Lapsen syntymän jälkeen heräsi jostain ajatus, että voisin aloittaa ompelemisen. Ikinä sitä ennen en ollut kaavasta mitään ommellut. Yläasteella olin puukäsityössä. Yhdet farkut kyllä tuunasin jo yläasteella ja muutenkin aika ajoin on ollut joku projekti, kun sopivaa vaatetta ei ole löytynyt kaupasta ja se on ollut ihan pakko saada (ostosmaanikon luonteenpiirre, kaikki on saatava). Mutta minä ja ompelukone, me ei olla oltu kavereita sen jälkeen kun se ryökäle ompeli minua etusormesta läpi. Tai ei se ihan läpi mennyt mutta kynteen tuli reikä.
Nyt uuden ompeluelämän aluksi lainasin äitini perusSingeriä. Sitten ostin saumurin. Ja kaavalehtiä. Nyt on menty niin, että pääasiassa ompelen edelleen ilman kaavoja mutta olen myös tehnyt kaavoista mm. itselleni kiipeilyhousut ja useamman raglan-paidan. Näköjään tässäkin harrastuksessa pätee se sääntö mikä kohdallani monessa muussakin. Teen jotain niin kauan, että osaan varmasti tehdä sen. Ohessa olen katkaissut lukemattoman määrän neuloja (mistä syystä pyrin käyttämään nykyään silmälaseja ommellessani, vaikken muuten sellaisia käytäkään).
Viimeisimmäksi olen opetellut tekemään Ottobren kaavalla liivimekon. Ja sitten voi taas todeta, että me ei kyllä tarvita enää yhtään liivimekkoa niiden jo ostetuiden lisäksi. No, tämä mekko on tehty oman paidan ylijäämäkankaasta harjoittelumielessä, että ei haittaa vaikka se on ylimääräinen. Ja näyttää hyvältä, kun ei liian läheltä katso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti