No, kuitenkin. Nämä haalimiset menevät hieman vaiheissa. Joskus oli vuorossa muistikirjat. Ja niitä on edelleenkin. Uusia en ole ostanut vuoden 2004 jälkeen, ihan noin vaan sivuhuomautuksena. Vaikka aikuisiällä aloitettu ja 12 vuotta kestänyt opiskelu kulutti niitä jonkin verran, niin niitä on edelleenkin. Olen antanut niitä myös lahjaksi ja nyt ne onneksi alkavat loppumaan. Tai siis, kyllähän ihmisellä olisi hyvä olla kaksi isoa laatikkoa muistikirjoja, jos ne vaikka loppuvat maailmasta?
Olen joskus ennenkin tehnyt muistikirjasta itselleni kalenterin ja päätin tehdä nytkin niin. Olen muutaman aiemman vuoden käyttänyt Moleskinin kalentereita, mutta ne ovat niin hienoja ja siistejä, etten raaski ikinä raapustella niihin mitään ylimääräistä. Nyt tähän itse väsättyyn olen yrittänyt antaa itselleni vapaat kädet piirrellä, liimailla ja rustailla. Että se olisi samalla sellainen levottoman luonteen purkupaikka. Ja onhan se toiminut. Toki kalenterimerkintöjä siellä ei ole juurikaan. Ei, vaikka minulla on kaksi työtä, pieni lapsi, koira ja harrastuksia ja säännölliset ripsihuollot. Eikä niit menoja ole kännykässäkään. Ihme, jos joskus olen väärässä paikassa väärään aikaan.
Ps. Jaksoin säheltää tuon kalenterin kanssa tammikuusta huhtikuuhun. Sitten ostin Moleskinin taskuversion. Lähinnä siksi, että tuo A5 kokoluokkaa oleva ja puolisen kiloa painava mötikkä nyt vaan oli liian iso mukana rahdattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti