keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Pakkasasua osa 1/2014

 
Ei ole paljon pakkasia riittänyt tälle talvelle. Paitsi nyt joulun ajalle. Me vietettiin joulu Lapissa ja tässä on esittelyssä joulun luottovaatteet. Lapikkaat ovat voittaneet Uggit talven lämpöisimpinä kenkinä. Uhanan merinovillaleggarit ja niiden alla villapitkikset, niin pärjää pakkasella jos ei tuule kovaa.
 
Muuten päivän asuna on Nurmen mekko, Mukavan villa-silkkisekoite neuletakki ja Patagonian kerrostakki. Lisäksi asusteina Arctipsin kengät Kerästä ostettuna, Salmiak Studion raanulaukku ja Coston hattu. Kaulahuivi on itsetehty ja se on alpakka-lampaanvillasekoitetta. Lämmin kuin mikä.
 
Uhanalla oli nyt syksyllä Weecos.comilla hieno idea käytössä. Syksyn mallistoa sai ostaa ennakkoon hieman halvemmalla hinnalla. Tällä varmistettiin, ettei vaatteita tule tilattua ompelimosta suuria määriä ylimääräistä. Hieno ajatus.
 
Patagonian takissa on irroitettava untuvakuori, joka toimii erillisenä takkina. Lisäksi takissa on päällimmäisenä kuori, joka toimii myös erillisenä kuoritakkina. Yhdessä ne sitten toimivat kunnon talvitakkina. Idea hyvä, toimii ja Patagonialle aina pisteet avoimesta tuotantoketjusta sekä tavoitteesta tehdä kestäviä vaatteita kunnon käyttöön.
 


perjantai 26. joulukuuta 2014

Palafarkkua

Loka-marraskuussa oli melkoinen ompeluvimma päällä. Jonka seurauksena syntyivät nämä legginssit, monen muun vaatteen ohella. 
 
Kierrätysmateriaalin käyttö on palkitsevaa ja maailma tuntuu olevan täynnä käytettyä farkkua. Monesti eri paloista kootuista farkkuvaatteista tulee helposti vain jotenkin halpa olo. Tiedättekö ne laukut ja vessapaperirullapidikkeet, joita farkuista tehdään? Laukuissa taskut paikallaan ja niin edelleen. Toimii ehkä jollekin, mutta ei minulle.
 
Legginsit on tehty vanhoista farkuista tutulla Ottobreen kaavalla. Takaosa on kotimaista joustocollegea. Etuosan tein tosiaan niin, että ompelin paloja yhteen niin, että sain suurin piirtein etukappaleiden kokoiset palat minkä jälkeen leikkasin ne kaavan muotoon. Saumurilla saumat ja housut olivat valmiit. Ja olen niihin kyllä todella tyytyväinen. .
 
Kuvaisin oman toivetyylini pelkistetyksi ja haluaisin luoda kierrätysmateriaalista omaan tyyliini sopivia vaatteita, jotka kestäisivät myös käyttöä. Tämä kokonaisuus ei nyt oikein onnistunut, pistetään se sen syyksi, että en oikeasti ehtinyt katsoa peiliin ennen uloslähtöä. Ja viime hetken ideana sain yhdistää tuon villatakin asukokonaisuuteen. Ei hyvä idea.
 
Muista aina katsoa peiliin ennen uloslähtöä.
 
 

 
Neuletakki: Alchemist / Yalo.fi 1/14
Paita Poola Kataryna / Yalo.fi 10/14
Laukku MCQ By Alexander Mcqueen / Net-a-porter.com 10/14
Legginssit Itsetehty ja
kengät Isabel Marant / Net-a-porter.com 6/14

torstai 25. joulukuuta 2014

Vahingon korjausta

Nyt on hankittuna uusi "kannettava" ja siihen Photoshop ja sen seurauksena blogin laadun pitäisi parantua huomattavasti, eikö vain? 

Olen ensimmäiseltä ammatiltani painopinnanvalmistaja, eli minun pitäisi ainakin käytännössö osata graafisen alan perusteet. Sivuntaiton, kuvankäsittelyn ja sen sellaisen tulisi olla  jotenkin hallussa. Tein kuitenkin niitä töitä täysipäiväsesti yli vuoden ajan ja opiskelinkin kahden vuoden ajan. 

No, siitä on jo 15 vuotta aikaa kun valmistuin ammattikoulusta ja ohjelmistot ovat menneet reippaasti eteenpäin. Joten katsotaan, miten kuvien käy. Paranevatko ne Photoshopin myötä ja ennen kaikkea, riittäkö into opetella käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa. Josta muuten löytyi "slim down" toiminto...
 
 
Ennen joulua maalasin meidän LuonaIn joulukuusta.  Spraymaalilla. Ja maalasin sitten kuvassa näkyvään mekkoonkin pienen läiskän. Meidän saunanlauteiden lisäksi. Jälkimmäistä ei saanut enää korjattua, toki harkinnassa on lauteiden maalaaminen vihreäksi. Tai ehkä mieluummin mustaksi.

 Yhtäkaikki, mekko pääsi pesukoneeseen pinkin väripatruunan kanssa. Ja näin aikaisemmin mustavalkoisesti mekosta tuli pinkki. Olenkin miettinyt, että vaatekaappini tarvitsee enemmän väriä. Ja sitä näköjään saa, mitä tilaa.
 
 
Päivän asuna Mekko: Mukava / Yalo.fi 10/2014, housut Me&I / Kotikutsut 9/2014 kengät Converse / Zalando.fi 11/2014 ja laukku Chanel / Ihanuudet.com 4/2014
 
 
Ja vielä näin joulupäivän kunniaksi oikein rauhallista joulua itse kullekin.
 
 
 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulupukista

Tämän aamun aiheena blogeissa tuntui olevan Joulupukki, tuo koko kansan suuri huijaus. Joten kannanpa minäkin korteni kekoon keskustelussa. Ja kyllähän mekin kävimme mieheni kanssa keskustelun joulupukista ennen lapsen syntymää. Minä olin sitä mieltä, että voisimme suoraan kertoa lapselle, ettei mitään joulupukkia ole ja mies halusi, että lapsi saa uskoa pukkiin niin pitkään kuin haluaa. Miten siinä sitten kävi?

Itse yhdistän joulun kristinuskoon hetkenä jolloin juhlitaan Jeesuksen syntymää. Siinä missä kristinuskon ja kirkon merkitys Suomessa vähenevät monikansallistumisen ja maailman muuttumisen myötä, tuntuu joulusta tulevan suurempi ja suurempi kulutusjuhla. Juhla jonka tärkeimpänä ajatuksena tuntuu olevan pikkujoulut, joulupöytä ja joululahjat. Materialismin ja kulutusjuhlan hysteriaa, tuo kuuluisa joulu. Olemme tainneet karata melko kauaksi joulun alkuperäisestä ajatuksesta, vai mitä?

Olen aiemmin jo sanonutkin, etten halua lapselleni joulua jossa tärkeintä on lahjojen saanti tai ylensyöminen. Haluan, että meidän joulut ovat rauhallisia ja stressittömiä yhdessäolon hetkiä. Enkä voi kuin ihmetellä sitä, että siinä missä monelle tuntuu olevan ongelmana kertoako pienelle lapselle totuus joulupukista vai ei, kenellekään ei tunnu olevan ongelmana juhlia kristillistä juhlaa ilman uskoa.

Mutta mitä me sitten ensi viikolla juhlimme? Miksi me annamme toisillemme lahjoja, joita pukki ei tuo eikä Jeesuskaan syntynyt oikeasti? Selitämme lapselle, että hei kiva kokoontua yhteen ja vaihtaa lahjoja? Eihän siinä mitään, mutta samalla kun koemme moraalisen ongelman valehdella lapselle Joulupukista, emme kuitenkaan koe moraalista ongelmaa rakentaa jälleen yksi kaupallinen juhlapäivä lisää?  Emmekä varmasti kerro lapselle, kun kerran rehellinen pitää olla, että tämän sinun lelusi on rakentanut joku ihminen maapallon toisella puolella huonolla palkalla ja huonoissa työoloissa vain jotta sinä voit leikkiä sillä hetken ennen kuin unohdat sen.

Meidän perhe viettää joulua ja juhlimme Jeesuksen syntymää vaikka itse en ole varma onko Jeesus koskaan syntynytkään. siis juhlimme sitä ihan noin varuiksi, tottumuksesta ja myös kunnioituksesta niitä kohtaan jotka uskovat. Toistaiseksi meidän perhe uskoo Joulupukkkiin, joka tuo lapsellemme yhden lelun ja loput sitten tuovat ne läheiset, jotka haluavat jouluna lasta muistaa muutenkin kuin vain läsnäolemalla. 

Ja miksi näin? 

Tässä maailmassa on niin paljon pahuutta ja lapsuus on niin kovin lyhyt aika, että siinä missä lapsella on oikeus turvalliseen kotiin, on lapsella myös oikeus satuihin ja leikkeihin. Ja Joulupukki on yksi niistä.

Sitä paitsi, vaikka et itse usko, ei se tarkoita ettei se olisi totta. Kuka meistä tietää, ettei Korvatunturilla oikeasti asu valkopartaista miestä joka järjestää joulun ihmeitä niille, joilla on oikeasti vaikeaa.



Meidän lapsen ainoa vanhemmiltaan tuleva joululahja. Halinalle joka saapui meille Huuto.netin kautta. Materialistiäiti onnistui kerrankin hillitsemään itsensä. 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vielä muutama joululahja

Vielä kahdelle pikkumiehelle nimikyltit joululahjaksi, vanhojen palapelien taustalevyille. 



maanantai 15. joulukuuta 2014

Pantaa pukkaa

Käsityömessuilta Pirkkahallista ei jäänyt matkaan Tukuwoolia, mutta asia piti korjata melko pian messujen jälkeen ihanassa Kerässä. Mukaan tarttui kaksi Tukuwoolin villalankaa, tästä ensimmäisestä on nyt työstetty erinäisiä pantoja. Ohje omasta päästä omaan päähän, heh. 



Tässä vielä koko asu. Nurmen mekko ja mustat sukkahousut, jotka erottuivat vielä iPhoton puolella mutta välillä tämä Bloggeri tuntuu tekemän kaikista kuvista yhtä mössöä. Luulisin kuitenkin, että vika on enemmän käyttäjässä kuin ohjelmassa. 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Saapasjalkakissa päivää

Tai no, ehkä enemmänkin joku mursu. Kuvaushetki taisi olla lokakuu, kenties jopa marraskuu. Suomen sateinen marraskuu. Olen aina rakastanut Suomen neljää vuodenaikaa mutta nykyään niitä tuntuu olevan enää kolme. Kevät, kesä ja puoli vuotta syksyä. 


Ihan ei päästä täyttä kymppiä vetämään kotimaisuuden puolesta tällä asulla. Jalassa Uggit, joista jo yksi nappi irronnut. Ne ovat kyllä todella, todella mukavat ja syyslämpimät kengät, mutta en tiedä sijoitanko enää uusiin. Sukkahousut Nanson tai Finnwearin, ei ehkä ihan 100% suomalaista mutta eurooppalaista. Mekko Nurmen ja villatakki Mukavan silkki-villasekoitetta. 

Melkein kuvaushetken harmaissa tunnelmissa kohti joulua, viikkoa vielä loman alkuun. 


lauantai 13. joulukuuta 2014

Eniten ärsyttää kaikki

Ehkä se on tämä pimeys. Tai ehkä ne oman elämän pienet vastoinkäymiset, mitkä saavat kaiken tuntumaan juuri nyt niin kovin raskaalta. Asiat, joiden olisin halunnut onnistuvan, eivät onnistuneet.
Ei mitään niin vakavaa, mutta vakavaa kuitenkin. Vakavaa minulle. 

En ymmärrä kun ihmiset sanovat, että minulla on ollut elämässä vastoinkäymisiä, mutta selvisin niistä. Mikä on selviämisen vaihtoehto? Ei-selviäminen? Meillä kaikilla on aivan varmasti ollut vastoinkäymisiä ja suurin osa meistä selviää niistä. Ja miten se määritellään, ettei selviä? Missä menee selviämisen raja? Milloin ihminen ei enää selviä?

En todellakaan tiedä mikä on selviämisen vaihtoehto. Luovuttaminen, toki. Mutta miten? Kaiken paskaksi vetäminen tai kenties tästä elämästä poistuminen oman käden kautta? Kyllä, ne ovat vaihtoehtoja. Mutta todellisuudessa. Itkupotkuraivarit? Ehkä toimivat uhmaikäisellä, mutta ei aikuisella.   Onko meillä suurimmalla osalla ihmisistä muuta vaihtoehtoa kuin selvitä? 

 Se, mikä voi toisesta tuntua pienelle, voi toiselle olla suurta. Kukaan ei voi sanoa kenellekään muulle, että hei, tämä minun vastoinkäymiseni on niin paljon pahempi kuin sinun. Eikä meistä kukaan tiedä loppujen lopuksi, mikä toisesta tuntuu pahalle ja kuinka pahalle se tuntuukaan. 

Luovuttaminen voi olla joskus paikallaan, kaiken paskaksi vetäminen ei ikinä. Kukaan ei koskaan nosta sinua kuopasta, johon itsesi kaivat, jos se kuoppa on liian syvä. Kukaan ei tule sanomaan sinulle kuolinvuoteellasi, että tässä sinulle lottovoitto ja pari vuotta lisää elinaikaa, elämä haluaa hyvittää sen sinulle kun potki sinua niin kovasti päähän aikaisemmin. 

Meillä kaikilla on vaikeutemme ja meidän kaikkien pitää itse tehdä se päätös selviämmekö ja jatkammeko taisteluamme vai luovutammeko. Mutta ketään muuta ei voi oman elämänsä pieleen menemisestä syyttää, kuin itseään.

Eikö se vanha viisauskin sano, että jokainen meistä on oman onnensa seppä?




Syvien aatoksien ohella päivän asuna Silkkitoppi: R-collection / R-collection.fi, housut Globe Hope / Globe.hope.fi ja kengät Minna Parikka / Onemanband.fi

perjantai 12. joulukuuta 2014

Muutama joululahja

Sukulaislapsille graffittitaulut. Nämä on tehty maalitusseilla, laatikossa odottaa kynäruisku jota en ole vielä oppinut kunnolla käyttämään. Itse en ole tyytyväinen ja nyt kun näitä kuviakin katselee, niin löydän vaikka kuinka monta kohtaa jotka pitäisi korjata. 


Taulut on tehty vanhojen puupalapelien kääntöpuolelle, haalin niitä jokin aika sitten kirpputorilta. Ei mene päivää tässä elämässä, etten miettisi sitä kuuluisaa pyörästä pois hyppäämistä ja sitä, että ihan hetken panostaisi käsillä tekemiseen. Jotenkin sitä miettii koko ajan, että sitten myöhemmin, sitten myöhemmin. Mutta mitä jos sokeudun ensi viikolla, menetän oikean käteni tai kuolen sydänkohtaukseen? Kadunko sitä, etten ottanut aikaa itselleni tärkeän asian tekemiseen vai kuolenko onnellisena? 

Kuolisin kyllä onnellisena, koska minulla on maailman paras perhe mutta kyllä silti harmittaisi, etten ottanut sitä kuuluisaa irtiottoa vielä kerran elämässäni. Eläkkeellä ehtii joo, jos sinne asti joskus pääsee ja on vielä kunnossa jotain tehdäkseen. 


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Aina ei voi onnistua

Kun se ompeluvimma iskee, niin se iskee. Kuten viime kesäkuussa, yhtenä lomayönä. Sain idean ennen nukkumaanmenoa enkä sitten yllättäen saanutkaan unta. Oli pakko käydä toteuttamassa idea.

Tyrnifarmareitten blogista ohjeet ja kimono valmistui muutamassa tunnissa. Olen niin arkaillut Murun kankainen kanssa, kun ei niitä raaskisi käyttää. Mutta ajattelin tämän kimonon olevan helppo ja varma nakki. No eihän se niin mennyt. Ja menin vielä fiksuna ompelemaan vinonauhan kaulukseen.


Katselin kimonoa kaapissani muutaman kuukauden ja totesin, ettei idea toimi. Kangas ei ole tarpeeksi laskeutuvaa eikä kauluksen korjaaminen onnistu kovin helposti. Näin ollen pistin kimonon paloiksi ja kangas pääsee uuteen kiertoon muissa vaatekappaleissa. 

Mutta siis, aina ei voi onnistua. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Marraskuun viimeinen asukuva


Tulee kylläkin julki vasta joulukuussa, mutta tämä oli otettu vielä marraskuun puolella. Päällä jo aiemmin nähty Nanson paita, sekä Uhanan merinovillalegginssit. Michael Korssin laukku, ensimmäinen itselläni laatuaan, laukkuhullu mikä laukkuhullu sekä Papun pipo Tampereen Sokoksen Pop-Up-pisteestä ja jalassa Star War Vanssit. 


Äitini sanoi tuon laukun nähdessään, että kiva mummolaukku. Sillä on sitten hyvä hakata nuorisoa päähän, jos käyvät kadulla kimppuun. En kyllä itse oikein miellä sitä mummolaukuksi, itselleni se oli sellainen halpaversio Celinen Luggage-laukusta, johon en ajatellut ikinä sijoittaa, pienellä rokkitwistillä. Laukkua alkaa jälleen kertymään, vaikka olenkin myynyt jo melkein kymmenen pois. Pitäisi vielä myydä pari lisää, kun vain saisi aikaiseksi... tämä on hyvä tapa sallia itselleen laukkuharrastus, kun ostaa laukkuja jotka säilyttävät arvonsa ja myy ne sitten pois jos eivät tunnu enää omilta. Esimerkiksi Vuittonen Neverfullista sain myydessäni täsmälleen saman hinnan mitä siitä muutama vuosi aiemmin maksoin. 


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Perjantai ja eduskunnan huono päätös

Ehkä hieman turhan provosoiva otsikko, koska se toinen päätös oli varsin hyvä. Itse en kuulu kirkkoon, olen rippileirin sijasta käynyt Prometheus-leirin, jolloin toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä kyllä tuonut sitä mitenkään siellä esiin, asia selvisi vasta myöhemmin) ja myöhemmin olin vielä apuohjaajana jolloin myös toinen ohjaajamme oli homoseksuaali (eikä myöskään tuonut sitä esiin millään tavalla). Tuolloin kun itse olin 15-vuotias, ei Suomessa paljon julkihomoja näkynyt eikä asia ehkä muutenkaan ollut millään tavalla tapetilla, niin negatiivisesti kuin positiivisestikaan. Mutta noiden Prometheusleirien jälkeen en ole asiaa enää sen enempää miettinyt. 

Ihminen on ihminen, ihan sama mitä sukupuolta hän rakastaa tai mitä sukupuolta kokee olevansa. Tunnen myös transsukupuolisia ihmisiä ja yksi heistä tulikin asian kanssa julki Facebookissa jokunen vuosi sitten hieman itselleni yllättäen. Mutta kyyneliä tuli tuolloin vuodatettua muutama, koska arvostan sitä rohkeutta millä ihminen päättää elää elämänsä kuten itselleen kokee oikeaksi muiden ajatuksista välittämättä. Ei ole helppoa vaihtaa sukupuolta tai rakastaa samaa sukupuolta. Eikä ne asiat ole keneltäkään muulta pois. 

Ja kuten ensimmäisestä kappaleesta saattoi lukea, en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kokenut kirkkoa omakseni, vaikka ehkä johonkin ylempään uskonkin. Mutta en usko kirkkon oppeihin ja kammoksun sitä, miten jotkut itseään tosiuskovaisiksi kutsuvat tuomitsevat muita ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle. 

No, mikä sitten oli se huono päätös? Lapsilisien leikkaaminen. Ymmärrän, että pitää säästää ja leikata ja jopa arvostan sitä, että tämä päätös tehtiin näin vaalien alla MUTTA en ymmärrä sitä, etteikö parempia vaihtoehtoja olisi ollut? Toki lapsilisän leikkaamista kompensoidaan muiden tukien lisäyksillä köyhimpien kohdalla, mutta en ymmärrä miksei lapsilisä voi olla progressiivinen kuten meidän verotus? Perheen nettotulot vuodessa voivat olla mitä vain muutamasta tuhannesta muutamaan miljoonaan ja enemmänkin ja silti sama lapsilisä tippuu kaikkien tilille. Mihin ne miljoonia tienaavat tarvitsevat niitä satasia? 

Toiset ajattelevat, että se on lapsen rahaa, mutta eiköhän sillä lapsella riitä rahaa muutenkin jos vanhemmat tienaavat esimerkiksi satoja tuhansia vuodessa? Ja toinen asia, mistä voisi mielestäni leikata, on äitiyspakkaus. Perheet, joiden vuoden bruttotulot ovat yli 100 000 euroa voisivat saada äitiyspakkauksen vain ensimmäisen lapsen kohdalla ja silloinkin vain tavarana. Arvostan äitiyspakkauksen symboliikkaa mutta mihin perheet, joilla on rahaa ostaa kaikki tarpeellinen, tarvitsevat 140 euroa lisää tai vaatteita, jotka ovat Kiinassa tehty eivätkä kestä käyttöä? 

On myös mielenkiintoista seurata keskustelua, joka alkoi tästä lapsilisien leikkaamisesta. Ihmiset, jotka valittavat eniten, ilmoittavat myös etteivät äänestä koska se ei johda mihinkään. Oikeasti? Olenko liian naiivi, kun en usko, että Suomessa korruptio on sillä tasolla, että ääntenlaskijat ovat lahjottuja ja eduskuntaan pääsevät ne jotka maksavat laskijoille eniten? Miten ihmeessä Timo Soinilla oli rahaa maksaa sitten Perussuomalaiset voitolle viime vaaleissa? 

Olen käynyt lapsen tavaroita läpi yrittäen etsiä vaatteita, joista raaskisin luopua ja lahjoittaa eteenpäin ja tämän paasauksen lopuksi tein päätöksen, että jos meille joskus toinen lapsi vielä suodaan niin en hae äitiyspakkausta rahana tai tavarana. Meillä on jo kaikki mitä yksi vauva voi tarvita, vaipoista vaatteisiin, sänkyyn ja hiusharjaan asti. Se ei ole iso säästö Kelalle, mutta ei myöskään iso menetys meille ja pärjäämme aivan loistavasti ilmankin. Haluan myös haastaa kaikki muut, jotka eivät sitä pakkausta tai rahaa oikeasti tarvitse, samaan toimenpiteeseen. 

Koska tällaisen avautumisen jälkeen tuntui tyhmältä liittää kuvaan asuesittelyä, niin laitetaan kuvituskuvaksi vauvapeitto, jonka tein ystävälle joka saa esikoisensa lähikuukausina. Ostin vahingossa langaksi 7 veljestä, mikä ei vauvapeiton materiaaliksi ole mikään paras mahdollinen, mutta tämän onkin tarkoitus toimia vaunupeittona, eli sen voi laittaa vaunuihin esimerkiksi tuon äitiyspakkauksen makuunpussin päälle tuomaan lisälämpöä. Ja väritys on suunniteltu kyseessä oleviin vaunuihin sopivaksi. 



lauantai 29. marraskuuta 2014

Lapsi puettuna pelkkään kotimaiseen



Aamulla hoitoon lähdössä ja päivällä vuorossa muskari. Mekko Loru / Loru.fi, Leggarit Aarrekid Made in Finland / Metsolan kirpputori Facebookissa ja Body Marlon / Prisma

Kaikki vaatteet ja vaippa olivat tuona päivänä suomalaista tuotantoa. Valkoinen body ja mustat leggarit ovat lapselle hyvät perusvaatteet, niiden kanssa voi sitten yhdistellä mekkoja ja paitoja. Mekkojen käytön olen lapsen kohdalla jotekin unohtanut, kotona riittää sukkahousut ja body, mutta nyt yritän panostaa näihin  muskaripäiviin. Ja jälleen kerran pitää mainita, että Facebookin kirpputorit ovat loistava paikka tehdä löytöjä! 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Järki vastaan tunteet

Aina ei itsestäni, tai ainakaan miehestäni tunnu siltä, että shoppailuhulluuteni olisi rauhoittumassa. Etenkään kun katsoo meille saapuvien postipakettien määrää.

Uskomatonta, että vuonna 2013 olin 7 kuukautta ostamatta uusia vaatteita! Toki siihen aikaan mahtui loppuraskaus ja vauva-aikaa muutama kuukausi, joten ei niitä vaatteita tullut paljon ajateltuakaan. Mutta toivon, että kasvan kuitenkin koko ajan tämän asian suhteen ja ostaisin vähemmän tunteella ja enemmän järjellä.

Sen päivän jälkeen kun eksyin sinne Uggin Euroopan verkkauppaan, olen miettinyt niitä yksiä saappaita. En nyt ihan joka päivä kuitenkaan.

Mutta olen miettinyt saappaita, joita en tarvitse. Okei, ne olisivat vedenkestävät eikä minulla ole vedenkestäviä saappaita ellei kumisaappaita lasketa. Siis sellaisia, jotka jalassa kehtaisi lähteä vaikka iltaa istumaan. Koska harrastan sitä toimintaa ainakin kaksi kertaa vuodesssa, joista toinen ehkä saapassesongin aikaan.

Haaveilemani saappaat ovat pitkävartiset ja kiilakorkoiset. Kiilakorkoiset, hmm. Kauankohan se kiilakorko aikoo vielä olla muodissa? Vuoden, kaksi? Kiilakorko nyt vaan on sellainen asia, joka ei ole aina muodissa. 

Ja ne saappaat on valmistettu Kiinassa, Usassa tai jossakin kolmannessa maassa, jota en enää muista. Ei siis mitään takuita, että ne eivät ole valmistettu Kiinassa. EU:n alueella jotenkin luotan siihen, että työolosuhteita valvotaan mutta Kiinan ja muun Aasian suhteen en. USA on myös hieman harmaata aluetta siellä olevien miljoonien laittomien siirtolaisten vuoksi, jos siis ajatellaan valmistuksen eettistä puolta.

En myöskään tiedä kuinka kapeita Uggin muut kengät, kuin ne mainetta niittäneet lättätossut, ovat, joten riski siihen, ettei kenkä istu jalkaani on suuri. No voihan ne kengät palauttaa, mutta olen maailman huonoin palauttamaan mitään mikä ei ole rikki. Ja vielä ulkomaalaiseen verkkokauppaan...

Oli muuten ilo huomata, että Uggilla on myös Italiassa valmistettu mallisto. Nämä saappaat maksavat noin 400 euroa eli sen 200 euroa enemmän kuin muut vastaavat saappaat. Halpatuotanto painaa paljon hinnassa, vaikka se on usein helppo unohtaa.

Yritän nyt kuitenkin pysyä kovana ja jatkaa haaveilua ostamisen sijaan. Toivon, että käyn taistelua jonka tulen voittamaan enkä osta niitä saappaita. Ainakin tunnen itseni vahvaksi tämän asian suhteen. Olen onnellinen siitä, että ongelmani ovat näin pieniä mutta ongelmiahan nämäkin. Ja haluan näyttää lapselleni esimerkkiä siitä, ettemme tarvitse tavaraa ollaksemme onnellisia. Tytön kasvaessa huimaa vauhtia täytyy niiden vaatteiden haalimisen loppua ihan justiinsa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Nanso yllätti jälleen shoppailuhullun

 Kävin Nanson verkkokaupassa etsimässä itselleni kotimaisia mustia toppeja, joita voisi käyttää päivittäisessä käytössä ns. alusvaatteina. Eipä löytynyt, mutta löytyi paljon muuta. Uudet topit tulisivat tarpeeseen, vanhoissa on reikiä melkein jokaisessa ja osa on kulunut läpikuultavaksi.

Nanson verkkokaupasta löytyi muutama musta peruspaita. Yritin kyllä kovasti astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta en onnistunut. Harkitsin kyllä sitä pinkkiä vaihtoehtoa ja hetken myös petroolin väristä. Mutta. Mielummin ostan vaatteen mukavuusalueeltani ja käytän sen puhki, kuin sieltä alueen ulkopuolelta jolloin sillä on suuri riski jäädä käyttämättä. Olen tänään näpytellyt jälleen Huutonettiin ison pinon kenkiä ja vaatteita.

Ja olen tehnyt ostamattajättämispäätöksiä. Olen niin ylpeä itsestäni. Vanhat Uggini menivät sen verran rikki, että napillisesta mallista irtosi yksi nappi. Muuten kengät ovat kyllä vielä viiden vuoden käytön jälkeen varsin edustavassa kunnossa. Mutta olen jättänyt ostamatta uudet tilalle. Koska ei se yksi nappi oikeasti näy edes käytössä. Ja olen jättänyt myös ostamatta ne ihanat kiilakorkoiset Uggin vedenkestävät kengät… pitikin löytää se samperin verkkokauppa. Pari vuotta sitten ei vielä Uggilla ollut omaa EU-alueen verkkokauppaa ja niiden kenkien osto oli paljon hankalampaa. Jätin myös ostamatta yhden Pupulandian blogista bongaamani Seppälän topin ja Monkin ihanan kukkamekon. Koska ne on tehty Kiinassa enkä oikeasti ehkä käyttäisi niitä vaatteita kuin kerran tai kaksi. Hyvä minä!




Hattu Costo / Costo.fi, Laukku Alexander McQueen / Net-a-porter.com, Paita Nanso  / Nansoshop.fi, Leggarit UhanaDesign / Weecos.com ja kengät Vans StarWars Edition / Zalando (kyllä, minä edelleenkin käyn siellä samperin Zalanolla. Mutta hei, Star Wars Vanssit!)

Pitkään mietin ostanko Taaperolle kauppatakin vai en. Meillä on toppahaalari ja sillä varmasti pärjäisi koko talven. Mutta tuo takki tuli ostettua, eniten kyllä päivähoitajana toimivan Mummun toiveesta. Molon takki, alesta vain 100 euroa. Oikeasti. Miten voi noin pieni takki maksaa noin paljon? Halvempia olisi ollut muutama eri malli mutta ne olivat niin joko poikaa tai tyttöä ja sellaisia oikeita kauppatakkeja, jotka eivät vaikuttaneet kestävän kunnon käyttöä ollenkaan. Eikä tuon pituiselle Ideaparkista kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt. 

Takki on ostettu käyttöä varten eikä sitä tarvitse varjella sen enempää kuin muitakaan vaatteita. Mutta kyllähän tuollainen sukupuolineutraali takki on kiva, kun sitä voi sitten käyttää seuraavalla ja seuraavalla ja ehkä vielä seuraavalla. Molon vaatteet ovat olleet kehuttuja kestävyyden puolesta ja panostan mielelläni pienen lapsenkin kohdalla vaatteeseen, jonka käyttöikä yhden kohdalla voi olla lyhyt, mutta sitten sen voi antaa eteenpäin ja eteenpäin. En ymmärrä miksi pitäisi ostaa vaatteita ajatuksella, ettei niiden tarvitse kestää kauan kun jokaisen vaatteen valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja jokaisesta vaatteesta jää jätettä tähän maailmaan josta ei ihan heti päästä eroon. 


Taaperolla on Punaisen Norsun hattu kierrätysmateriaalista, Molon takki, POPin farkut kirpputorilta ja Kuoman kengät. 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ompeluvimma jatkuu


Tässä kulutushysteerisessä maailmassa käytetyt farkut ovat ehtymätön luonnonvara. Haalin kirpputoreilta ja Fidasta eurolla farkkuja ompelutarvikkeiksi. Nyt on kyllä jälleen hieman pulaa materiaalista. Mutta nämä sain vielä valmiiksi. Leggarit, joiden etuosa on käytettyä farkkua ja takaosa joustocollegea. 


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ite tein enkä edes säästänyt


En tiedä mistä tuo suuri hinku tehdä yliräikeät leggarit on tullut, mutta tässä ne nyt on. Sitten vielä kun käytän niitä oikeasti jossakin muualla kuin kotona. Kestovaippakaupasta hankittu kangas on esipesty, kaavana Ottobreen jo paljon käytetty leggarikaava sivusaumoilla ja paitana Noshin farkkujerseystä ommeltu raglanpaita, jossa helmassa pitkä resori. Päässä ei-itsetehy Noshin hattu ja jalassa Niken lenkkarit, nimikoituna. 


tiistai 18. marraskuuta 2014

Sontaa laatua osa Dr Denim


Tässä on arviolta noin kymmenen kertaa pestyt Dr Denimin farkkuleggarit. Eivätkä nämä ole samat jotka aiemmin täällä esittelin. Niistähän ratkesi sivusauma. En tiedä mitä näille tapahtui, mutta jotakin kuitenkin. Eivätkä nuo haaroissa näkyvät jäljet ole siis tulleet siitä, että nämä olisivat olleet jotenkin huonosti kuivumassa, eikä ne lähde silittämällä. Jälleen yhdet housut roskikseen tai minun tapauksessa paloiksi ja uusiokäyttöön. Toki eipä noista mitään kovin suuritöistä uskalla tehdä. 


Ihan vain asukuvia.

Ekoblogi, jonka pääasiana on vaatteiden esittely. Asia,  jota mietin aina kun avaan oman blogini.  Mutta jatkan tätä vaatteiden esittelyä ihan vain siksi, että rakastan vaatteita. Ja koska haluan tarjota vaihtoehtoja niille halpatuotetuille vaatteille, jotka voidaan mieltää ekologisiksi kun ne käytetään loppuun. Harmi vain, että ajatustasolla tämä toimii, käytännössä kuitenkaan ei. Mitä halvempi vaate, sitä useammin se tulee ostettua muuhun kuin todelliseen tarpeeseen. Ja sitä useammin se lentää roskiin, koska kukaan ei maksa siitä enää kaupasta poistumisen jälkeen mitään. Tai ainakaan se ei maksa vaivaa viedä sitä kirpputorille myyntiin. 

Tässäpä sitten jälleen näitä hyvänmielen vaatteita. Ihan vain asukuvia-päivitys ei koskaan onnistu ilman moraalista saarnaa. Kyllä, koen elämäntehtäväkseni maailman pelastamisen tai ainakin sen yrittämisen. 




Päivän asuna Piia Hännisen silkkitoppi (jossa on jo rasvatahra) / Yalo.fi 8/2013, Kirppisfarkut, Nurmi jakku / Seele 10/2014 ja Marc Jacobs kiilakorot 8/2012 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Jälleen omaa tuotantoa.


Jo vakiotuotteeksi muovautunut raglanpaita. SK:n kaavalla. Koko M. Viljamin Puodin joustocollege edessä ja Myllymuksujen mustaa joustocollegea muualla. 


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Rehellisesti suomaisia lastenvaatteita

Kävin perjantaina Pirkkahallissa Kädentaitomessuilla. Ostoksia kertyi jälleen paljon, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Kankaita, muutama vaate lapselle, Succablokkia ja tusseja. Sekä muutama Poppamiehen tulinen tuote. 


Napikas, Handmade in Finland. Napikkaan vaatteet ovat hyvin ommeltuja ja värit ovat kestäviä. Tarjolla oli myös musta trikoohaalari, jota ei harmikseni löytynyt meidän koossa. 


Nämä ovat Weecosin kautta tilatut Lorun haaremihousut ja paita. Paita on kokoa 90-100 mutta otettiin se nyt käyttöön koska se on sopiva. Housut ovat vielä liian pitkät.


Ja tässä vielä Napikkaan mekko. Hintaa oli 25 euroa. Kallista kun vertaa halpatuotettuihin mutta mielestäni ei silti liian kallista kun ottaa huomioon vaatteetn tuotanto-olosuhteet. 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Paita jämäpaloista


Tilasin Verson puodista kakkoslaatuista maastokuosia kun sitä yksi ilta tuli myyntiin. Enkä edes saanut kaikkea tilaamaani. Haavena oli tehdä siitä leggarit ja leggarit sainkin. Jäljelle jääneistä pienistä paloista syntyy sitten kaikenlaista, mm. tätä paita. 

Jälkiviisaana jälleen jättäisin nyt tuon alimman maastopalan pois. Ja ehkä vielä joka päivä sen siitä purankin irti, ei sekään ole mikään mahdoton homma. Hihat eivät ole eri pituiset vaikka siltä äkkisiltään näyttää. Myönnän kyllä, joskus niinkin on käynyt. Ja voi käydä jatkossakin. Viimeksi eilen huomasin, että yhden paidan takahelma oli vino. No, se saa jäädäkin vinoon, ainakin toistaiseksi. Olen muutenkin hieman sellainen huithapeli ja vinot helmat sopivat näin ollen kokonaisuuteen oikein hyvin. 



Kaavana on SK KaksTvån tutuksi käynyt raglanpaita, jostakin loppukesän / alkusyksyn 2013 lehdestä. Kankaana Verson puodin maastojoustocollege ja Myllymuksujen musta joustocollege. Jalassa ovat Noshin joustojerseystä tehdyt leggarit, sivusaumoilla. Kaava viimeisin Ottobre. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ivana Isänpäivänä

Löysin kuukausi sitten Ivana Helsingin nettikaupasta Suomessa ommellun mekon. Ja kotiinhan se sieltä tuli. Mies hieman pyöritteli silmiään kun mekon näki mutta itse kyllä tykkään ja paljon. Nyt näin jälkiviisaana olisi kannattanut laittaa mustat kengät, tai vaikka punaiset jos sellaiset kaapista löytyisi mutta ei näitä harmaita. Mutta tekemällä oppii. 



Mekko Ivana Helsinki / www.ivanahelsinki.com 10/2014 
Kengät Marc by Marc Jacobs /Stylebob.com 08/2012 
Laukku Marc by Marc Jacobs 11/2011 
Hattu Vila tms. Sokos 10/2014 
Sukkahousut Sidoste bambu 9/2014

torstai 13. marraskuuta 2014

Hulluna ompeluun

Ompeluhulluus on vienyt mennessään ja blogi on jäänyt hieman retuperälle. Mutta toisaalta vaatekaappi on täyttynyt sekä itsellä että lapsella uhkaavaa vauhtia. Täytynee seuraavaksi opetella ompelemaan miehelle vaatteita, kun hänen vaatekaappiin vielä mahtuisi aika paljon kaikenlaista.

Olen huomannut itsessäni piirteen, että kun haluan oppia tekemään jotakin, niin usein myös opettelen sen enkä vain haaveile osaamisesta. Ilman mitään kursseja tai kouluja, yleensä itse päätä seinään hakkaamalla.

Nyt olen hurahtanut täysin ompeluun ja ensimmäisen kerran elämässäni keksin, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. No, perustaisin oman vaatemerkin. Palkkaisin ompelijan ja kaavoittajan koska itsellä ei tietotaito noihin hommiin laajemmassa mittakaava riitä. Tappiota saisi rauhassa tehdä, olisihan minulla lottovoittoni.

Ensimmäinen ompeluni 1,5 vuotta sitten oli joogahousut kiipeilytarkoitukseen. Koska en löytänyt kaupasta sellaisia jotka halusin niin tein ne sitten itse. Sitten opettelin tekemään raglanpaidan ja niitä raglanpaitoja on nytkin tullut melkein liukuhihnalta. Nyt viimeisimpänä opettelin tekemään Ottobren lehdestä ne leggarit, joissa oli sivusauma. Ja niitäkin on nyt neljät valmiina ja kaksiin löytyy vielä kankaat odottamassa sopivaa hetkeä. Onneksi niistä voi sitten jatkossa ommella jotain muuta, ajatus jota kannan nykyään mukanani melkein vaatetta kuin vaatetta ostaessa / tekiessä. Voiko tästä tehdä jatkossa jotakin muuta?

Näitä kuvia katsoessa ei ehkä herää luottamus siihen, että olisin lahjakas vaatesuunnittelija. Mutta nämä kuvaa sitä raivoa, millä asioita välillä teen. Olen usemman päivän hahmotellut näitä housuja päässäni ja eilen ne oli yksinkertaisesti pakko saada tehtyä. Skippasin ruokailun töiden jälkeen ja ompelin kolme tuntia yhtäjaksoisesti. Ja lopputulos sai miehen nauramaan.

Mutta ei se haittaa. Eivät ne ole vielä valmiit. Facebookissa kerran eräs kaverini vihjaisi kaavakokeluihini, että niitä helppoja kaavoja saa sieltä ja tuolta. Mutta kun en minä halua niitä kaavoja! Täähän on ihan parasta, tehdä itse alusta loppuun asti. 




Nämä ovat nyt sitä oikeaa ekologisuutta ostohullussa maailmassani. Vanhoista farkuista kootut haaremihousut. Jotka kyllä takaa lököttävät ihan liikaa.