sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannuksesta

Kunnon kumisaappaat kuuluvat jokaisen suomalaisen juhannusvarustukseen, omani olivat mallia Nokian jalkineet. 


Edeltävät neljä juhannusta olen ollut töissä. En kyllä ihan koko aikaa, paitsi sen 2011 juhannuksen, jolloin työt alkoivat torstaiaamuna ja loppuivat maanantai-iltapäivällä. Sen jälkeen olen kuitenkin tullut äidiksi ja vanhentunut ja muuttunut entistä raihnaisemmaksi, joten tuollaisia juhannuksia ei tule enää tapahtumaan. Mutta tämä juhannus oltiin vapaalla, torstai-iltapäivästä maanantai aamuun. Ja jottei elämä kävisi liian mukavaksi, oli märkää, harmaata mutta onneksi melko lämmintä. 


Juhannus ja joulu ovat itselleni perhejuhlia. Sellaisia, kun toivoo, että ympärillä olisi mahdollisimman paljon ihmisiä. Onneksi meidän perhe on kokoontunut nyt viime vuodet yhteen paikkaan. Ei haittaa vaikka sataa, kun on hyvää seuraa. Ja hyvää ruokaa...

Mistä tulikin mieleen taas tämä ruokamättö, mikä liittyy juhlapyhiin. Yritimme jälleen kerran ostaa mahdollisimman vähän, mutta liikaa tuli kuitenkin. Tänään on paistettu viimeiset lihat ja niitä syödään alkuviikko. Olen myös huomannut, että vuosien saatossa juhlapyhien ostoskärryt ovat muuttuneet melko paljon. Meillä ei ollut valmissalaatteja, ei juurikaan irtokarkkia, ei sipsiä, ei mitään syvämarinoitua. Mutta meiltä löytyi luomukanaa, pähkinöitä, lihaa ja perunoita. 

Supermarketissa juhannusta edeltävänä torstaina oli normaali tunku päällä. Menin itse sinne rauhassa ja minulla oli tunti aikaa ostaa muutama juttu mikä puuttui, joten ajattelin että antaa kiirempien töniä ja tunkea. Mutta 45 minuutin tönimisen jälkeen alkoi itselläkin menemään hermo. 

Miksi ihmiset eivät voi yhtään katsoa ympärilleen ja edes yrittää huomioida muita? Miksi siihen keskelle käytävää pitää jäädä seisomaan tuttujen kanssa ja miksi ihmeessä se ostoskärry pitää tunkea siihen hyllyn eteen poikittain ja parhaimmillaan itse vielä häipyä jonnekin kauemmaksi hakemaan jotain ihan muuta? Ja ihanko oikeasti se kaikki ostettu ruoka tulee syötyä? Ja miksi ne banaanit pitää laittaa siihen pieneen muovipussiin? Miksi yhteen pussiin ei voi laittaa kahta avokadoa ja yhden sitruunan, vaan miksi ne avokadot pitää laittaa eri pussiin sen sitruunan kanssa? Miksi ihmiset puhuvat suureen ääneen kuinka meinaavat vetää perseet? Ja miksi ihmeessä aina pitää etuilla? Miten voi olla niin kiire, että pitää tunkea ja töniä? Ja miksi ihmeessä ne maksupäätteet alkavat aina tökkimään eikä kenelläkään ole käteistä mukana? 

Eniten kyllä on vaivannut näissä juhlapyhissä viime aikoina ruoan yliostaminen. Ihmiset ostavat kärrykaupalla ruokaa vaikka tarve on varmasti paljon pienempi. Kuinkahan paljon ruokaa (ja rahaa) menee hukkaan joka juhannus ja joulu? Toki on parempi, että ruokaa on liikaa kuin liian vähän, mutta liika on kuitenkin turhaa. Turhaan tuotettu ja turhaa rahantuhlausta. Välillä tuntuu, että sitä ruokaa ostetaan ostamisen ilosta ja siksi koska ajatellaan että juhlapyhään kuuluu ylisyöminen. Mutta miksi kuuluu? Miksi ei voi ostaa määrällisesti vähemmän ja syödä itsensä pienempään ähkyyn? 








Aika pitkälle juhannus meni levätessä. Viikonlopun urheilusta vastasi muutama lyhyt sulkapallopeli ja sunnuntaina urheilusta vastasi hyvin lyhyt soutulenkki. Ilman pelastusliivejä. Mutta soutuasussa oli tyyliä, Uhanan leggarit ja neulemekko, Nurmen huivi, Papun pipo ja Nokian jalkineiden kumisaappaat. 


Täytyy todeta, että toi minun soutuilmeeni on kyllä aika mielenkiintoinen.

Seuraavaa kulutusjuhlaa ja ruoantörsäyspyhää odotellessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti