lauantai 31. elokuuta 2013

Perjantai-iltaa

Toissapäivänä saatiin muuten taloon kokovartalopeili. Vihdoin ja viimein. Jos niitä asukuvia nyt sitten alkaisi tänne tippumaan enemmän... tässä kuitenkin asu perjantai-iltaan isossa kaupungissa näin Pirkanmaalaisittain.

Neule Uhana design / Super Mukava Housut Poola Kataryna / One Man Band Kengät "Isabella Marant /  epämääräinen nettikauppa Sormukset Kalevala koru / Pirkan kello Reppu Fjällräven / Partioaitta Ideapark Berni kuvausrekvisiittaa. 
Noi housut epäilytti todella paljon. Ensimmäisen kerran kun kävin One Man Bandissa niin ne jäi mieleen (kun sitä ennen pistivät silmään). Toisella kerralla jälleen ihailin niitä ja kolmannella sitten jo ihan kokeilin. Koska raskausmahaa on edelleen jonkin verran jäljellä niin kokoa 40 olevat housut tuntuivat hieman kireiltä. Ja kuosi levottomalta. Eivät ne tuntuneet omilta. Mutta ne olivat hyvässä tarjouksessa ja myyjä kehui niitä, joten ostin ne sitten. 

Eilen laitoin ne jalkaan aamulla ensimmäisen kerran kun lähdin koiran kanssa lenkille. Ja sitten pidinkin niitä koko päivän. En tiedä ovatko ne kaikista imartelevimmat mun reiteville jaloilleni mutta kun aloin niissä itse viihtymään niin ei muulla väliä. Ja alun kankeuden jälkeen ne ovat tosi mukavat päällä eivätkä kiristä enää yhtään. Ehkä se maha on taas hieman pienempi kuin kaksi viikkoa sitten?

Ja toi neule on "parasta ikinä". Mielettömän pehmeä, tuntuu hyvältä ja toi ranskanbuldoggi on just hyvä. En tosin tiedä olisiko toi berni siitä hieman hämmentynyt...

Ihania vaatteita, suomalaisilta suunnittelijoilta ja Uhana on ihan Made in Finland. Kyllä te osaatte. 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vihreät vaatteet

Netistä löytyy mielenkiintoinen sivusto, www.vihreatvaatteet.com , jossa kerrotaan vaatteiden ekologisuudesta noin yleensä. Sekä tietysti ekologisista vaatemerkeistä.

Itselleni uusi tuttavuus oli suomalainen Tauko. Ostin viime viikolla heidän hupparinsa tamperelaisesta ekovaatekaupasta, Seelestä, joka löytyy Kauppakadulta. Itse eksyin sinne aivan vahingossa, kuinka noloa näin hippiherännäiselle. Ehkä ekovalveisuuteni ei ole vielä hiuoutunut aivan huippuunsa. Mutta jostakinhan sitä pitää aloittaa?

Uusi tuttavuus on myös nettikauppa Weecos (www.weecos.com) jossa myydään vihreitä tuotteita. Suosittelen tutustumaan, vaikken sieltä mitään ole vielä ostanutkaan.

Ja edelleenkin odotan sitä kokovartalopeiliä asuntoomme. Ei ole näkynyt, ei...

maanantai 19. elokuuta 2013

Omia kuvia, vihdoin...

... toki ilman päätä, kun "assistentti" on ottanut kuvat enkä ole tyytyväinen omaan pärstääni :D No, ehkäpä vielä tämän vuoden puolella saisimme asuntoon kokovartalopeilin ja toimivan nettiyhteyden. Molempi edellä mainituista kun puuttuu vielä. Ja ovat puuttuneet sen nelisen kuukautta  mitä olemme täällä asuneet. Peilistä syytän itseäni ja netin puuttumisesta Elisaa. Tässä kuitenkin muutava kuva mitä kesän aikana on tullut hankittua.

Paita Poola Kataryna / One Man Band, housut H&M / kirpputori, kengät Blowfish / Brandos , laukku Lumi /shoplumi.com. Laukussa vetoketju jäänyt auki joten sininen vuori näkyy, kiitokset vaan valokuvaajalle.

Mekko Mukava /Super Mukava, laukku itsetehty / SK:n ohje. sukat kotimaiset, näyttivät paremmalta luonnossa. 

Neulemekko Kaino /Super Mukava. 
Tampereella on kaksi melko uutta kauppaa, Super Mukava ja One Man Band, joista saa suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita. Ja uutena ekoherännäisenä pyrin jatkossa ostamaan vain kotimaista tuotantoa. Tosin joskus täytyy nöyrtyä ja ostaa Euroopassa tuotettua. Toinen asia mihin pyrin jatkossa kiinnittämään huomiota on se että vaatteet olisivat maatuvaa materiaalia. Eli mahdollisimman vähän keinokuituja. Ja tietysti ajattomia, niin että niitä voisi käyttää vielä vuosia ja vuosia. Tai edes tuunata niistä jotain uutta.

maanantai 12. elokuuta 2013

Projekti vaatekaappi

Uudessa, pienehkössä talossamme on neljä makuuhuonetta. Ja koska meitä on vain kolme ja me kolme nukumme kahdessa (tällä hetkellä vielä yhdessä) huoneessa jäi meille kaksi huonetta ylimääräiseksi. Toinen huone on tottakai "työhuone" ja toisesta tuli sitten minun pukeutumis- ja kuntoiluhuone. Eli siellä on vaatteita, kenkiä, meikkejä, laukkuja, kihartimia, kähertimiä ja crosstrainer. Niin ja Tunturin tasapainolauta. Eli kuntoilupuoli on selvästi voitolla.

Vaatekaappi on vielä hieman kesken. Nyt ensimmäisen kerran varmaan ikinä, kokosin vaatteeni yhteen paikkaan. Järkytykseni sain todeta, että omistan mm. lähemmäksi 40 paria farkkuja. Siis enemmän kuin yksi ihminen tarvitsee koko elämänsä aikana. Lisäksi t-paitoja on useampi kymmen, huppareita toistakymmentä, hameita reilu kymmenen, mekkoja toistakymmentä, tunikoita toistakymmentä ja niin edelleen. Jotenkin sen huomaa, että vaikka en "halpaketjuja" juuri ole käyttänyt niin vaatteiden ostokulttuuri on nykyään kovin erilaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin niinkuin normaalituloisella. Rikkailla varmaan aina on ollut isot vaatekaapit.

Nyt lapsen myötä tulleen uusekoismin jälkeen vaatekaapin sisältä kieltämättä ahdistaa. Kirpputorille ryysyjä ei kannata edes kantaa, kukaan ei niitä osta. Tai ehkä joku joskus, mutta vaiva vrt. hyötysuhde on kohtuuton. Ja suuri osa vaatteista on kuitenkin merkkivaattteita, joten ei niitä kovin mielellään minnekään vie varastettavaksi, vaikka ne silloin varmasti tarpeeseen menevät. Vai miksi joku muuten varastaisi kirpputorilta? Tai ylipäätään tietenkään mistään.

En tiedä siis, kumpi ruokkii uudestisyntynyttä hippiminääni paremmin, vaatteista luopuminen vai niiden säilyttäminen. Yhtä kaikki, vaatteita on liikaa ja jatkossa lupaan panostaa enemmän tuotteisiin jotka ovat kotimaisia, biohajoavia mahdollisimman pitkälle ja monikäyttöisiä. Ja sitten haasteeksi nousee se, miten tämä toteututetaan niin että saan myös toteutettua omaa kaunetta ja omanlaista muotia rakastavaa minääni? No, voisin todeta että pysykää kanavalla niin tiedättä.
Vaatekaappini mietintävaiheessa. 

torstai 1. elokuuta 2013

Eettistä muotia?

Olen viime kuukaudet paininut omantunnon kanssa. Sellaisen, joka liittyy loppumattomaan kulutukseen. Siihen, että tavaroita ostetaan halvalla että niitä saadaan paljon ja että ne voidaan heittää pois kun ne menevät rikki. Mikä tapahtuu koko ajan nopeammin ja nopeammin.

Vai montako kertaa olette kuulleet sanottavan, että jonkun voi ostaa kun se on niin halpa, vaikka se ei kestäisikään? Ja nyt sitten ongelmaksi on muodostuneet halpaketjujen tuotteet, jotka täyttävät kaatopaikat. Olen myös seurannut muotiblogeja, joissa hehkutetaan joka päivä uusia vaatteita Nellystä, Zarasta, Bikbokista ja niin edelleen. Ketään ei tunnu kiinnostavan missä olosuhteissa vaatteet tehdään ja kuinka paljon niiden tekeminen saastuttaa? Ketään ei kiinnosta, vaikka niitä halparättejä tehdessä yksikin tehdas romahti ja tappoi mennessään 1100 ihmistä. Ei, kun päälle saa nopeasti kertakäyttöisiä muotirättejä. Ja statement kaulakoruja.

Välillä mietityttää, miksi ne "muotiblogit" ovat niin suosittuja? Toki, kyseessä ovat vaatteet joita monien on mahdollista ostaa mutta kun ne kaikki toistavat toisiaan... Tai no, onhan se sitä massamuotia. Eikä nykynuoria paljon taida kiinnostaa tuotteiden ekologisuus tai ekonomisuus. Toista se oli minun nuoruudessani, silloin 90-luvun pahimman laman aikaan. Grungen luvattuun aikaan.

Mutta se siitä saarnasta. Minä päivänä hyvänsä pitäisi tähän matalaenergiataloon saapua kokovartalopeili ja pitäisi päästä laittamaan jälleen asukuvia. Sopivasti kun vauvamahakin on häipynyt (kolme kuukautta sitten toki). Mutta tämä avautuminen niille jotka joskus tätä blogia lukevat, informaatiopätkänä siitä miksi jatkossa postaukset toivottavasti käsittelevät enemmän ja enemmän kotimaisia tuotteita.