Ensimmäinen vapaa viikonloppu kuukauteen. Vapaa, eli ei tarvitse olla töissä sen normiviikon päälle. Monesti kuulee vuorotyöläisten sanovan, että ei ole ollut vapaata viikonloppua moneen kuukauteen mutta vapaapäiviä on kuitenkin keskimäärin se kaksi viikossa ja yksittäiset työvuorotkin ovat niitä 8 tunnin pituisia.
No, meillä se ei-vapaa tarkoittaa sitä, että normiviikon (37,25tunnin) päälle ollaan töissä vielä 18-24 tuntia. Ja putkeen. Eli kun menen sunnuntaina töihin aamulla, pääsen maanantaina aamulla pois. No, kyseessä on toki ammatinvalintakysymys, mutta oikeasti, kuinka paljon sitä uskaltaa näinä talousaikoina ottaa riskejä oman ja lapsensa tulevaisuuden suhteen? Joten kiltisti sitä vaan tekee mitä pyydetään ja paljon enemmän. Monesti tulee kyllä olo, että työnantaja käyttää hyväkseen törkeästi sitä, että toiset tyhmänä tekevät enemmän kuin ikinä pitäisi. Eivätkä siis palkkaa lisää työntekijöitä, vaikka rahaa siihen on varattuna "kun vähemmälläkin pärjää aivan hyvin". Pärjää, joo, kunnes yksi tai useampi niistä pärjääjistä kilahtaa lopullisesti.
Toki nyt kun on saanut halailla ja pussailla taaperoa monta päivää putkeen, niin tekee entistä enemmän mieli haistattaa koko oravanpyörälle ja omantunnontuskille ja ottaa hetken irtiotto ja miettiä, mitä sitä oikeasti elämältään tässä vaiheessa haluaa? Tappaa itsensä liialla työllä vai nauttia lapsestaan hetken?
No, mennään aiheeseemme Poriin. Olimme nyt lauantaina viettämässä miehen äidin 60-vuotispiknikkiä Porissa. Miehen vanhemmat ovat mahtavia monessakin asiassa ja arvostan heidän elämäntapaansa. He eivät osta mitään turhaa koskaan, eivätkä tuhlaa turhuuksiin. Lahjatoiveet ovat luokkaa "piknikille läheisten kesken" ja mukana piknikillä ovat vanhat Hammarplastin astiat miehen lapsuudesta.
Monessa blogissa esiteltäisiin viimeisinta piknikkisettiä Ikeasta, mutta ei tässä.Vaikka olen edelleenkin vaatehullu ja ostan enemmän kuin ikinä pitäisi, niin en tykkää tuhlata turhuuksiin... mielestäni siis. Arvostan astioissa kestävyyttä ja kierrätystä ja olen aivan innoissani 60-80-luvun Sarviksista. Joista kylläkin pyydetään ihan järkyttäviä hintoja nykyään kirpputoreilla. Onneksi on mummon ja äidin perintönä niitä tallella yllin kyllin. Kestävät muoviastiat ovat myös loistavia piknikillä, kun eivät paina mitään ja kestävät kolhuja.
Päivän asuna kirppiseltä ostetusta huivista tehty kimono, ne Zalandolta tilatut puuvillahousut ja ikivanha luottotoppi sekä Thaimaantuliashattu parin vuoden takaa. Tytöllä on päällä jostakin perintökalleutena saatu hellehattu, Aarrekidin paita ja MelliEcodesignin haalari. En halua käyttää lapselle aurinkorasvoja, joten suojaan mielummin ihon puuvillalla. On muuten ihanaa, kun on kesä eikä tarvitse käyttää sukkia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti