Vietettiin viimeinen kesäviikonloppu Yyterissä. Matkailuauto tuo kyllä koiraperheelle melkoisen vapauden lähteä ja reissata. Ei tarvitse miettiä koiralle hoitoa, eikä sen sopivuutta majoitukseen. Nyt kun auto on oma (isoksi osaksi kuitenkin pankin), niin meidän on helppo lähteä. Joskus haimme matkailuautoa vuokralla, lähin auto mihin olisi saanut ottaa koiran mukaan löytyi Oulusta. Ja me oltiin silloin Tampereella. Ei sillä, ymmärrän kyllä ettei koiria kaivata vuokra-autoihin.
Ajoimme perjantai-iltana Yyterin leirintäalueelle ja jätimme auton sinne parkkiin viikonlopuksi ja seikkailimme lähiymäristössä polkupyörillä. Yyterin hiekalle ei ollut leirintäalueelta pitkä matka, alle kilometri. Läheltä löytyi myös Siwa. Itse Yyteri Camping leirintäalue on todella iso. Alueelta löytyy kaksi leikkialuetta, minigolf, ravintola (joka on auki vain kesäkaudet), sauna, pieni järvi, grillipaikkoja, kierrätyspisteitä, tenniskenttä ja koripallokenttä. Ja aivan läheltä löytyy lisää harrastusmahdollisuuksia. Me keskityttiin leikkipaikkoihin, polkupyöräilyyn, rullalautailuun ja suppailuun.
Sen verran kovaa tuuli merenrannalla, että hain Yyterin Surfcenteristä vuokralle karkuremmin ja kelluntaliivit. Ihan hyvä päätös. Sekä liivit että märkäpuku pääsivät testiin, sen verran kovaa tuuli ja oli aallokkoa. Mutta oli kyllä hauskaa!
Lapsi sai itse valita vaatteensa ja päälle valikoitui Reiman sadetakki. Joka on muuten kokoa 80 ja meidän lapsi huitelee siinä 92 cm pituudessa. Hyvin mahtuu, edelleen. Olen itse ollut aina hieman kömpelö eikä tasapainossani ole hurraamista, joten yritän nyt rohkaista lasta kiipeämään ja keikkumaan, jotta tasapaino kehittyisi ja pysyisi hyvänä. En myöskään usko liikaan varovaisuuteen vaikka välillä sydäntä kylmääkin katsoa toisen menoa. Mutta kun pysyy tarpeeksi lähellä niin voi turvata toista rajoittamatta kuitenkaan menoa.
Itsellä päivän asuna Papun college, Höön haaremihousut ja Vanssin kengät. Sekä Salmiak Studion laukku, joka jäi nyt esittelemättä ja päässä tuo DIY huivi.
Mies ei ole hetkeen joutunut ottamaan asukuvia, mutta hyvinhän tuo taito näytti olevan tallessa...
Rannalla vaihteeksi ärsyynnyin roskan määrästä. En tajua miten vaikea voi olla kerätä niitä jätteitään mukaan. Ja tupakantumppeja oli loputtomiin! Tumpit ovat melkein pahimpia roskia koska niiden maatumiseen menee ikuisuus. Onneksi nämä roskat kelpasivat lapsen leikkeihin kun emme itse tajunneet ottaa hiekkaleluja mukaan.
Meillä oli kiva perheviikonloppu. Netti toimi huonosti mutta silti hetkittäin selasin Instagrammia. Rapujuhlia ja pukujuhlia tuntuu riittävän. Olen itsekin joskus tykännyt siitä menosta, mutta olen ollut myös joskus retki-ihminen. Ensimmäistä toki enemmän ja jälkimmäistä vähemmän. Jotenkaan en kuitenkaan tällä hetkellä innostu pukujuhlista, enkä kyllä rapujuhlistakaan. En tiedä sitten, onko se vain kateutta kun meitä ei oltu kutsuttu yksiinkään näistä pippaloista mutta jotenkin koen tällä hetkellä mielekkäämmäksi nukkua tyttö kainalossa matkailuautossa reippaan päivän väsyttämänä kuin skoolata ja syödä elävältä keitettyjä mereneläviä. Toki puolensa siinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti