Tammikuu alkoi ja Facebook ja muu sosiaalinen media täyttyi kaikenmaailman tipattomista, gluteiinittomista ja sokerittomista tammikuista. Itsekin päädyin pitkästä aikaa viettämään tipatonta tammikuuta. Viimeksi vuonna 2010 aloitin tipattoman vuoden joka kylläkin loppui jo vappuna. Vuonna 2013 aloitin en osta uusia vaatteita-vuoden joka kesti heinäkuulle. Jokainen vuoteni on lähtenyt ajatuksesta vähentää jotakin asiaa elämässäni mutta en ole koskaan ottanut niitä kovin vakavasti. Nyt tämä tipaton kuukausi lähti lähinnä siitä liikkeelle, että olen jälleen nukkunut huonosti enkä oikein jaksa keskittyä. Vaikka olen enemmänkin sellainen viinilasi illassa kuin perseet olalle kerran tai kaksi vuodessa, niin jotenkin koin pienen irtioton alkoholista olevan paikoillaan. Loppuelämän absolutista minusta ei tule, rakastan liikaa hyvän ruoan ja hyvän viinin yhdistelmää.
Se mikä tässä tammikuussa sai minut kirjoittamaan, on se ehdottomuus millä kuukautta vietetään. Gluteiiniton tammikuu? Sokeriton tammikuu? En tiedä mistä se nykyvillitys on tullut, missä maito- ja viljatuotteet ovat kaiken pahan alku? Olen lukenut salaliittoteorioita siitä, kuinka Valio on aivopessyt meidät suomalaiset käyttämään maitoa ja valtio ja THL ovat mukana salaliitossa.
En ole kovin perehtynyt ravitsemustieteeseen, mutta tiedän ettei Suomessa ole kovinkaan montaa korkeakoulutuksen saanutta ravitsemuksen ammattilaista, joka olisi sitä mieltä, ettei maito ole tärkeä osa pohjoismaalaista ruokavaliota. Maidon proteiinin ja kalkin pystyy kyllä korvaamaan muutenkin, mutta se vaatii jo oikeasti perehtymistä asiaan. Juuston syöminen on omasta mielestäni paljon helpompaa ja silloin kun olin 20 kiloa laihempi ja voin paremmin kuin ikinä sitä ennen tai sen jälkeen, käytin maitotuotteita kohtuudella. Sama pätee omalla kohdallani myös viljaan.
Lähinnä siis olen jäänyt miettimään tätä totaalikieltäytymistä. Harva ruoka-aine on meille välttämätön mutta yhden jäädessä kokonaan pois ruokavaliosta pitäisi oikeasti tietää mitä siihen tilalle ottaa. Lisätyn sokerin poisjättö tosin ei tee kenellekään meistä pahaa, paitsi ehkä henkisesti. Mutta kaiken tämän ehdottomuuden keskellä ei voi olla miettimättä, että mitäpä jos söisimme kohtuudella kaikkea ja ihan vain nauttisimme elämästä?
Päivän asuna Dolge & Gabbanan laukku, Globe Hopen tunika, Nanson neuletakki, Mukavan housut ja Arctipsin huopikkaat, jotka ovat muuten olleet painonsa arvosta kultaa näillä paukkupakkasilla. Kaulassa vielä Balmuirin huivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti