sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ihana työajanvähennys

Olen onnellinen siitä, että elän elämää jossa on mahdollista tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän kotona. Kotona lapsen kanssa, joka jälleen tuntuu enemmän omalta kuin moneen kuukauteen. Ja onnellinen siitä, että nyt minulla on jälleen energiaa tehdä sitä mikä on lapsen lisäksi tärkeätä tässä elämässä minulle. Eli luoda asioita. Vaatteita ja piirroksia. Ja kirjoitaa blogia. 

Lopputulos ei ole niin tärkeä vaan se tekeminen. Ja vaikka minusta tuskin koskaan tulee taiteilijaa tai kirjailijaa tai edes vaatesuunnittelijaa, niin nämä asiat ovat tärkeitä. Niin tärkeitä, että ilman niitä elämä tuntuu ajoittain jopa kivuliaalta. Luomisen tuska, voisi sanoa. Sitä ei ymmärrä kuin toinen joka kärsii samasta vaivasta. 


Vanhempainvapaan lopuksi jäi kesken tämä merinovillamekko. Tai tunika. Ja kuten kuvista huomaa, kesken se oli vielä kuvanottohetkellä. Helma huolittelematta. Ja kun huolittelin saumavarat saumurilla, niin leikkasin siihen sitten helmaan reiän. Hetken mietin, lyhennänkö mekon paidaksi mutta lopulta päädyin ompelemaan reiän umpeen ja laitan päälle sitten oman "tuotemerkkini" eli Handmade by Tiiasara merkin. 


Kaava on raglanpaidan kaava ensimmäisestä ostamastani Suuri Käsityö-lehdestä. Useamman paidan ehdin ommella, ennen kuin luin Joka Tyypin Kaavakirjasta järkevät ohjeet raglanpaidan ompeluun. Nyt niitä paitoja sitten tuleekin melkein liukuhihnalta. Kun vain joskus on aikaa. 

Teen ompelussa ehkä sen virheen, että haluan tehdä vaatteen vaate kerrallaan valmiiksi. Järkevintä olisi piirtää kaavat yhtenä päivänä, leikata kankaat toisena ja sitten kolmantena ja neljäntenä ommella, ensin saumurilla, sitten koneella loput. 



Kangas oli muistaakseni Pehemialta. On muuten melkoista touhua tämä kankaiden osto. Viimeksi perjantai-iltana päivitin sormi kuumana Verson puodin sivuja, kun halusin itselleni maastokuosikangasta leggareihin. Seuraavaksi sitten leggarikaavan piirtoon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti