. 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Turhake

Ajoittain tulee mietittyä miksi ihmeessä tuotekehittelyn seurauksena markkinoille tulee mitä turhempia tuotteita? Onko pakko koko ajan luoda uutta, miksi ei voi kehittää vanhaa kestävämmäksi tai miettiä uusia keinoja kierrättää vanhoja?

Vai mikä idea tässä on? Suihkussa laitettava kosteusvoide. Peset itsesi, huuhtelet, rasvaat ja huuhtelet? Miksi ei voi vain tulla pois suihkusta ja rasvata?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Typerä hattu päässä jaksaa vielä hetken hymyillä

Ensin sitä lasta odotetaan ja toivotaan vaikka kuinka kauan. Tuntuu, että kuukausi toisensa jälkeen joku lyö ilmat pihalle kun ei vain tunnu onni tulevan omalle kohdalle. Onko elämällä mitään merkitystä jos en saa sitä omaa lasta? Voinko enää koskaan olla onnellinen, jos en saa lasta jonka olen päättänyt haluavani vai luulisinko aina jatkossa, että elämästäni puuttuu jotain? 

Ja sitten se lapsi ilmoittaa tulostaan. Onhan se terve? Vaikka olenkin jo sen verran vanha, että periaatteessa riski saada sairas lapsi on suurempi kuin aiemmin? Onko sillä väliä, onko se terve?Saanko toivoa tervettä lasta? Olenko ollut itsekäs kun en ole aiemmin halunnut ajatellakaan lasta oman elämäni ollessa no, vauhdikasta? Onko minun nyt oikeutettua olla onnellinen, kun niin moni muu ei kuitenkaan saa sitä lasta koskaan? 

Mitä jos lapsi onkin vakavasti sairas, miten pärjään? Kuinka voin käydä töissä jos lapsi onkin sairas? Vai jäänkö kotiin? Kuka meidät sitten elättää? Onko minusta siihen, sairaan lapsen äidiksi ja hoitajaksi? Pystynkö elämään sen asian kanssa, ettei lapseni tule ehkä koskaan olemaan onnellinen jos hänen elämänsä on yhtä tuskaa ja kärsimystä koska minä olin liian vanha kun häntä aloin odottamaan tai join lasin shampanjaa raskausviikolla 6 ja jouduin käyttämään särkylääkkeitä koko raskausajan, että sain käveltyä ja nukuttua?

Sitten se lapsi syntyy terveenä. Kaikkeahan voi vielä sattua ja sattuukin, eikä loppuelämän onni ja autuus ole tässä ja nyt. Ja sitten se lapsi huutaa kuusi kuukautta. Ei nyt onneksi ihan koko ajan, mutta paljon. Niin paljon, että elämään ei tunnu muuta mahtuvankaan. Välillä pitää mennä tekemään 12 tuntista työpäivää ilman taukoja että saa levättyä. Kyllä. 

Mutta saanko olla väsynyt, kun se kauan toivottu maailman paras asia (ihan oikeasti, meidän tyttö on maailman paras asia kaikesta äidin murheesta huolimatta) on tempperamenttinen ja vähäuninen syntymähetkestä lähtien? 


Sitten alan miettimään töihin paluuta. Järkevää on mennä pian takaisin töihin, kun on työpaikka ja ura siinä vaiheessa, että työkokemusta pitää saada lisää. Uusia alan ihmisiä valmistuu koko ajan ja kilpailu työpaikoista kovenee ja kovenee. Jos jään lapsen kanssa kotiin, niin tipunko uraputkesta? Uhraanko lapseni tulevaisuuden hyvinvoinnin jäämällä kotiin, koska kunta ja valtio eivät minua elätä täällä loputtomiin? Jaksanko työpäivän jälkeen vielä olla iloinen ja osallistuva äiti? Kuka tässä asiassa on oikeassa, tutkimukset vai tutkimukset vai todellisuus? Mitä jos teen nyt väärän päätöksen?

Ja sitten se paluu työelämään. Joka paikassa säästetään ja leikataan ja väkeä vähennetään. Työmäärä kasvaa koko ajan, vaikka en ymmärrä miten se voi enää kasvaa mahdottomasta.  Koska minun on tarkoitus syödä työpäivän aikana? Tai käydä vessassa? Tai pysyä hereillä kotona työpäivän jälkeen? Vähennän tunteja silläkin uhalla, että työantaja ei tykkää. Mummo onneksi hoitaa lasta kotona. Sitten on aika vaihtaa työpaikkaa uraputkessa edetäkseni. Ja sama kaaos, sama kiire tai oikeastaan vielä pahempi kiire. Ja ahdistus. Ahdistus, joka tuntuu imevän kaiken onnen ja energian, jota ehkä omasin vielä hetki sitten. 

Tätäkö tämä sitten on? En halua puhua ruuhkavuosista, en suostu elämään niitä. Olen valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi laatuajasta lapseni kanssa. Mutta kuinka kauan jaksan tai kukaan äiti jaksaa sitä, että työpäivät venyvät ja vaatimukset kasvavat samalla kun Facebook-ryhmät ja Vauva-palstat painottavat, että hyvä äiti on lapsen kanssa kotona vähintään siihen asti kunnes lapsi saa ajokortin tai ainakin siihen asti, että lapsi täyttää kolme. Mutta eikö hyvä äiti myös huolehdi, että lapsella on rahaa siihen ajokortiin tai ainakin kattoon pään päällä? 

Milloin on oikeutettua näyttää kieltä (keskisormi on liian ruma sana) oravanpyörälle ja ulkoisille paineille? Sanoa, että haistakaapa kaikki paska ja jättäkää minut rauhaan vaatimuksinenne. En halua kokopäiväiseksi kotiäidiksi, mutta en jaksa olla väsynytkään älyttömien työvaatimusten vuoksi koko ajan. En jaksa, että työasiat tulevat uniin ja viikonloppuihin kun en saa tarpeeksi tukea ja perehdytystä ja joudun toistuvasti tilanteisiin joihin minun ei kuuluisi joutua. En tiedä onko minulla oikeus valittaa, koska monessa, monessa muussa maassa äidit elävät tilanteessa jossa yhteiskunta ei tue kotona olemista ollenkaan ja töissä on käytävä paljon enemmän ja raskaammin kuin meidän täällä hyvinvointivaltiossa. Jos et usko, että elämmme sellaisessa niin suosittelen katsomaan vaikka tuonne itänaapurin tai Ukrainan suuntaan. Kauemmaksi ei tarvitse mennä, kun oma elämä alkaa näyttämään jälleen hyvältä. 

Ja mitä sitten, jos tämä lapsi on nyt se ainoa minkä ikinä tulemme saamaan? Kadunko sitä, etten ollut kotona kun lapsi oli pieni vai kadunko sitä, että en ole kotona kun lapsi on vanhempi? Koska tänään voin vielä valita, luonko työuran pohjat nyt vai otanko riskin ja luon ne myöhemmin. Oma valintani on nyt kuitenkin ensihätään on se, että tingin niistä vähistä omista hetkistäni ollakseni lapseni kanssa enemmän ja yritän vielä jaksaa käydä töissä täyspäiväisesti. Vielä, odottaen että se kamelinkin selkä joskus katkeaa. 


Synkät on mietteet, kuvat toivottavasti perheen laatuajasta paremmat. Lapsella päällä ihanan MelliEcodesignin froteelegginsit ja t-paita ja äidillä itse virkattu hellehattu, ikivanha turvatoppi ja Globe Hopen hame viime kesältä. Leikimme bernikoiran kanssa omalla hiekkalaatikolla Plaston kotimaisilla leluilla. 


Jaksan vielä tänään hymyillä. Huomisesta en ole enää niin varma. 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Viimeinen puputoppikuva

Kyllähän noi lempivaatteet kulkevat kausissa. Tai monesti kun laittaa paidan päälle tänään, haluaa sitä käyttää seuraavat kolme päivää. Kuten tätä Uhanan puputoppia. Nyt se sai seurakseen Muumi-shortsit, jotka olen ostanut Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirpputorilta, Elina Wee ja iloiset ompeleet nimiseltä ompelijalta. 


Olen kyllä iloinen siitä, että olen löytänyt nuo Facebookin kirpputorit. Kestovaipat, Marimekot ja ommellut vaatteet löytyvät niistä kätevästi ja tähän asti kaikki kaupat ovat sujuneet hyvin. Tai no, yhtä paitaa odotin kolmisen viikkoa ja kun viikon odotuksen jälkeen tiedustelin sitä, niin se oli "matkalla". Parin viikon päästä tiedustelin uudelleen ja silloin se oli kuulemma "tulossa". Ja tulikin seuraavana päivänä ykkösluokan kirjeenä, leimattu edellisenä päivänä. Sanomattakin selvää, että kyseiseltä ompelijalta en osta enää ikinä mitään. Olisi voinut rehellisesti sanoa ensimmäisellä kyselykerralla, että ei ole vielä tulossa, on kiireitä tai muuta. Elina Wee puolestaan on toimittanut ne 3-4 tuotetta mitä olen häneltä ostanut aina heti kauppojen jälkeen. Ja olen kyllä tykännyt Elinan ompelujäljestä. 




maanantai 7. heinäkuuta 2014

I made this kimono


Kimonokuume iski kesän alussa. Ja sen seurauksena myin pois Huuto.netissä Gina Tricotin kimononi ja tein itse tilalle kolme. Joista parhaiten onnistui tämä. Tämän tein omasta päästä, toki ohjeena se ei varmasti ole mikään uusi keksintö. Pari muuta tein googlehaun kautta löytämäni ohjeen avustuksella. Samalla löysin varsin kivan blogin joka löytyy tästä osoitteesta.


Tämä ns. kimono on tehty kirpputorilta ostetusta huivista. Huivista, joka maksoi hurjat 1,50 euroa ja on 100% viskoosia. Taitoin huivin keskeltä kahtia, ompelin reunat kiinni jättäen kuitenkin hiha-aukot ja leikkasin edestä keskeltä halki. Sen jälkeen huolittelin leikkaamani reunat taittamalla muutaman millin reunaa sisäänpäin ja ompelemalla koneella tikit päälle. Ei ole läheltä kaunis, eikä varmaan kovin kestävä mutta ideana toimiva ja helppo toteuttaa. Hieman kyllä vierastan viskoosia materiaalina, mutta ainakin se laskeutuu trikoopuuvillaa paremmin. Tai neulosta. Näistä olen siis tehnyt ne muut kimonot. 




Tästä näkyy vielä itse toteutus varsin hyvin. 

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

How cool is sulkapallo?


Lämpimän kesäpäivän ja minun viimeisen heinäkuun vapaaviikonlopun kunniaksi piti ensin murjottaa sisällä ja opiskella uusia työasioita, mutta mies sai ylipuhuttua pyörälenkille jonka jälkeen innostuimme vielä pelaamaan sulkapalloa kotipihassa. 


Pyörälenkillä käytiin koko perheen voimin miinus berni jolle lämpö olisi ollut liikaa. Sulkapallo puolestaan oli meidän yhteinen liikuntaharrastus raskausaikana joten mailat löytyvät kaapista. Aika ekologisten harrastusten lauantai, vai mitä? 


Päivän asuna Second Changen haaremihousut, nykyään koossa S-M entisen M-L sijaan. Lisäksi Uhanan puputoppi, TOMSin kengät (joista on tullut tämän kesän lempparit) ja Oakleyn aurinkolasit. Toki olisi voinut laittaa päälle jotain muuta kuin mustaa näin heinäkuun ensimmäisen lämpiman lauantain kunniaksi. 






lauantai 5. heinäkuuta 2014

Seele

En voi tarpeeksi kehua Tampereella sijaitsevaa Seeleä. Pientä vaatekauppaa, joka avattiin viime kesänä (muistaakseni). Kauppaa, jonka nimen kolme eetä kuvastavat esteettisyyttä, ekologisuutta ja eettisyyttä. Kauppaa, jonka tiskin takaa löytyy ystävällinen ja sydämellinen palvelu.


Viime kesänä Seelessä tuli käytyä useammin kuin koko tänä vuonna. Työt ja Tampereen naapurikunnassa asuminen ovat asettaneet omat haasteensa ostosreissuille. Mutta nyt pari viikkoa sitten totesin, että Second Changen haaremihousut tippuvat jalasta ja haluan uudet tilalle. Yksi hyvä syy käydä Tampereella ja sinne päin sitten suuntasin viime viikon lauantaina. 


Samalla pääsin tutustumaan Seelen uusin tiloihin Kuninkaankadulla. Ostin haaremihousut ja yhden alepaidan vaikka lupasinkin aiemmin, että tämän kesän vaateostokset on tehty. 


Tämä Nurmen mekko jäi kuitenkin mieleen ja muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen (kyllä, minä shoppailuhullu osaan välillä harkita) laitoin Facebookin kautta Seeleen viestiä, että saisinko tämän postitse. Ja sainhan minä. Maksoin mekon etukäteen tilille (postitus- ja käsittelykulut 10 euroa) ja kahden päivän päästä mekko oli postilaatikossa. 


10 euron postikulut eivät loppupeleissä ole paljoa, kun saa tukea "paikallista" yrittäjää, jonka kaupan toivoisi olevan jatkossakin toiminnassa. Ja kun tästä ajan henkilöautolla Tampereelle ja pysäköin, on kymmenen euroa mennyt jo auton kuluihin. Lisäksi tykkään siitä, että saan ostaa vaatteita, joita ei löydy ihan joka blogista tai vastaantulijalta päältä. Kun nyt tykkään olla yksilöllinen, ainakin siinä määrin kun se tässä maailmassa on mahdollista. 


Päällä siis Seelestä ostettu Nurmen mekko, FinnWearin legginsit Prismasta ja TOMSin kengät Yalosta. Mekon koko on M ja hyvin mahtuu päälle tälläiselle 38-40 kokoiselle. Mekko on mukava päällä ja Suomessa ommeltu. 100% puuvilla materiaalina. Ja tykkään kyllä!


Jos liikutte Tampereella niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Seeleen joka löytyy Kuninkaankadulta ja täältä.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Lapsen asia?

Tänään annoin lapselleni iltapalaksi luomuleipää. Luomu on tässä tarinassa tärkeä asia, koska luomuleipä nyt tuppaa olemaan hieman kallimpaa kuin vastaava ei-luomu. Kun lapsi syö päivittäistä  ruokaansa, (joskus hyvällä ja varsin usein huonolla ruokahalulla), tulee hänelle aika ajoin tarve huolehtia myös vieressä kuolaavan bernikoiran ravitsemuksesta. Ja usein lapsi sitten tämän tarpeen seuraamuksena syöttää koiraa pöydästä. 

Ja kyllä me kielletään ja yritetään myös ilman kieltoja ohjata toimintaa parempaan suuntaan, 
mutta useimmiten se ei auta.

Nyt kuitenkin huomasin iltapalaleivän ääressä lapsen ja koiran välisen ruokintatoimenpiteen jo ennen sen lopullista päätöstä (lapsen iltapala bernin suussa). Avasin suuni ja meinasia sanoa tyttärelleni, että älä anna sitä leipää koiralle koska se leipä on niin kallista. 

Kyllä, olin aikeissa sanoa tämän asian reilun vuoden ikäiselle lapselleni.

Muistin kuitenkin lauseen koska-vaiheessa, että olen luvannut itselleni ettei meidän perheen raha-asiat kuulu lapselle vielä moneen, moneen vuoteen. Totta kai lapsi pitää opettaa siihen, ettei ruokaa heitetä roskiin tai tavaroita rikota, että siis kaikella on arvonsa. Mutta ihminen ehtii miettimään ja murehtimaan raha-asioita elämästään varmasti vähintään 90%, joten en halua aloittaa sitä hänelle ennen kuin on ihan pakko. Haluan, että lapseni saa olla lapsi niin kauan kuin on mahdollista.

Näin ollen jatkossa pyrin sanomaan vastaavassa tilanteessa ensisijaisesti jotakin siihen suuntaan, että älä anna sitä ruokaa sille koiralle koska koira on jo syönyt ruokansa ja nyt on sinun vuorosi syödä oma ruokasi. Ja aivan varmasti se lapsi lopettaa sen koiran syöttämisen siihen...


Berni harjoitteli syöttötuolikerjäämistä jo hyvissä ajoin ennen kuin syöttötuoliin tuli asukas. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kaikki kierrätykseen

Vuosi sitten tajusin, että voi-, viili- ja jogurttipurkkien kannet voi kierrättää. Kuinkahan paljon meillä menee edelleen sekajätteeseen tavaraa, joka ei sinne kuulu?

Nämä menevät metallinkeräykseen.

Muisto vaatevallankumouksesta


Yksi huono tukkapäivä taas takana. Sen siitä saa, kun on pyörteinen keskellä takaraivoa. Ehkä se sama pyörteinen selittää suuren osan päähineviehtymystäni. Ja tästä sitten aasinsilta Vaatevallankumoukseen, jota vietettiin viime syksynä. Ei kun, siis keväänä. Oikeasti, tämä harmaa, märkä ja kylmä ilma saa ihmisen sekaisin vuodenajoista. Joo, nyt on heinäkuu ja pidän  villasukkia sisällä. 

Vaatevallankumouspäivänä Outi Pyy julkaisi vapaasti ladattavissa olevan trashion/remade-malliston, jossa oli ohjeita mm. kassille ja turbaanille t-paidoista tehtynä. Sovelsin hieman turbaanin ohjetta jämämerinovillapalaan ja sain aikaiseksi kuvissa esiintyvän päähineen. Päänympärys olisi saanut olla pienempi, materiaalin suuresta joustosta johtuen ja näiden kuvien jälkeen vedin reunoja vielä alemmaksi. Mutta muuten ei valittamista. 


Päivän asuna muuten Poola Katarynan t-paita /mekko Tampereen One Man Bandista, Vieton nauhahupparitakki Weecos.comista, farkut ovat vanhat äitiysfarkkuni (jotka kyllä nyt joutuvat säilöön koska takapuoli valuu uhkaavasti maata kohden, nyt siis myös housujenkin), kengät vahinkopiraattiostokset kiinasta ja laukku Marimekon. 

Tukka lyheni viime viikonloppuna, nyt kesän alusta on lähtenyt varmasti yli 20 senttimetriä mutta olo tuntuu kevyemmältä ja naamakin ehkä raikkaammalta. Ensimmäiset päivät uudessa työpaikassa ovat olleet yhtä kiirettä ja avuttomuuden tunnetta uuden tietojärjestelmän kanssa, enkä tiedä saanko tällä viikolla enää muita asukuvia aikaiseksi. 


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Viisi tapaa säästää ruokakustannuksissa

1. Osta vain se mitä tarvitset. Joo, se kolme proteiinijuomaa yhden hinnalla on tosi hyvä tarjous, mutta osta ne juomat vain jos ihan varmasti juot ne.



2. Älä heitä mitään ruokaa roskiin. Itselläni tämä on ongelma. Vaikka kuinka yrittää, niin aina sinne jääkaappiin unohtuu jotain jonka sitten joutuu heittämään roskiin ja tämä harmittaa. Tänään keksin, että voisin ottaa käyttöön säännöllisen viikonpäivän, jolloin tarkistan ettei jääkaapissa ole mitään vanhaksi menevää ja sitten riskialueella olevista tehdään ruokaa tai syödään ne suoraan pois. Jutun kuvat kertovat tapauksesta, jossa jääkaapista löytyi keitettyjä perunoita, jauhelihaa ja suolakurkkuja jotka olivat jääneet pariksi päiväksi  metalliseen säilykerasiaan epähuomiossa lillumaan. Ja salottisipulitkin alkoivat nuhjaantua.



3. Osta kausituotteita. Appelsiini on Suomessa eri aikaan halvempaa kuin kotimainen kurkku. Vertaa hintoja ja osta sitä mikä on milläkin hetkellä suhteessa halvinta. Suomessa julkaistaan myös Satokausikalenteria, mistä näkee suoraan mitä vihanneksia, juureksia ja hedelmiä kannattaa milloinkin ostaa. 


4. Säilö kausituotteet ja tee isompia määriä ruokaa joista sitten laitat osan pakkaseen. 


5. Panosta laatuun, älä määrään. Samalla kun kauhistelemme ruokakorin hintoja, on meillä täällä Suomessa enemmän ylipainoisia kuin ikinä. Terveellinen, ravitseva ja täyttävä ruoka ei ole suoraan suhteessa määrään. Jauhohöttö ei täytä samalla tavalla kuin proteiinipitoinen ruoka. Kasvava nuori on totta kai eri asia kuin yli kolmekymppinen toimistotyötä tekevä aikuinen ja he siis todellakin tarvitsevat eri määrän ruokaa päivän aikana. 

Mutta siis, nämä viittaavaat siihen miksi meillä on rahaa ostaa luomua. Toki on paljon muitakin syitä ja se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella.