Muumimekosta

Muumit ovat yksi meidän taaperon suosikkeja tässä maailmassa. Näin ollen siis on aivan luonnollista, että annan sisäisen matearialistini ohjata minua vielä ostamaan erinäisiä muumituotteita. Tämäkin Ivanan mekko aiheutti lapselle sellaisia riemunkiljahduksia, ettei voinut epäillä ostoksen olleen onnistunut. On myös jännä huomata, että siinä missä aikuiset ihmettelevät missä mekossa on muumi, niin lapsi huomasi sen heti. 

Koska tilasin tämänkin mekon netistä Ivanan verkkokaupasta, arvoin hieman kokojen välillä. Päädyin lopulta omaan kokooni, eli kokoon 38. Tai no, omaan ja omaa. Osasta housuista 42 kokokin on liian pieni ja osasta paidoista taas 36 koko sopii loistavasti. Kai se on siitä kiinni mistä vaate milloinkin kiristää. Mekko ei ole mitään kovinkaan laskeutuvaa materiaalia, joten siinä mielessä pienempi koko olisi ollut parempi. Nyt kun näyttää siltä, että minulla on pömppömaha ja sitä ei kyllä näiden kuvien ottohetkellä ollut, vaan tuossa mahan kohdalla on ilmaa useampi sentti. 

Jotenkin tykkään näistä kuvista ihan tällaisenaan. Ja on todella kiva aina silloin tällöin laittautua, etenkin kun sen saa tehdä rauhassa. Nykyään lasken rauhaksi sen, ettei kukaan roiku jalassa. Puoliso toki käy aina silloin tällöin kysymässä jotakin todella oleellista, mutta se hänelle yritetään sallia jatkossa aina paremmin ja paremmin. Vielä siis joskus hänelle siitä hermostun. Mutta toisaalta, pitää osata olla kiitollinen siitä, että omaa puolison joka osallistuu lähtövalmisteluihin aktiivisesti ja varmistaa vielä, että kaikki on niin kuin olen suunnitellut. Tämä johtunee pitkälti siitä, että mies ei nyt vain minun mielestäni osaa pukea lasta niin sanotusti tyylikkäästi. 

Päivän asuna on Ivana Helsingin muumimekko, Minna Parikan kengät ja Chanelin laukku joka on saapunut minulle käytettynä. 

Oikein mukavaa uudenvuoden aattoa kaikille! 

Vappupäivästä

Varasin itselleni ja miehelleni vappupäiväksi brunssin Tampereen keskustasta. Emme ole pariin vuoteen olleet vappuna missään, tai siis olemmehan me  kaksi vuotta sitten olimme synnyttämässä. Oli melkoisen outo kokemus olla keskustassa ihmisten parissa mutta piristävää sinänsä. 

Olin varannut meille pöydän Nomusta kello 15. Kun saavuimme paikalle, saimme kuulla, että heillä oli tietoteknisiä ongelmia ja jouduimme siirtämään brunssiamme tunnilla eteenpäin. No, kävimme kahvilla ja katsomassa teekkarikastetta ja takaisin Nomuun. 

Pääsimme toisella yrittämällä sisälle asti ja pöytään istumaan ja odotimme noin 10 minuuttia ennen kuin saimme ruokalistan. Tämä ei siis missään nimessä ole pitkä aika odottaa mutta kun oli jo tunnin odottanut, niin se tuntui pitkältä. Sitten saimme tilattua viisi ruokaa per henki ja kuohuvat kylkeen. Ensimmäinen kymmenestä annoksesta tulikin ennen kuin ehdimme saada juotavaa. Sitten ruokia tuli nopealla tahdilla kunnes ne loppuivat. Ja yksi jäi tulematta. 

Ajatuksena ilmeisesti on se, että ruoat tulevat sitä mukaan kun ne valmistuvat mutta viimeisen ja toiseksi viimeisen aterian välillä oli liioittelematta 35 minuttia ja kyseessä oli siis viimeinen lämmin ruoka. Tässä vaiheessa alkoi kyllä paatunutta julkipositiivariakin ottamaan päähän. Mutta en huutanut, enkä raivonnut. Olin vain hieman kireänä. Palvelu oli koko ajan ystävällistä. Monessa paikassa kun systeemit kaatuvat, sen näkee henkilökunnan naamasta ja asenteesta, mutta ei Nomussa. Ja jos tietoyhteydet kaatuvat, niin ne kaatuvat. Ne eivät siitä korjaannu tarjoilijalle huutamalla.  Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jatkossa kyllä toivoisin että saisimme sen viimeisenkin annoksen muiden kanssa samaan sarjaan tai edes varoituksen, että sen friteeratun kanan valmistusaika on 1h 5min. Ensi vappuna me emme taida lähteä brunssille. 

Vappupäivänä nautittiin keväästä Ivanan Helsingin neuleessa (Made in Finland), Nanson leggareissa, Chanelin 2ndhand laukussa, Minna Parikan kengissä ja Kiksin takissa (Made in Finland from recycled materials). Niin ja huivi on Vuittonin. Ostin sen 2012 New Yorkista kun olin lohtumatkalla. Matkan syystä myöhemmin lisää. 

Parisuhdeillan vaatetusta

Veimme viime lauantaina lapsen mummolle yökylään ja lähdimme miehen kanssa viettämään iltaa Tampereelle. Saadaan usein joululahjaksi ravintolalahjakortteja joihin kuuluu lastenhoito ja tällä kertaa suuntasimme Hans Välimäen August von Trappeen. En kuvannut ravintolassa ennen kuin odotimme laskua, koska halusin nauttia illasta muuten, joten esittelyyn pääse nyt vain asukokonaisuus menomatkalta. 

Menimme pyörillä rautatieasemalle ja pyörämatkan ajaksi laitoin päähäni itse neulomani pannan suojaamaan "kampausta" eli omalla kohdallani föönättyjä hiuksia. Normaalisti kun annan hiusten kuivua itsekseen, juhlapäivinä käytän ilmakiharrinta. Käytin myös tunnin meikkaamiseen, mutta jotenkin en vain koe omakseni paksua pakkelikerrosta ja usein päädyn pyyhkimään puolet pois vielä ennen lähtöä.

Uusimpana vaatteena on Seelestä hankittu Kiks-merkin takki. Takki on Oulussa ommeltu kierrätysmateriaalista. Lisätietoja takista täältä. Ostin omani tosiaan Seelestä. 

Muuten päivän asuna on Ivana Helsingin mekko, Mukavan neuletakki (made in Finland), kirppikseltä ostetut farkut, Salmiak Studion laukku joka on valmistettu vanhasta nahkatakista ja ommeltu Tampereella sekä Minna Parikan kengät. 

Yhteenvetoa voisi todeta, että meillä oli mukava ilta. Augustista jatkoimme vielä Nordikkiin juomaan pienpanimoiden tuotoksia ja sitten bussilla kotiin hyvissä ajoin kotona odottavan koiran luokse. 

Vaatevallankumous.

Olisi varmasti pitänyt reagoida blogissakin tuohon vaatevallankumoukseen ajoissa ja aktiivisemmin. Mutta tämä viikko oli päivätöiden puolesta vain jotain niin kaaottista, ettei aikaa tai energiaa jäänyt  mihinkään harrastustoimintaan. Oli kuitenkin ilo huomata, että sosiaalisessa mediassa tämä päivä sai viime vuotista enemmän huomiota. 

Meidän perheessä vaatevallankumousta vietettiin näissä merkeissä. 

Lapsella oli päällään Papun tunika, leggarit ja pipo sekä Mini Rodinin takki ja Kavatin kengät. Mini Rodini on ainoa noista, jonka suhteen olen hieman skeptinen, ainakin laadun puolesta. Toisaalta tämä takki on ainoa Mini Rodini, minkä olen uutena ostanut ja ostin sen tamperelaisesta liikkeestä.

Itselläni oli päällä Nurmen turbaani, Uhana paita, Punaisen norsun housut, Ivana Helsingin neuletakki, Elli Hukan Raanulaukka ja Minna Parikan pupukengät. Kaikki muut paitsi kengät on tehty Suomessa. 

Housut löytyvät täältä.

Ivanan takki on kokoa 36, Uhanan paita M-koko ja housut L-kokoa. Turbaanista en ole vielä varma, onko se minun juttuni. Mutta koska en osaa olla ilman päähinettä kuin äärimmäisen harvoin tai kuumalla, niin pitäähän tuo turbaanikin kokeilla. 

Ivana, Muumi ja Parikka

Tämä asu liittyy siihen itsetehtyyn hameasuun, minkä esittelin eilen. Hameen ja paidan päällä oli Muumi-neuletakki Ivana Helsingin kokoelmasta. Harkitsin tämän ostoa kaksi kuukautta ja nyt vihdoin, kun tammikuun ostolakko loppui, tilasin sen suoraan Ivanan verkkokaupasta koossa 36.

Ivanan neuleet ovat mielestäni reilua mitoitusta. Tämä muumitakki oli vain pakkosaada, vaikka hinta kieltämättä kirpaisi. Neule on kuitenkin Suomessa valmistettu, joten pisteet siitä. Ja edellisen Ivanan tilauksen yhteydessä sain koodin, jolla sai 15% alennuksen verkkokaupasta, mikä tämän neuleen kohdalla on jo ihan merkitsevä alennus.

Vaikka kyseessä on muumituote, ei muumit näy siinä mitenkään häiritsevästi, eli vaatteena kaavailen sille pitkää käyttöikää. Lisää muumejahan tulee myyntiin tämän kevään aikana, toki omalta osaltani muumit ovat nyt tässä. Tammikuun ostolakko hillitsi hieman pahimpia ostohimoja ja nyt pidän loppukuun ostolakon tässäkin kuussa. Tosin lapselle on tullut ostettua jo melko paljon vaatetta tässä kuussa, joku kasvupyrähdusvaihe on taas päällä ja koon 86 vaaatteet jäävät pieneksi.

Asussa mukana vielä nuo Minna Parikat. Leveän jalan ja korkean jalkapöydän omaavana olen onnellinen, että suomalainen suunnittelija tekee kenkiä, joista tykkään ja joista suurin osa istuu jalkaan ja ovat jopa mukavia käytössä.

Eniten ärsyttää kaikki

Ehkä se on tämä pimeys. Tai ehkä ne oman elämän pienet vastoinkäymiset, mitkä saavat kaiken tuntumaan juuri nyt niin kovin raskaalta. Asiat, joiden olisin halunnut onnistuvan, eivät onnistuneet.
Ei mitään niin vakavaa, mutta vakavaa kuitenkin. Vakavaa minulle. 

En ymmärrä kun ihmiset sanovat, että minulla on ollut elämässä vastoinkäymisiä, mutta selvisin niistä. Mikä on selviämisen vaihtoehto? Ei-selviäminen? Meillä kaikilla on aivan varmasti ollut vastoinkäymisiä ja suurin osa meistä selviää niistä. Ja miten se määritellään, ettei selviä? Missä menee selviämisen raja? Milloin ihminen ei enää selviä?

En todellakaan tiedä mikä on selviämisen vaihtoehto. Luovuttaminen, toki. Mutta miten? Kaiken paskaksi vetäminen tai kenties tästä elämästä poistuminen oman käden kautta? Kyllä, ne ovat vaihtoehtoja. Mutta todellisuudessa. Itkupotkuraivarit? Ehkä toimivat uhmaikäisellä, mutta ei aikuisella.   Onko meillä suurimmalla osalla ihmisistä muuta vaihtoehtoa kuin selvitä? 

 Se, mikä voi toisesta tuntua pienelle, voi toiselle olla suurta. Kukaan ei voi sanoa kenellekään muulle, että hei, tämä minun vastoinkäymiseni on niin paljon pahempi kuin sinun. Eikä meistä kukaan tiedä loppujen lopuksi, mikä toisesta tuntuu pahalle ja kuinka pahalle se tuntuukaan. 

Luovuttaminen voi olla joskus paikallaan, kaiken paskaksi vetäminen ei ikinä. Kukaan ei koskaan nosta sinua kuopasta, johon itsesi kaivat, jos se kuoppa on liian syvä. Kukaan ei tule sanomaan sinulle kuolinvuoteellasi, että tässä sinulle lottovoitto ja pari vuotta lisää elinaikaa, elämä haluaa hyvittää sen sinulle kun potki sinua niin kovasti päähän aikaisemmin. 

Meillä kaikilla on vaikeutemme ja meidän kaikkien pitää itse tehdä se päätös selviämmekö ja jatkammeko taisteluamme vai luovutammeko. Mutta ketään muuta ei voi oman elämänsä pieleen menemisestä syyttää, kuin itseään.

Eikö se vanha viisauskin sano, että jokainen meistä on oman onnensa seppä?

Syvien aatoksien ohella päivän asuna Silkkitoppi: R-collection / R-collection.fi, housut Globe Hope / Globe.hope.fi ja kengät Minna Parikka / Onemanband.fi

Papu, Kaino, Lumi, Poola Kataryna ja Minna Parikka

Niistä on syksyn lempivaatteet tehty. Ihanan Kainon kotimainen ( = Suomessa valmistettu) Syli-neuletakki, aina niin ihanasta Seelestä jälleen kotiintoimitettuna. Takki oli kahden viikon harkinnan tulos, eikä voi valittaa. Mustat neuleet toimivat vaatteen kuin vaatteen kanssa, joten niitä on hyvä olla kaapissa muutama. Tämä on kevyempi kuin R&H:n neuletakki, joten tämän voi ottaa mukaan myös varalle laukkeen. 

Päässä on Papun legendaarinen rusettipipo. Jalassa ihanat Minna Parikat. Parikan lesti sopii tälläiselle leveäjalalle, jonka jalka on melkein yhtä leveä kuin pitkä. Yksi syy siihen miksi korkkarit ei vaan oo mun juttu. Farkkuina monen vuoden takaiset mustat perusmakkarahousut. T-paita Poola Katarynan örkkimekko ja selässä Lumin nahkareppu jonka ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Ostin, ostin ja ostin. Ostosähky. Lumi valmistuttaa tuotteitaan ympäri maailmaa ja tämä kyseinen laukku on tehty Portugalissa. Hyvä niin. 

Olen kyllä hieman skeptinen näiden "tuotteemme valmistetaan hyvissä olosuhteisssa" sloganeiden suhteen. Koska monesti niitä lauseita tuntuu seuraavan selitys "ei me voitu tietää että...". Jos siellä tehtaalla ei ole suomalaista esimiestä, niin kukaan ei voi tietää tai mennä takuuseen mitä siellä tapahtuu. Ihan oikeasti. 

Ihanat aurinkoiset syyspäivät. Onni on asua maassa jossa on neljä vuodenaikaa. 

Lämmin syksy

Syyskuu on kieltämättä ollut lämmin. Niin kyllä taisi olla viime vuonnakin. Vaikka heinäkuun helteet meni työkiireessä ohi itseltäni, niin nyt onneksi olen päässyt nauttimaan syyslämmöstä. Ja mikä parasta, tomaatit ja mansikat kypsyvät edelleen. Nyt toki hitaammin kuin kesällä, mutta kuitenkin. Pihaltamme löytyy myös luumupuita, jotka ovat tänä vuonna tuottaneet luumuja pienen armeijan tarpeisiin. 

Syksyssä on kyllä jotakin kaunista. Ilma on raikasta ja puiden lehdet vaihtavat väriään ennenkuin tippuvat. Kuivina ja aurinkoisina päivinä viihtyy ulkona. Sitten toki on ne kaatosateet ja pimeys ja kylmä tuuli, jota vastaan voi vain yrittää suojautua kuorivaatteilla. 

Päivän asuna itselläni Mukavan harmaa takki (?) / Super Mukava, Lumi-laukku vuosien takaa, samaten Dieselin farkut useamman vuoden takaa, Minna Parikan kengät ja Red Hot Chili Peppersin Ratinan keikalta saatu t-paita, koko XL. Sitä olen sitten itse hieman tuunannut istuvammaksi. Tapana on ollut ostaa joka keikalta t-paita muistoksi ja olinkin menossa RHCP:tä katsomaan, mutta sitten iski selkävaiva ja mies joutui menemään puolestani. Sain sitten kuitenkin paidan tuliaisiksi. 

Taaperolla on Coston hattu, Papun college, Adidaksen tennarit (jotka ostin jo ennen lapsen syntymää) sekä Popin farkut kirppislöytönä. Hintaa oli kahdeksan euroa ja farkut olivat ehjät ja mielestäni lähes uutta vastaavat. Ei huono ostos.