perjantai 31. lokakuuta 2014

Ajatuksia joululahjoista

Kyllä, jälleen on se aika vuodesta. Joululahjojen ostoaika. Yritän tänä vuonna hillitä ostointoani ja antaa perheelleni lahjaksi palveluita ja itse tehtyä tavaroita.

Omalle lapselle on työn alla skeittilauta. Kyllä, luit oikein. Lapsen kummisetä teki laudan ja minä maalaan ja kokoan sen. Trukit ja pyörät ovat ostettu kaupasta. Muita lahjoja en lapselle osta. Tuon ikäinen ei vielä osaa vaatia ja pyytää enkä halua opettaa häntä siihen, että joka joulu tulee iso kasa tavaraa ja se tavaran määrä olisi jotenkin onnistuneen joulun mitta.

Ajoittain äitipiireissä ihmettelen asennetta, että lapselle tilataan Ebayn kautta Kiinasta kopioduploja ja kopioMylittleponyja koska samalla rahalla sieltä saa vain niin paljon enemmän kuin Suomesta ostaessa. Toki niiden tuoteturvallisuudesta ei ole takuita, kun kukaan ei mittaa lyijypitoisuuksia maaleista eikä valvo näiden tavaroiden maahantuontia. Tulliinkaan ne eivät jää kun tilaa tarpeeksi pienellä summalla kerralla. 

Tärkeintä on siis saada antaa lapselle mahdollisimman paljon määrällisesti, laadusta ja turvallisuudesta viis. Sitten on nurkat täyttä rojua, jota lapsi ei arvosta ja joka tosiaan pahimmassa tapauksessa menee rikki ennen kuin joulunpyhät ovat ohitse. Miksi se lapsi tarvitsee määrällisesti paljon? Eikö lapsi voi olla onnellinen vähemmästä?

Lisäksi olen tänäkin vuonna törmännyt Vauva-fi sivustolla blogiin, jossa mietitään mitä voisi ostaa yksivuotiaalle joululahjaksi. Miksi yksivuotiaalle pitää ostaa joululahjoja? Ymmärrän kyllä, että rakkaalle lapselleen haluaa antaa kaiken, mutta miksi se lapsi pitää syntymästä lähtien opettaa siihen, että jouluna tulee paketteja ja lisää paketteja? Miksi ei voi yrittää antaa lapselle mallia, jossa paketteja on muutama, jos ollenkaan ja tärkeintä on yhdessäolo ja joulurauha? Koska siitähän joulussa on kyse, rauhasta ja rakkaudesta.

Samasta syystä minä, entinen pakettihullu, en halua enää valtavaa määrää paketteja jouluksi, yksi tai kaksi riittää jos joku jotakin haluaa antaa. Koska kuka näyttäisi lapselle parempaa esimerkkiä kuin oma äiti?


2 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa! Me saatiin aikaiseksi melkein parisuhdekriisi tyttäremme ensimmäistä joulua odotellessa, kun mieheni ei ymmärtänyt ajatustani siitä, ettei 9kk vauva tarvitse tavaraa joululahjaksi. Viime vuosina itsellä ollut tapana antaa kummipojalle pari leffalippua. Tämä olikin hyvä blogilöytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi mies ei halua ikinä ostaa mitään. Sillä ei kyllä ole mitään tekemistä ekologisuuden kanssa, vaan ihan kotikasvatuksen, heidän perheessään ei ole varmaan ikinä ostettu mitään turhaa ja kaikki on aina käytetty loppuun ja arvostan sitä näkemystä etenkin nykyään todella paljon. Ja siihen toivottavasti joskus itsekin pääsen, tosin sen verran vaatehullu kyllä olen, että jossakin määrin epäilen tavoitteeni toteutumista ;) Oman lapseni kummeille sanoin heti aluksi, että mielummin aikaa kuin tavaraa ja 1-vee juhliin kielsimme suurinta osaa vieraista tuomasta lahjoja ja oli kiva huomata, että toivetta noudatettiin. Ja iso kiitos vielä ihanasta kommentistasi!

      Poista