maanantai 29. syyskuuta 2014

Kirpputorihuijaus osa 1

Lempäälässä on yksi suosittu kirpputori noin pöytien täyttömäärästä, vapaiden pöytien saatavuudesta ja asiakkaiden määrästä päätellen. Harmikseni täytyy kuitenkin todeta, että pöytävuokran ollessa melko halpa, monilla pöydillä on samat tavarat viikosta toiseen. Olen kuitenkin tehnyt sieltä löytöjä sekä näitä ei-niin-löytöjä.

En ymmärrä, mikä motivaatio yksityisellä kirpputorimyyjällä on huijata kirpputoriasiakasta? Miksi ei voi suoraan sanoa, jos esimerkiksi lasten pelistä puuttuu puolet pelin kannalta oleellisista osista ja peli kuitenkin maksaa useamman euron? Ja se kyseinen pelilaatikko on teipattu kiinni, aikamoisen vaivan on joku "ulkopuolinen" nähnyt jos on ensin irrottanut teipit, varastanut pari muovibanaania ja yhden pallon ja teipannut takaisin kiinni. Itse aina kirjoitan myyntilappuun, kaikki osat tallessa, tai puuttuu noppa tai muuta oleellista tuotteen kannalta tärkeää tietoa. 

Nyt jäi harmittamaan palapeliostos. Ostin pussitettuna viisi lasten puista palapeliä hintaan 1,50 euroa. Ilmeisesti jo hinnasta olisi pitänyt päätellä, että joku mättää... No, tässä tämä päällimmäinen palapeli. Hyvältä näyttää, eikö vain?


Seuraava onkin sitten jo vähän toinen juttu. 

a


Ja kolmas. Joka oli muuten sama kuin tuo ensimmäinen mutta vaan enemmän hajalla. Niin sanotusti osat jäi käteen. Neljäs oli sitten vielä rikkinäisempi versio numero kakkosesta ja vitosesta en onneksi enempää muista. 


Onneksi ostin palapelit askartelutarpeeksi, joten rikkinäisyys ei harmita muuten kuin että olisiko siitä voinut jotain mainita? Ja jollekin se 1,50 euroa neljästä rikkinäisestä ja yhdestä ehjästä palapelistä voi olla harmittavankin iso asia. Kuten vaikka lapselle, joka ostaa tuon paketin omilla rahoillaan. Oikeasti, mitä iloa ja kenellä tämä huijaus tuottaa? 


Lopuksi vielä taaperon hattuleikki. Äidin ompelemissa vaatteissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti