sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ajatuksia naistenpäivästä

Aika herätellä blogi jälleen eloon. Naistenpäivän kunniaksi.

Täytyy tunnustaa, itseltäni on täysin unohtunut miksi naistenpäivää vietetään. Koska en viitsi koko Wikipediaa tähän kopioida, niin linkki löytyy tästä. Tarkemmin ajateltua, tämä naistenpäivä taitaa olla ihan hyvä juttu. Jos ainoana ajatuksena ei ole odottaa puolisolta lahjoja.

Eihän tämä naistenpäivä tosiaan aivan uusi juttu ole. Päivää on vietetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja vuonna 1975 YK vahvisti päivän vieton.  Tarkemmin sanottuna kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä, jolloin on tarkoitus juhlia ja kunnioittaa naisia. Vaimoja, äitejä, isoäitejä, tyttäystäviä, tyttäriä, siskoja. Ehkä päivän tärkein ajatus on lähtenyt monelta karkuun. Toisilla siinä mielessä, että päivän pääasiana on saada puolisolta lahjoja tai edes kukkia. Ja toisilla sitten siinä mielessä, että meuhkataan siitä miten häpeällistä on viettää naistenpäivää kun kuitenkin iso osa maailman naisista kärsii.

Mielestäni naisten päivää tuleekin viettää juuri siksi että edelleenkin osa naisista kärsii vain siksi että on nainen. Että me joilla on asiat hyvin, muistamme mitä meillä on ja arvostamme sitä. Samalla kuitenkin muistamme, että maailmassa on paljon naisia, joilla asiat eivät ole läheskään niin hyvin kuin meillä täällä. Näillä naisilla ei ole oikeutta äitiysvapaaseen edes palkattomana, heillä ei ole oikeutta käydä koulua tai äänestää tai heillä ei ole oikeutta päättää omasta kehostaan. Maailmassa on edelleen paljon naisia, joita silvotaan, raiskataan ja orjuutetaan vain koska he ovat naisia.

Mutta mielestäni se, että juhlimme täällä omalla tavallamme ei poissulje sitä, ettemmekö voisi samalla tiedostaa toisten tuskaa ja ahdistusta. Tämä päivä on hyvä päivä. Tänään muistan sen, mistä olen kiitollinen kun olen saanut syntyä naiseksi Suomeen. Olen saanut käydä koulua aina lisensiaatiksi asti. Olen saanut valita itse puolisoni, erota, ehkäistä ja saada ensimmäisen lapseni vasta silloin kun olen kokenut olevani siihen itse valmis. Saan käydä töissä ja saan olla vapaasti nainen.

Tänään muistan myös sen, että joka päivä voin tehdä valintoja joilla tuen naisten koulutusta ja hyviä elin- ja työoloja myös muualla maailmassa. Ostan tuotteita, joiden valmistuttajat ovat varmistaneet tehdastyöläistensä asialliset työolot ja inhimilliset työajat, mahdollisesti jopa äitiysvapaan ja lapsien koulutuksen. Tuen rahallisesti naisten koulutusta kehitysmaissa, koska se on paras ehkäisykeino mitä on olemassa. Ja ennen kaikkea kasvatan omasta tyttärestäni vahvan ja itsenäisen naisen, joka arvostaa muita ihmisiä ja pyrkii aina kohtelemaan muita kuten toivoisi itseään kohdeltavan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti