Asukuvat ovat olleet pitkään iso osa tätä blogia. Ihan vain koska rakastan vaatteita ja haluan tarjota vaihtoehtoja kertakäyttömuodille. Mutta viime aikoina asukuvat ovat alkaneet ärsyttämään itseäni, lähinnä koska haluan tämän blogin olevan muutakin. Lisäksi myös kuvien ottaminen tuntuu harmittavan usein raskaalta, kun kameran takana ollaan sitä mieltä, että naps ja naps ja kuvat ovat valmiit. Ja omasta mielestäni taas se, että malli näyttää kuvissa huonoryhtiseltä ja ylipainoiselta johtuu vain ja ainoastaa kuvaajasta. Sitten vielä kun aikaa ei tunnu löytyvän kuvankäsittelylle edes sen vertaa kun asiaa tuntuu löytyvän kirjoitettavaksi asti, niin kieltämättä into asukuvia kohtaan on hieman taantunut. Mutta onneksi intoa löytyy vielä jonkin verran.
Suomalainen Papu julkaisi syysmallistonsa muutama viikko sitten ja vaikka aluksi olin sitä mieltä, ettei mikään kolahda enkä nyt oikeasti osta mitään, niin päädyin kuitenkin ostamaan lapselle oikeasti tarpeellisia vaatteita ja itselleni muutaman vähemmän tarpeellisen. Päädyin myös käymään kampaajalla pitkästä aikaa ja kokeilin vaihtelun vuoksi hieman kiharaa. Muistan hämärästi näyttäneeni jotenkin vastaavalta vuonna 1993 tai 1994. Aurinkolaseja myöten.
Väriä päähän ei edellleenkään laitettu ja olen sitä mieltä, että jatkossa ei laitetakaan. Mutta koska omaan ohuen, kiiltävän ja suoran hiuslaadun, niin hiusten kiinni pitäminen siististi ilman mitään käsittelyä saati sitten jonkinlaisen kampauksen tekeminen ei onnistu mitenkään päin. Ei sillä, että hiuksiani kovin usein laittaisin mutta jo ponnarilla pysyminen on iso plussa.
Ihmettelin myös miksi hiukseni ovat alkaneet yhtäkkiä rasvoittumaan sellaista vauhtia, että jouduin vakavissani harkitsemaan joka päiväistä hiustenpesua. Ilmeisesti syy on käyttämässäni hiuspuuterissa. Olen käyttänyt puuteria päivittäin jotta hiukset eivät olisi niin liukkaat. Nyt sitten kuulin viime viikolla ohimennen, että hiuspuuteri tukkisi päänahan talirauhasia ja aiheuttaisi lisääntynyttä hiusten rasvoittumista. En tiedä vielä väitteen todenperäisyydestä, mutta hiuspuuteri pääsi nyt tauolle ja katsotaan miten hiusten käy.
Asukuviin kuuluu oleellisena osana käsilaukut. Koska mies ei osaa kuvata laukkuja tavalla, jossa laukku tulisi esiin noin niin kuin ohimennen, niin esitellään laukku nyt sitten kunnolla. Olympia Le-Tan on itseoppinut muotisuunnittelija. Hän on syntynyt Lontoossa ja kasvanut Pariisissa. 2009 hän julkaisi oman asustemallistonsa jossa julkaistaan pieniä eriä käsintehtyjä laukkuja. Olympia Le-Tan on tunnettu iltalaukustaan, joka näyttää kirjalta ja kuvastaa samalla suunnittelijan rakkautta kirjallisuuteen. Laukut valmistetaan käsin Ranskassa tai Italiassa. Näissä laukuissa tykkään eniten siitä, että niissä kaikissa on joku juju eikä näitä tule vastaan Suomessa oikeastaan ollenkaan.
Olen laukkuhullu enkä tiedä mitä sille voi tehdä. Toisaalta määrällisesti häviän laukuissa vielä monelle muulle, mutta onhan noita enemmän kuin omiin tarpeisiin. Enkä voi puolustella tätä asiaa oikeastaan mitenkään. Mutta ostan laatulaukkuja, jotka kestävät käytössä ja joilla on vielä jälleenmyyntiarvoa. Samalla kuitenkin tiedostan, että olisin niin paljon parempi ihminen kun en ostaisi yhtäkään käsilaukkua enää ikinä.
Pyysin muuten hovikuvaajaa ottamaan kuvan kengistäni. Kieltämättä kengät ovat kuvassa mutta kuvan pointti ehkä meni ei-kenkäfanaatikolta ohitse. Tällaisena korkean jalkapöydän ja leveän jalan omaavana henkilönä arvostan nykyään kengissä ennen kaikkea mukavuutta ja sen lisäksi kestävyyttä. Koska oma jalkani on varsin haastavan mallinen, ovat nahkakengät pääsääntöisesti parhaat. Nahka kun venyy käytössä, mitä kangas ei puolestaan kovin hyvin tee. Nahkaa voi myös venyttää suutarilla.
En löydä kovin helposti kenkiä kenkäkaupasta ja monesti päädyn tilamaan netistä ja nykyään osaan jopa palauttaa huonosti istuvat kengät. Isabel Marantin kengät maksavat useamman satasen pari, mutta nämä ovat hyvät jalkaan ja kestävät käyttöä, joten hinta on mielestäni perusteltu. Kengät ovat mielestäni vaate, johon kannattaa panostaa, jopa ennemmin kuin laukkuihin. Seuraavaksi haaveilen tamperelaisen Kenkäpaja Pihkan mittatilauskengistä. Edelleenkin väitän, että yhdet kunnon kengät ovat ekologisemmat kuin kymmenen paria kenkiä jotka kestävät käyttöä muutaman kuukauden. Toki oma vaatemaniani ei ole ekologista nähnytkään.
Jotain positiivista tässä asussa. Mukavan neuletakki on jo kaksi vuotta vanha ja edelleen yksi lempivaatteistani ja Me&I:n farkut ovat olleet käytössä jo useamman kymmenen kertaa (ja siis ovat edelleen varsin hyvässä kunnossa)
Päivän asuna oli Papun mekko, Mukavan neuletakki (Made in Finland), Me&I farkut. Olympia le Tanin laukku (Handmade in Italy) ja Isabel Marantin kengät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti