tiistai 31. joulukuuta 2013

Helpbox osa 2 ja uudenvuodenlupaus

Olisi ehkä pitänyt hehkuttaa enemmän Helpboxia siihen edelliseen postaukseen, kun sen joku löysikin. Mutta vielä kerran, täytyy hehkuttaa, että meillä se toimii. Tässä todisteena tuleva taapero, joka on viihtynyt boxissa leikkimässä jo useampana päivänä. Ja nojailee boxin seiniin, eikä ne ole siitä millänsäkään.


Boxipostausta tehdessäni, mietin, että tälläiseen "muutan shoppailuhullun elämäni parempaan suuntaan"-blogiksi, esittelen silti paljon ostoksiani. Toisaalta, se on syy miksi myös haluan pitää blogia, vaikka toisaalta se tuntuu niin hassulta esitellä ostoksia kun juuri sitä ostamista ja kuluttamista pitäisi vähentää. Mutta haluan esitellä muille (jos ja kun tätä joskus joku lukee) kotimaisia tai eettisesti tuotettuja vaihtoehtoja Aasiassa tuotetulle kertakäyttöroinalle. Toki sieltäkin tulee ajoittain hyvää tavaraa, mutta markkinatalous on nyt vain sitä mitä se on. Tavaraa ei tehdä, jotta se olisi hyvää ja kestävää vaan että se olisi mahdollisimman tuottavaa. 

Palaan työelämään aivan kohta ja tiedän, etten ehdi panostaa tähän enää sitäkään vähää kuin mitä koliikkivauvan kanssa ehdin. Mutta olen päättänyt jatkaa, ja yrittää panostaa tähän entistä enemmän koska haluan parantaa maailmaa. Edes aivan vähäsen. Ja jos yksikin ihminen muuttaa ostopäätöksensä ekologisempaan suuntaan minun blogini vuoksi, niin olen saavuttanut tavoitteeni. 

Ja se uudenvuodenlupaus. Koska heräsin lopullisesti tähän "ekohömpötykseen" vasta nyt ja suurin haaste itselleni on muuttaa omaa kulutustottumustani, niin lupaan että vuonna 2014 teen ostopäätökseni entistä harkitummin eettisin ja ekologisin perustein. Ja lupaan miettiä jokaisen ostokseni kohdalla, tarvitsenko sitä oikeasti, vai haluanko vain. Ja jos tuotteen tuotannosta ei ole tarkkaa tietoa, niin jätän sen uutena ostamatta. Koska vaikka kuinka vetoaisi siihen, että valtiolla / yrittäjällä on velvollisuus vahtia tuotantoprosesseja, niin kyllä se lopulta on aina kuluttaja joka tekee ostopäätöksen. Ja kenellä on se lopullinen valta. Joten, äänestäkää lompakoillanne vuonna 2014!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Farkut kiertoon

Kirjakaupoista löytyy tällä hetkellä muutama kotimainen kirja, joissa kerrotaan mitä vanhoista farkuista voi tehdä. Farkut on hyvä laittaa kiertoon, mutta sitä ennen on vielä parempi käyttää ne loppuun. Farkkujen valmistus kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin liikaa ja useammalla meistä on farkkuja enemmän kuin ikinä oikeasti tarvitsemme. 

Itselläni niitä on n. 40 paria. Oikeasti. Suurin syy tähän on se, että painoni on vaihdellut viimeisen viiden vuoden ajan niin, että pienimmät farkut ovat tuumakooltaan 26" (Guessin farkut, jotka ovat mitoitukseltaan ainakin minun mielestäni kokoaan suuremmat) aina 33" äitiysfarkkuihin (jotka olivat kyllä liian isot jopa viikolla 42). Farkut liikkuvat huonosti käytettynä kirpputoreilta, suurin syy tähän taitaa olla sovittamisen huono mahdollisuus. 

Yhtä kaikki, pyritään jatkossa ostamaan farkkuja vain tarpeeseen (itselläni se tarkoittaa, ettei enää koskaan...) ja muistetaan, että farkuista on iloa vielä sitten kun ne on käytetty puhki. Tässä muutama esimerkki. 



Taskusta nenäliinapussukaksi. Vetoketju on toisista farkuista, taskut toisesta. Sisäkangas on kestovaippakaupan ylijäämäpaloja. 


Veljen vanhoista farkuista valmistui haaremifarkut. 

Lapselle leluja. 

Uhana Design

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen Uhanalta tuli uusia vaatteita. Niistä nappasin itselleni heti Weecoksen kautta tälläisen kettupaidan. Täytyy kyllä kehua, Uhanan neulokset ovat aivan loistavia. Neulos on laadukkaan tuntuista ja vaatteet tuntuvat hyvältä päällä. Lisää näitä, kiitos!


Mun rakkaat kotireinot. 

Neule: Uhana Design / Weecos Farkut: Dr. denim / Stokka Kengät: Reino / Reinokauppa

Haaremifarkut vanhoista farkuista

Olen kateellisena ihaillut vauvamme Oikukkaan valmistamia haaremifarkkuja. Sellaisia, joissa on tilaa olla ja vyötäröllä sekä lahkeensuissa on resorit. Ostin Uffista itselleni jokin aika sitten suurimmat miestenfarkut mitä löysin, tarkoituksenani leikata niistä kaavojen avulla kankaat haaremihousuihin. No, enpä ole sitäkään saanut aikaiseksi. Nyt veljeni lahjoitti minulle heidän muuttosiivouksessa löytyneitä farkkuja ja huvikseni kokeilin niitä päälleni. Yhdet sitten päätyivät haaremifarkuiksi.

Irrotin vetoketjun ja purin vyöräröosuuden irti. Takataskut ja etutaskut jäivät paikoilleen.  Lahkeista leikkasin käänteet irti. Ompelin vyötärölle korkean kääntöresorin (mittasin lantionympärykseni ja jaoin sen kahdella ja miinustin siitä vielä 10cm). Lahkeisiin ompelin myös resorit. Täytyy lisätä lähikuvia vielä myöhemmin. Mutta tässä valmis tuotos. Tulee ihan teinivuosien lökäpöksyajat mieleen. Joo, mulla oli lökäpöksyt siinä 17-18-vuotiaana.



maanantai 16. joulukuuta 2013

Helpbox


Jokin aika sitten, tai oikeastaan varmaan jo aika kauan aikaa sitten, televisiosta tuli Suomen Leijonanluola. Siellä oli mm. tämä kyseisen laatikon keksijä esittelemässä tuotettaan. Taisin silloin jo miettiä, että "toihan ois kiva" mutta se sitten unohtui siinä ajan kuluessa. Ja taisi silloin olla aika paljon muutakin mielessä. 

Nyt eräällä neuvolareissulla luin Kestovaippa-lehteä, jossa näin mainoksen Helpboxista. Siitä sitten nettikauppaan tutustumaan tuotteeseen ja tarinaan tuotteen takana. Kesällä boxit olivat tarjouksessa ja päädyin tilaamaan jokaista teemaa yhden. Kaksi oli tarkoitus jättää itselle ja yksi ostettiin kummipojalle lahjaksi. Yksi mikä laatikossa viehätti oli se, että itse lapsena haaveilin usein leikkimatoista, joissa olisi jotakin muutakin kuin se iän ikuinen liikennepohja (vaikka eipä minulla siinä runsaudenpulassani mitään leikkimattoa koskaan ollutkaan). Ja nyt tietysti, oman lapsen kanssa, pääsee toteuttamaan kaikkia niitä lapsuuden toteutumatta jääneitä haaveita. 



Taaperon versio Helpboxista. 



Ja onhan näille laatikoille käyttöä sitten kun leikit ei enää maistu. Itse näen ne askartelutarvikkeiden, lankojen ja kankaiden säilytykseen soveltuvina, koska levitetyn osan päälle saa tavarat levitettyä (loogista, levitettävä osa levittäville tavaroille) ja siitä sitten on laiskan helppo kaataa tavarat takaisin laatikkoon. 

Jaoin nämä kuvat jo Facessa ja sain kommentin laatikon ideasta. Kuulemma moisella laatikolla lapsi ei kauaa jaksa leikkiä ja tavarat on kuitenkin pitkin lattioita. Niin, lähtökohtaisesti se lapsi ei varmaan jaksa leikkiä monella muullakaan tavaralla kovinkaan pitkään. Ainakaan jos niitä tavaroita on liikaa.

Itsellä ei ole vielä laatikon käytöstä vuosien kokemusta takana, mutta näin aluksi idea vaikuttaa toimivalta. Ja vaikka Leijonan luola ei johtanut keksijän kannalta hyvää lopputulokseen, siellä kuitenkin pidettiin tuotetta toimivana ja tämä oli yksi niistä harvoista, joiden kanssa suunniteltiin yhteistyötä. Kuten myös Legossa. Mutta näitä tarinoita voi lukea Helpboxin Facebook sivuilta.

Sinänsä laatikon tarina on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeata pienen ihmisen on luoda uutta tässä markkinataloudessa. Ja sama joka kommentoi laatikon idean olevan huono, totesi että hinta on suolainen. Mutta se on tosiasia, että Suomessa pienten erien valmistaminen on kallista. Itse arvostan mielestäni toimivan idean lisäksi kotimaisuutta. Ja sitä, että laatikolla on kymmenen vuoden takuu. Nähtäväksi jää, miten laatikot lapselle kelpaavat mutta ainakin sen lahjalaatikon vastaanotto oli loistava. Se oli se avaruusteema-laatikko ja kun pimeässä huoneessa laitettiin laatikkoon ledivalot avaruusaluksen ohjaamon ikkunaan palamaan, olisi voinut kuvitella kyseessä olevan ihan oikean lelun eikä säilytyslaatikon. Kysymykseen montako viisivuotiasta mahtuu yhteen avattuun Helpboxiin makaamaan voin vastata kaksi. Ja ilmeisen hyvä siinä oli myös nukkua. 

Hintatietoja ja verkkokauppa löytyy täältä.





Pari kertaa olen miettinyt, miten jaksan leikkiä lapsen kanssa sitten kun se kasvaa siihen ikään missä "tää menee tonne ja tää tekee tota". No, sen verran innostuin jo tästä boxista että huoli aiheesta taitaa olla turha. 

Ja sinne ne sujahti. 

Hyvää joulunodotusta kaikille tätä lukemaan eksyville. Itse yritän nyt ja jatkossa suhtautua asioihin posiviivisesti ja antaa ihmisille hyvää palautetta aina kun siihen on vähänkään aihetta. Yritän myös välttää turhaa negatiivista kommentointia. Sen verran paha mieli tuli (mielensäpahoittaja, hep!) kun sain negatiivista kommenttia tuotteesta, jota lähdin innolla esittelemään. Ja siis ei siinä mitään, jos se negatiivisuus olisi kokemusperäistä, mutta kun se oli ennakkoluuloperäistä. Ymmärrän kyllä, jos lähtökohtaisesti haluaa boikotoida kaikkea suomalaista, mutta muuten suosittelisin lämpimästä perehtymään asiaan hieman enemmän. Onneksi meillä kaikilla on valinnanvapaus, ja jos et ole jostakin tuotteesta kiinnostunut tai pidät sitä kalliina, niin voit jättää sen ostamatta. Yksinkertaista.

torstai 14. marraskuuta 2013

Turha ahdistus

Päivät menee kiitovauhtia eteenpäin. Lapsi on oppinut nukkumaan yönsä ja nyt jatkuvan väsymyksen tilalla on ainainen kiire. Kiire, koska ensimmäistä kertaa tänä vuonna on energiaa tehdä jotain. Olen ommellut ja siivonnut. Olen tehnyt koiran kanssa lenkkejä ja laittanut ruokaa. Ihan perusasioita, joihin siis ei ole ollut voimia juurikaan aiemmin tänä vuonna. Ihmeitä se pienikin uni tekee, tällä hetkellä siis noin kuusi tuntia tauotonta unta yössä ja olen kuin uusi.

Yritän olla viettämättä liikaa aikaa netissä. Tyhmänä menin kuitenkin tilaamaan Kauppalehden uutiset sähköpostiini. Isänpäiväkin meni miettimällä, miksi meillä suomalaisilla on niin kiire saada kaikki tehtaat täältä pois? Teollisuuden alasajaminen. Tai no, tiedänhän minä miksi. Kun kilpailu on kovaa ja raha ratkaisee. Raha ratkaisee, että kannattaa rakentaa uusi tehdas Puolaan, ennemmin kuin pitää vanha tehdas Suomessa pystyssä. Työt siirtyvät sinne, missä hyvinvointivaltio ei ole vielä nostanut palkkatasoa turhan korkeaksi markkinataloudelle. Kunnes kierto jatkuu, palkkataso nousee ja tehdas siirtyy seuraavaan maahan. Jossakin välissä, ehkä lapseni elinaikana, tehdas siirtyy takaisin tänne. Me olemme täällä silloin ne köyhät, joiden palkkataso on matala.

Hetkittäin mietin, että parasta meille kaikille olisi, kun tulisi oikein kunnon lama. Pahempi kuin 90-luvulla. Koska siihenhän ei mennyt edes 20 vuotta kun unohdimme, miten vaikeaa oli ja nyt lapsemme ajelevat mopoautoilla ja rakennamme 400 neliömetrin taloja jotta mahdumme asumaan neljän hengen perheemme kesken sopivan mukavasti.

90-luvun laman aikaan ei ollut H&M:ää, ei Ikeaa. Siis täällä Suomessa. Köyhät oli köyhiä, eivätkä he juurikaan kuluttaneet. Nyt, köyhälläkin pitää olla oikeus shoppailla. Tuhlata rahaa. Kaiken pitää olla halpaa. Että voi ostaa paljon. Jota pitää tuottaa halvalla. Äitini opetti, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. En tiedä kuinka köyhiä me olemme, mutta ainakaan meillä mikään ei ole halpaa. Harmi vain, sitäkin kestävämpää. Onhan se hienoa jättää omalle lapselleen perinnöksi Lundian hylly, jonka on saanut vanhemmiltaan, jotka olivat ostaneet sen ensiasuntoonsa. Toisaalta, näillä huonekaluilla ei ole tarvetta käydä Ikeassa edes kerran vuodessa. Itse asiassa, en ole käynyt Ikeassa kohta 15 vuoteen. Jos ja kun tarvitsemme jotakin kalustetta, yritämme ensin saada sen jostain. Sen jälkeen yritämme ostaa käytetyn. Sen jälkeen yritämme ostaa kotimaista.

No tämä koko avaus lähti tuosta isänpäivästä, Suomen talouden jatkuvasta alamäestä ja tietysti siitä, että olen palaamassa töihin liian lyhyen äitiysvapaan jälkeen (joka kyllä ajoittain on tuntunut todella pitkältä). Ja mieheni jää hetkeksi kotiin. Tai ehkä pidemmäksikin, riipuen siitä mitä yt-peikko töissä tällä erää sanoo. Se sama yt-peikko, joka vierailee meillä aina säännöllisesti. Olen kyllä siihen jo niin kyllästynyt. Samoin koko helvetin markkinatalouteen. Emmekö me voisi vain lopettaa kuluttamista ja kapinoida sitä vastaan, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät?

Ja koomisinta tässä on se, että samalla kun paasaan ja paasaan, tuijotan peilistä omaa kuvaani ja mietin, mitä se kertoo minusta, että kaiken tämän keskellä, jos mieheltä menee työpaikka, harmittelen eniten sitä , että sitten ei ole enää rahaa ostaa uusia Stokken-vaunuja jos meille tulee lisää lapsia.

Että minä ajoittain vihaan itseäni.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Iltapäivälenkillä

Jotenkin nää syyspäivät, siis kauniit sellaiset, on vaan kivoja lenkkeillä. Nyt lähdettiin koko perheen voimin pitkälle lenkille. Itsellä taisi olla vähän liikaakin päällä. Ostin Globe Hopelta loppukesästä, tai kai se oli jo alkusyksyä, tänä vuonna kun nuo kaksi eivät oikein toisistaan säiden puolesta erottuneet, pitkän välikausitakin. Ja se oli lämmin!
Takki Globe Hope / Globehope.com, Kengät Nokian jalkineet / Prisma, fatkut A pea in a pod / New York, Huivi Guess / joululahja, Pipo itsetehty, Rukkaset Joco Björneborg / Pirkanmaan taitoshop



Olen sellainen hanskanhukkaaja. Ostan joka talvi itselleni monta paria hanskoja ja keväällä niitä ei enää ole jäljellä. Nyt löysin Pirkanmaan taitoshopista rukkaset, jotka annettujen tietojen mukaan ovat 99% kierrätysmateriaalia ja Made in Finland. Tuote, jonka hiilijalanjälki ei voisi olla pienempi paitsi jos sitä ei olisi tehty ollenkaan. Ja kyllä, ne ovat lämpimät. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Blogimainoksen uhri.

Alkusyksystä törmäsin muutamassa blogissa Joutsenen kevyntuntuvatakkiin. Ja siis minullahan ei ole vielä kevytuntuvatakkia. Ja Joutsen, kotimainen takkimerkki jonka untuvatakkeja olen omistanut jo kolme kappaletta. Yksi niistä on jäänyt liian isoksi, kaksi muuta ovat kahden talven jälkeen kuin uusia.

Yritin löytää netistä näitä takkeja ja yhden kaupan löysinkin. Mutta haluan aina ensisijaisesti tukea kivijalkakauppoja (työllistävä tekijä). Laiton Sammon turkikseen sähköpostia sunnuntaina ja maanantaina tulikin vastaus että takkeja löytyy.

Takki on kyllä ollut hyvä ostos. Ja sitten kun sitä ei enää takkina halua käyttää, voi sitä käyttää tyynynä sen mukana tulevan pussin ansiosta ;)

Kuvaaja oli tänään no, ei  nyt pahalla päällä, mutta ei kuvauspäällä. Eipä tullut montaa kuvaa missä en olisi näyttänyt maatustamummolta. 

Takki Joutsen / Sammon turkis, Huivi Louis Vuitton / Helsinki, Kengät Reino / Tampereen Reino-kauppa, housut Vero Moda /boots.com (?), Reppu Globe Hope /Globehope.com


Edelleenkin, näistä on tullut ihan lempikengät. Ne on niin mukavat jalkaan! Ja lämpöset. Aluksi kyllä niin epäilytti, että noinkohan niitä tulee käytettyä... 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Globe hope

Ostin kesällä Globe Hopen verkkokaupan alennusmyynnistä pitkän gollegen. Joka on tehty vanhoista vankilapaidoista. Globe Hopen vaatteet ovat olleet minulle jonkin verran pieniä, normaalisti käytän S tai M kokoisia vaatteita, Hopella olen huomannut että koko saa useimmiten olla L-koko. Kuten tästäkin sitten päädyin tilaamaan. Nyt ehkä ne viimeisetkin raskausentit ovat lähtemässä, koska paita on alkanut tuntumaan isolta. Toisaalta, olen käyttänyt sitä pääasiassa kotona, joten suuri koko ei haittaa. Ja taskut paidassa, tykkään.





Välillä kyllä tunnen oloni varsin tekopyhäksi tämän ekoilun kanssa. Ekologisin vaate olisi se kauppaan jätetty, enkä todellakaan tarvitse uusia vaatteita. Jotenkin olen saanut päähäni, että nyt tämän ekoasenteen myötä koko vaatekaappi pitäisi uusia. Mutta eihän se ole ekologista, kaukana siitä. Joten yritän koko ajan olla ostamatta vaatteita, mikä on entiselle himoshoppailijalle todella vaikeata. Yritän jatkossa ostaa mahdollisimman paljon käytettyjä vaatteita uusien sijaan ja kierrättää vanhoja omassa vaatekaapissa tuunamalla niitä tarpeen mukaan.

Globe Hopen idea on kyllä loistava, vaikka vierastan hieman sitä, että vaatteita ompelutetaan Virossa. Materiaali kuitenkin käsittääkseni on täällä Suomessa (ja kerätään tänne Suomeen) ja sitten ompelu tapahtuu Virossa, jonka jälkeen vaatteet tulevat Suomeen myyntiin (eivät toki kaikki, enkä tiedä tapahtuuko heidän jakelu suoraan Virosta muihin maihin). Mutta arvostan vanhan materiaalin uusiokäyttöä.

Ja nuo farkut. Ne ovat äitiysfarkkuni. En halunnut raskausaikana ostaa vaatteita joita ei voisi käyttää raskausajan jälkeen. Ja hyvinhän nuo farkut toimivat. Eivätkä kiristä mahan kohdalta suuremmankaan aterian jälkeen, ihan noin sivuhuomautuksena.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Mummon hattu.

Olimme viime viikonloppuna kirpputorilla myymässä. Tavaroista löytyi edesmenneen mummoni huopahattu. Korvaläpillä. Äitini mukaan arvokasta suomalaista käsityötä. Pelastin hatun sitten itselleni. Ilman korvaläppiä se jää hieman koholle, mutta rohkeus ei riitä vielä korvaläppien käyttämiseen. Hattu on Fredrikson-merkkinen. Jyväskylästä.

Reinon tennarit löytyi kesällä alennusmyynnistä. Aluksi epäilin tulisiko moisia käytettyä. Nyt muutaman kerran jälkeen en muita käyttäisikään. Ne ovat todella mukavat jalassa. Aivan kuten perusreinot. Hieman niistä tulee ne 90-luvun grungevuodet mieleen, mutta nehän ovat nyt muutenkin tekemässä paluuta. Ja kotimaisia kenkiä ei ole enää kovinkaan monia vaihtoehtoja tarjolla. Tässä nyt siis yhdet.

Uhanan neule löytyi Tampereelta Super Mukava-kaupasta. Neule on yksi parhaista laadultaan mitä olen viime aikoina löytänyt. Innolla odottelen Uhanan seuraavaa mallistoa.

Ja kuvat ovat edelleen suorastaan surkeita. Minä ja kolmijalka kun vasta tutustutaan.



Hattu Mummon perintöä, neule Uhana Desing, farkut Guess, kengät Reino. Koirana yksi hullu berni joka tunkee joka kuvaan silloin kun vauvaa ei ole näköpiirissä. 


Mukavuus ennen kaikkea. Ja kotimaisuus. Ja tyyli. 

Äh, karvoja. Hiuksia ja karvoja. Sen siitä saa kun itsellä ja bernillä on karvanlähtö. Ja kotona huutava viisikuukautinen. Elämä on valintoja... 

torstai 19. syyskuuta 2013

Räpellyslelu.

Kiinaboikotin huumassa olen opetellut ompelemaan. Ja tekemään leluja lapselle. Sellaisia turvallisia leluja. Mitkä mahdollisesti voisivat läpäistä jotkut EU-testit. Ei sillä että niitä ajattelin myydä.

Tälläisiä itsetehtyjä räpellysleluja on netti pullollaan. Itse tein yhden version vanhoista lastenvaatteista, niistä Ökö-testatuista. Ja omien, kymmeniä kertoja pestyjen vaatteideni, pesulapuista. Ja koska olen itse ommellut saumat, tiedän niissä olevan isommat saumavarat kuin yhdessäkään aasialaisessa lelussa.






torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyä

Syksy. Kirpeä, raikas ilma. Kellastuvat lehdet. Aurinko hyvänä päivänä ja kaatosade huonona. Tänään oli hyvä päivä. Niin monella tapaa. Tutustuin jälleen yhteen leveäharteiseen tatuoijaan, joka tykkää pääkalloista. Ja sain itselleni taas tärkeää taidetta, jota kannan aina mukanani. 


Hattu Costo / Costo.fi Paita Tauko / Seele Tampere Housut H&M äitiyshousut / kirpputori Coston lippiksiä saa myös mm. One Man Bandista Tampereelta. 


Tauon hupparissa ei ole resoria. Ratkaisuna on tälläinen reikä ja kuminauha hihanpäädyn sisällä. Tykkään. Paitahan on tehty 100% kierrätysmateriaalista. Mistä tykkään vielä enemmän. 

Olen ihastunut nyt reppuihin. Lähinnä varmaan siksi, että vaunujen kanssa on kiva että omat kamat kulkee kätevästi selässä. Reppu Globe Hope / Globe Hopen oma nettikauppa. Tätä reppua myy myös Seele Tampereella. On muuten mukava reppu. Sellainen tarpeeksi käsilaukkumainen... olematta kuitenkaan yhtään käsilaukku.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Sunnuntaikirppistelyä

Kävimme eilen Tampereella Keskustorin peräkonttikirppiksellä. Kaunis ilma teki osansa ja paikka oli tupaten täynnä. Toivottavasti myös tavara vaihtoi omistajaansa. Ainakin se normaali kirppishysteria oli paikalla. Itselle ei jäänyt käteen kuin yksi lelu, kaksi Orthexin laatikkoa ja lastenvaatteita. Rahaa meni 17 euroa. Yhdet hienot Vansin kengät löytyi, mutta ne olivat liian isot. Tosiaan, lupasin itselleni etten osta itselleni yksiäkään uusia Kiinassa, Bangladeshissa tai  muualla vastaavassa tuotantopaikassa tehtyjä kenkiä.

Uusien kenkien ostamisen voisin lopettaa muutenkin, itsellänikin kun noita kenkäpareja löytyy. Tosin nyt olen hankkiutunut eroon kuudesta parista myymällä niitä Facebookissa kavereille. Ja kaikki myydyt kengät olivat maksimissaan viisi kertaa käytettyjä. Mitä järkeä... ei mitään. Siis hankkia kenkiä joita ei käytä.

Eilen lahjoitin yhden Vuittonin huivini ystävälleni. Olin ostanut huivin 1,5 vuotta sitten enkä ole sitä kertaakaan käyttänyt. Se ei vain sitten ollut tyyliäni. Varmasti olisin saanut sen myös myytyä. Mutta  ystävälläni oli syntymäpäivä ja tiesin hänen pitävän Vuittonista, eikä hänellä itsellään ole siihen ollut varaa. Annoin huivin hänelle ehdolla, että hän myös käyttää sitä. Toivottavasti se pääsee nyt tosikäyttöön. Lahjasta tuli ainakin minulle antajana hyvä mieli. Parempi, kuin mitä olisin saanut myymällä sen huutonetissä.

Hattu Costo / costo.fi Paita Marc by Marc Jacobs / Stylebop.com Housut Poola Kataryna / One Man Band Kengät Steve Madden / Brandos.fi

Reppu Fjällraven / Partioaitta

Rannekoru Uniqeco Desig / Super Mukava

lauantai 31. elokuuta 2013

Perjantai-iltaa

Toissapäivänä saatiin muuten taloon kokovartalopeili. Vihdoin ja viimein. Jos niitä asukuvia nyt sitten alkaisi tänne tippumaan enemmän... tässä kuitenkin asu perjantai-iltaan isossa kaupungissa näin Pirkanmaalaisittain.

Neule Uhana design / Super Mukava Housut Poola Kataryna / One Man Band Kengät "Isabella Marant /  epämääräinen nettikauppa Sormukset Kalevala koru / Pirkan kello Reppu Fjällräven / Partioaitta Ideapark Berni kuvausrekvisiittaa. 
Noi housut epäilytti todella paljon. Ensimmäisen kerran kun kävin One Man Bandissa niin ne jäi mieleen (kun sitä ennen pistivät silmään). Toisella kerralla jälleen ihailin niitä ja kolmannella sitten jo ihan kokeilin. Koska raskausmahaa on edelleen jonkin verran jäljellä niin kokoa 40 olevat housut tuntuivat hieman kireiltä. Ja kuosi levottomalta. Eivät ne tuntuneet omilta. Mutta ne olivat hyvässä tarjouksessa ja myyjä kehui niitä, joten ostin ne sitten. 

Eilen laitoin ne jalkaan aamulla ensimmäisen kerran kun lähdin koiran kanssa lenkille. Ja sitten pidinkin niitä koko päivän. En tiedä ovatko ne kaikista imartelevimmat mun reiteville jaloilleni mutta kun aloin niissä itse viihtymään niin ei muulla väliä. Ja alun kankeuden jälkeen ne ovat tosi mukavat päällä eivätkä kiristä enää yhtään. Ehkä se maha on taas hieman pienempi kuin kaksi viikkoa sitten?

Ja toi neule on "parasta ikinä". Mielettömän pehmeä, tuntuu hyvältä ja toi ranskanbuldoggi on just hyvä. En tosin tiedä olisiko toi berni siitä hieman hämmentynyt...

Ihania vaatteita, suomalaisilta suunnittelijoilta ja Uhana on ihan Made in Finland. Kyllä te osaatte. 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vihreät vaatteet

Netistä löytyy mielenkiintoinen sivusto, www.vihreatvaatteet.com , jossa kerrotaan vaatteiden ekologisuudesta noin yleensä. Sekä tietysti ekologisista vaatemerkeistä.

Itselleni uusi tuttavuus oli suomalainen Tauko. Ostin viime viikolla heidän hupparinsa tamperelaisesta ekovaatekaupasta, Seelestä, joka löytyy Kauppakadulta. Itse eksyin sinne aivan vahingossa, kuinka noloa näin hippiherännäiselle. Ehkä ekovalveisuuteni ei ole vielä hiuoutunut aivan huippuunsa. Mutta jostakinhan sitä pitää aloittaa?

Uusi tuttavuus on myös nettikauppa Weecos (www.weecos.com) jossa myydään vihreitä tuotteita. Suosittelen tutustumaan, vaikken sieltä mitään ole vielä ostanutkaan.

Ja edelleenkin odotan sitä kokovartalopeiliä asuntoomme. Ei ole näkynyt, ei...

maanantai 19. elokuuta 2013

Omia kuvia, vihdoin...

... toki ilman päätä, kun "assistentti" on ottanut kuvat enkä ole tyytyväinen omaan pärstääni :D No, ehkäpä vielä tämän vuoden puolella saisimme asuntoon kokovartalopeilin ja toimivan nettiyhteyden. Molempi edellä mainituista kun puuttuu vielä. Ja ovat puuttuneet sen nelisen kuukautta  mitä olemme täällä asuneet. Peilistä syytän itseäni ja netin puuttumisesta Elisaa. Tässä kuitenkin muutava kuva mitä kesän aikana on tullut hankittua.

Paita Poola Kataryna / One Man Band, housut H&M / kirpputori, kengät Blowfish / Brandos , laukku Lumi /shoplumi.com. Laukussa vetoketju jäänyt auki joten sininen vuori näkyy, kiitokset vaan valokuvaajalle.

Mekko Mukava /Super Mukava, laukku itsetehty / SK:n ohje. sukat kotimaiset, näyttivät paremmalta luonnossa. 

Neulemekko Kaino /Super Mukava. 
Tampereella on kaksi melko uutta kauppaa, Super Mukava ja One Man Band, joista saa suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita. Ja uutena ekoherännäisenä pyrin jatkossa ostamaan vain kotimaista tuotantoa. Tosin joskus täytyy nöyrtyä ja ostaa Euroopassa tuotettua. Toinen asia mihin pyrin jatkossa kiinnittämään huomiota on se että vaatteet olisivat maatuvaa materiaalia. Eli mahdollisimman vähän keinokuituja. Ja tietysti ajattomia, niin että niitä voisi käyttää vielä vuosia ja vuosia. Tai edes tuunata niistä jotain uutta.

maanantai 12. elokuuta 2013

Projekti vaatekaappi

Uudessa, pienehkössä talossamme on neljä makuuhuonetta. Ja koska meitä on vain kolme ja me kolme nukumme kahdessa (tällä hetkellä vielä yhdessä) huoneessa jäi meille kaksi huonetta ylimääräiseksi. Toinen huone on tottakai "työhuone" ja toisesta tuli sitten minun pukeutumis- ja kuntoiluhuone. Eli siellä on vaatteita, kenkiä, meikkejä, laukkuja, kihartimia, kähertimiä ja crosstrainer. Niin ja Tunturin tasapainolauta. Eli kuntoilupuoli on selvästi voitolla.

Vaatekaappi on vielä hieman kesken. Nyt ensimmäisen kerran varmaan ikinä, kokosin vaatteeni yhteen paikkaan. Järkytykseni sain todeta, että omistan mm. lähemmäksi 40 paria farkkuja. Siis enemmän kuin yksi ihminen tarvitsee koko elämänsä aikana. Lisäksi t-paitoja on useampi kymmen, huppareita toistakymmentä, hameita reilu kymmenen, mekkoja toistakymmentä, tunikoita toistakymmentä ja niin edelleen. Jotenkin sen huomaa, että vaikka en "halpaketjuja" juuri ole käyttänyt niin vaatteiden ostokulttuuri on nykyään kovin erilaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin niinkuin normaalituloisella. Rikkailla varmaan aina on ollut isot vaatekaapit.

Nyt lapsen myötä tulleen uusekoismin jälkeen vaatekaapin sisältä kieltämättä ahdistaa. Kirpputorille ryysyjä ei kannata edes kantaa, kukaan ei niitä osta. Tai ehkä joku joskus, mutta vaiva vrt. hyötysuhde on kohtuuton. Ja suuri osa vaatteista on kuitenkin merkkivaattteita, joten ei niitä kovin mielellään minnekään vie varastettavaksi, vaikka ne silloin varmasti tarpeeseen menevät. Vai miksi joku muuten varastaisi kirpputorilta? Tai ylipäätään tietenkään mistään.

En tiedä siis, kumpi ruokkii uudestisyntynyttä hippiminääni paremmin, vaatteista luopuminen vai niiden säilyttäminen. Yhtä kaikki, vaatteita on liikaa ja jatkossa lupaan panostaa enemmän tuotteisiin jotka ovat kotimaisia, biohajoavia mahdollisimman pitkälle ja monikäyttöisiä. Ja sitten haasteeksi nousee se, miten tämä toteututetaan niin että saan myös toteutettua omaa kaunetta ja omanlaista muotia rakastavaa minääni? No, voisin todeta että pysykää kanavalla niin tiedättä.
Vaatekaappini mietintävaiheessa. 

torstai 1. elokuuta 2013

Eettistä muotia?

Olen viime kuukaudet paininut omantunnon kanssa. Sellaisen, joka liittyy loppumattomaan kulutukseen. Siihen, että tavaroita ostetaan halvalla että niitä saadaan paljon ja että ne voidaan heittää pois kun ne menevät rikki. Mikä tapahtuu koko ajan nopeammin ja nopeammin.

Vai montako kertaa olette kuulleet sanottavan, että jonkun voi ostaa kun se on niin halpa, vaikka se ei kestäisikään? Ja nyt sitten ongelmaksi on muodostuneet halpaketjujen tuotteet, jotka täyttävät kaatopaikat. Olen myös seurannut muotiblogeja, joissa hehkutetaan joka päivä uusia vaatteita Nellystä, Zarasta, Bikbokista ja niin edelleen. Ketään ei tunnu kiinnostavan missä olosuhteissa vaatteet tehdään ja kuinka paljon niiden tekeminen saastuttaa? Ketään ei kiinnosta, vaikka niitä halparättejä tehdessä yksikin tehdas romahti ja tappoi mennessään 1100 ihmistä. Ei, kun päälle saa nopeasti kertakäyttöisiä muotirättejä. Ja statement kaulakoruja.

Välillä mietityttää, miksi ne "muotiblogit" ovat niin suosittuja? Toki, kyseessä ovat vaatteet joita monien on mahdollista ostaa mutta kun ne kaikki toistavat toisiaan... Tai no, onhan se sitä massamuotia. Eikä nykynuoria paljon taida kiinnostaa tuotteiden ekologisuus tai ekonomisuus. Toista se oli minun nuoruudessani, silloin 90-luvun pahimman laman aikaan. Grungen luvattuun aikaan.

Mutta se siitä saarnasta. Minä päivänä hyvänsä pitäisi tähän matalaenergiataloon saapua kokovartalopeili ja pitäisi päästä laittamaan jälleen asukuvia. Sopivasti kun vauvamahakin on häipynyt (kolme kuukautta sitten toki). Mutta tämä avautuminen niille jotka joskus tätä blogia lukevat, informaatiopätkänä siitä miksi jatkossa postaukset toivottavasti käsittelevät enemmän ja enemmän kotimaisia tuotteita.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ihan pikkasen tuunatut Converset

Kirppikseltä löytyi rullallinen nauhaa  joka sopi just noihin Converseihin.